perjantai 16. maaliskuuta 2012

Sukupolvien välillä kuiluja - mistä sillat? 2/2

Viestintäsäätiö julkaisi viime vuoden loppupuolella innovaatiokilpailun, jonka tarkoituksena on löytää uusia palvelumalleja tai tuotteita, joilla haetaan uusia avauksia painamiselle. Uusi uljas digiaika on tuonut omat haasteensa esimerkiksi kirja- ja lehtimyynnille.

Pian kaiken saa sähköisenä. Kirjoja voi lukea vaikkapa iPadilla. Helsingin Sanomat kulkee näppärästi mukana tabletilla. Aikaisemmin ahdistavasti metrossa tai bussissa tilaa vienyt sanomalehti istuu mukavasti sähköisenä sylissä häiritsemättä kanssamatkustajia.

Elämme mielenkiintoista aikaa. Uusia keksintöjä ja sovelluksia ilmestyy kuluttujamarkkinoille liukuhihnalla. Tällainen kehitysaalto tuo kuluttajille sekä mahdollisuuksia että haasteita. Paineet uusien laitteiden käytön omaksumiseen ja opetteluun kasvavat jatkuvasti. Työelämässäkin peräänkuulutetaan kasvavassa määrin muun muassa tietotekniikan hallitsemista. Lähitulevaisuudessa sosiaalisen median taitajat ovat kovaa huutoa.

Tällä hetkellä väestön voisi jakaa kolmeen kuluttajaryhmään. Vanhimmat ovat syntyneet aikaan, jolloin TV oli jättimäisenä mustavalkoistakuvaa lähettävänä laatikkona kuuminta uutuutta. Puhelimet olivat kiinni langan päissä ja numeroita ei suinkaan näppäilty, vaan pyöritettiin sormella. Tietokoneista tai matkapuhelimista ei ollut puhettakaan. Sanomalehdet olivat jo tuttuja. Niinpä vanhimmat väestöstämme turvautuvat edelleen painettuun tietolähteeseen. Tekniset vempaimet tuntuvat heistä varmasti kaukaisilta. Tietokoneet ja Internet eivät houkuttele, matkapuhelin saattaa silti löytyä.

Sitten olemme me, väliinputoajaryhmä. Olemme nähneet sekä putkitelevisiot, lankapuhelimet että maailmaa valloittaneen Internet-tsunamin sekä Nokian nousun ja kännyköiden yleistymisen. Luemme sekä painettua sanomalehteä ja Aku Ankkaa sekä reaaliaikaisesti päivittyvää Internet-uutisointia ja sähköisiä lehtiä tableteilla. Sosiaalinen media ei tunnu vieraalta, vaan sen parissa viihtyy ja sen tarjoamat mahdollisuudet ymmärretään.

Kolmanneksi ryhmäksi jää tämän ajan pienokaiset, joille lankapuhelimet eivät sano mitään. YouTubessa on levinnyt hellyyttävä ja hämmentävä video pienestä lapsesta, joka yrittää vierittää sanomalehden sivua alaspäin kuten tabletilla voisi tehdä. Lapsi on hämmentynyt paperin pysyessä paikoillaan.

Niin ne ajat muuttuvat. 2010 vuoden jälkeen syntyneet saattavat olla viimeisiä, jotka saavat tarttumapintaa isovanhempiensa aikaisiin laitteisiin. Pian digiaika kuitenkin jyrää, väistämättä.

Jännityksellä odottaen tulevia yllätyksiä. Mitä tulee facebookin jälkeen?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti