keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Poliisi on ystävä 2/2

Poliisi sinisessä univormussa on etäinen virkavallan edustaja, jonka tuima katse pelottaa tavallista pulliaista. Varusteiden määrä on kunnioitusta herättävä. Ei kenellä tahansa keiku vyöllä kaasusumutin, patukka, käsiraudat ja pistooli. Hartialla vakuuttavuutta tuo radiopuhelin. Vakuuttava setti.

Etäistä vaikutelmaa on ilmeisesti yritetty lieventää perustamalla sosiaalisen median helposti lähestyttäviä poliiseja. Heillä on toki tärkeä tehtävä valvoa nuorten ja teini-ikäisten verkkokeskusteluja, ainakin muodollisesti. Verkossa väijyvät aikuiset käyttäytyvät kenties säntillisemmin herran pelossa. Poliisin läsnäolo rauhoittaa aina.

Kuitenkaan pelkkä verkossa heiluminen ei riitä. Jalkautuneita ja katukuvassa näkyviä sinisiä asuja kaivataan. Poliisi tuntuu tietyllä tapaa kyttäävältä ja ahdistavalta, mutta samalla heidän paikallaolonsa tuo tietynlaista turvaa.

Mainioita tilanteita nähdä poliisi käytännön toimissa ovat festarit ja muut suuret tapahtumat. Isoja yleisömassoja keräävissä tapahtumissa on paikalla aina paljon virkavallan edustajia. Joukossa tyhmyys tiivistyy, joten poliisilla riittää yleensä myös toimintaakin pelkän hengailun lisäksi.

Vuotuiset Kotkan Meripäivät keräävät runsaasti ihmisiä puistoihin ja kaupungille. Poliisi on työllistetty koko viikonlopun. Yleensä suureen valvontatarpeeseen vastataan käyttämällä partioissa juuri valmistuneita tai vielä koulussa olevia poliiseja. Partiossa toinen on aina kokeempi sheriffi.

Aloittelevilla tulee ylilyöntejä. Kerran näin poliisiauton matelevan kävelykaduksi suljettua katua alaspäin juhlijoiden joukossa. Eräs humaltunut keski-ikäinen mies meni potkaisemaan auton takarengasta ja auto pysähtyi. Repsikan paikalta nousi parikymppinen pitkä nuori mies äkäisen näköisenä. Alkoi jäätävä huutaminen.

"Potkitko sitä autoa, mitä!? Nyt loppuu se riehuminen tai lähet putkaa. Sitäkö sä haluut, hä!?"

Provosoiminen ei varmaan ole ensimmäinen asia, jota suositellaan poliisikoulussa puhuttaessa asiakasta.

Viime kesän Meripäivillä puistossa oli jälleen paljon ihmisiä. Poliisipartioita oli jalkautunut yhteen puistoon monia. Ainakin kuusi partiota kierteli katselemassa juhlinnan kulkua. Yksi pareista sattui tulemaan lähellemme ja kysyivät kuulumisia. Miten oli ilta sujunut ja sen sellaista. Mukavia veijareita. He jatkoivat matkaa, huomauttivat jollekin julkisella paikalla virtsaamisesta, kaatoivat yhdeltä teini-ikäiseltä siiderit maahan ja menivät väliin yhteen painitilanteeseen. Kaikki tämä alle kymmenessä minuutissa.

Pian sama parivaljakko käveli ohitsemme naureskellen ja jutustellen keskenään. Meidät ohitettuaan toinen heistä huikkasi ikimuistoisen lauseen solvauksia huuteleville 12-15-vuotiaille mopopojille:

"Poliisi on ystävä!"

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti