tiistai 20. maaliskuuta 2012

Poliisi on ystävä 1/2

Lapsuuden suosikkileikkejä on monenlaisia, mutta lähes kaikki tykkäävät leikkiä poliisia ja rosvoa. Pyssyt kourassa on kiva juosta pitkin kyliä ja jahdata toisia. Näiden leikkien ja television sekä elokuvien roolimallien takia monilla lapsilla tulevaisuuden haaveammatti onkin poliisi. Monista tulee isona juuri poliisi, koska saa oman pyssyn ja kaikkea. Ehkä auton ja koiran.

Monet 80-luvulla ja 90-luvun alussa syntyneet ovat varmasti tällä hetkellä surullisia. Ymmärtääkseni poliisikouluun valittavien määrää on vähennetty rajulla kädellä noin tuhannesta aloittajasta vain noin sataan. Pudotus määrissä on valtava. Kiintiön putoaminen johtaa tietenkin myös sisäänpääsyn vaikeutumiseen. Enää vain parhaat valitaan koulutukseen. Unelmia murskautuu huomattavasti rankemmin kuin ennen. Syy koulutettavien määrän supistamiseen on työssä olevien poliisien määrien leikkaaminen. Money talks. Again.

Tieliikennelakiin on ehdotettu kirjattavaksi sakotettavan promillerajan tiputtamista 0,5:stä promillesta alle 0,3:n. Mitä hyötyä tällä kuvitellaan saavutettavan? Varsinkin, jos samalla vähennetään valvovan kaluston läsnäoloa. Muutama peltihäkkyrä tien laidalla ei korvaa pysäyttävää, ankaraa ja sakottavaa poliisi-setää. Epätoivoinen yritys kompensoida poliisien vähentämistä. Ei tule onnistumaan.

Ongelma ja jopa kuolonkolareita aiheuttava ryhmä tiellä on kuitenkin yli 0,5 promillen kännissä ajavat kuskit. Viimeisen viiden vuoden aikana alle 0,5 puhaltavien määrä on jatkuvasti ollut tasaisessa laskussa, eikä kaikkia yhdellä lakimuutoksella saada kuitenkaan kitkettyä pois liikenteen seasta. Kenties olisi syytä panostaa tämän "enemmän juovien" riskiryhmän kontrollointiin.

Ja poliisi panostaakin. Kaikilla mahdollisilla resursseilla, joita heillä on käytössään. Käytännössä surkeilla resursseilla. Poliisit- sarjaa seuranneet tietävät. Yhdelle partiolle saattaa kiireisen viikonloppuyön aikana tulla reilusti yli sata tehtävää (hälytystä). Eli kahdeksan tunnin työvuoron aikana heillä olisi keskimäärin 4,8 minuuttia aikaa kunkin hälytyksen hoitamiseen. Jokainen varmaan ymmärtää missä on ongelma.

Partiolla on oma priorisointi. Rattijuopon perään lähdetään aina, vaikka löytäminen vihjeen perusteella on vaikeaa ja joskus jopa mahdotonta. Jahti voi kestää useita tunteja ja päättyä tuloksettomana. Samaan aikaan kymmenet avuntarvitsijat eivät saa kaipaamansa turvaa lainvalvojilta.

Kannattaa toki vähentää poliisien määrää ja laittaa nykyiset vähätkin koppalakit jahtaamaan yhden tuopin juonutta rattijuoppoa.

Voi vain kuvitella yksittäisen poliisin omantunnon tuskia, jos ei ehdi vastaamaan hälytyksiin turhauttavan ajojahdin takia. Pelko mahdollisista kauhuskenaarioista on varmasti raskasta. Eikä heidänkään palkkaus ole valtakunnan ylimmällä tasolla. Mikähän heitä sitten motivoi? Todennäköisesti halu tehdä oikein ja auttaa muita.

Sekä tietysti toteuttaa lapsuuden unelmia oman pyssyn omistamisesta ja maijan ajamisesta.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti