Homot geenit

Koulut alkoivat ja pienet kesälomalaiset vilisevät jälleen kouluteillä. Aamujen ja iltapäiväruuhkien aikana tehtyjen havaintojen perusteella ainakin tyttölapset ovat kaikki samasta muotista.

Fjällravenin reput, Conversen kengät, alla vanhan liiton Jopo ja hiukset jokaisella samalla tavalla. Jätkillä taitaa olla päässä saman mallinen lippis, joskin värit vaihtelevat.

Näytettiinkö me kaikki samalta 15 vuotta sitten polkiessamme kouluun hiukset aamutuulessa hulmuten? 

"Äiti saanks mä tollaset kengät ku Kukka-Ruusullakin on?" Ja pieni Liinu-Tiinu saa, koska muillakin on. Ettei äitin pieni olisi erilainen tai kokisi olevansa erilainen.

Toinen, otetaan nyt esimerkiksi tämä rakastettava Kukka-Ruusu, käyttää tiettyä vaatetta, ja toinen, Liinu-Tiinu haluaa samanlaisen. Oletetaan, että Kukka-Ruusu on myös mielipiteissään vahva. Alkaako Liinu-Tiinu mukailla (matkia/myötäillä) ystävänsä mielipiteitä?

Kuinka helposti ihmisistä tulee (siis Puolustusvoimien ulkopuolella) saman näköisiä ja samalla tavoin ajattelevia yksilöitä, joita ei enää erota toisistaan? Kaikki, koko sakki, ainoastaan harmaata, tylsää ja homogeenista massaa.

Erinomaista rohkeutta on tahtoa asioita, joita muut eivät halua tai eivät uskalla haluta.

1) Tee asioita, joista pidät.
2) Ole asioista sitä mieltä, mitä haluat olla.
3) Käytä sellaisia vaatteita, joista itse pidät.
4) Ole sellaisten ihmisten kanssa, joista pidät.
5) Pidä niistä asioista, joita teet.

Jokaisen geenit antavat mahdolllisuuden olla oma itsensä ja se on yksi elämän suurimpia lahjoja.

Humanity

Hey human. Let's take a little look inside you, okay?

But where shall we begin? At first let's think about your tiniest toe. How it moves is amazing. Nerves, muscles.. Everything working together without you pushing them forward all the time. I know you know this but think! It’s just amazing!

What next… Maybe your stomach? All the food you eat is like gasoline. Some of it is your fuel some will be deleted as the exhaust gas. Not everything you put in your mouth is valuable for you but you don't have to sort it yourself. Your stomach will do it for you. You can just eat and enjoy. Amazing, isn't it?

How about your heart? Think that whole system it is up keeping. Whether it's broken or not your blood will still be flowing and lungs giving the oxygen you need.

Have you been thinking what kind of time bomb you are? In some special cases you'll be filled with outstanding energy. Your body will close all the useless doors and give you extra power so you fight or run.

What do you see when you stare at the mirror? It doesn't matter. Human is like a banana. The most important thing is under the peel.

You are truly amazing. You are beautiful.

Jalkapallotarina

Kirjoitin alla olevan viestin valmentamalleni joukkueelle.

Hei potkupalloväki,

kerron teille lyhyen tarinan jalkapallosta. Toivottavasti nämä harvoin tulevat viestini tavoittavat myös pelaajat.
 

Olen ottanut palloilijana ensiaskeleeni 90-luvun puolivälissä Kotkassa. Tuohon aikaan jalkapallohalli oli harvinainen hienous, puhumattakaan päällystetystä alustasta. Talviharjoittelua sisätiloissa tehtiin katetuilla hiekkakentillä.

Meidän kodin lähellä ei ollut lähellä nurmialuetta, jossa olisi voinut pelata ja potkia palloa. Harjoittelin 6-vuotiaasta alkaen potkaisemista rivitaloasuntomme edessä asfalttimäessä, isä yleensä mäen yläpäässä maalilla.

Vanhempana vietin lukemattomia tunteja läheisellä hiekkakentällä. Aurinkoisina kevät- tai kesäpäivinä saatoin olla kentällä koko päivän, välillä pitäen ruokatauon. Alkukeväästä ja loppusyksystä oli räntäisiä ja märkiä kelejä. En piitannut, vaan vedin tuulipuvun päälle ja menin samalle hiekkakentälle treenaamaan. Viisi vuotta potkin jääkiekkomaaleihin ennen kuin paikalle tuotiin pienet jalkapallomaalit.

1990 -luvulla Kotkan jalkapallohallissa oli toki päällyste: kova ja liukas hiekkatekonurmi. Pelasimme pitkät hallihousut jalassa, jottei hiekka rikkoisi ihoa.

Asfalttia, hiekkaa, hiekkatekonurmea, sadetta, räntää ja pakkasta.

JJK -00 Red harjoitteli perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina Vehkalammen kumirouhekentällä. Aurinkokin muisti helliä ahkeria harjoittelijoita ja opinto- sekä työviikosta väsynyttä valmentajaa.

Lauantaina kentällä oli meidän treenien alkaessa hurjan paljon poikia ja tyttöjä potkimassa; suurin osa ei edes pelaa missään seurassa. He tulivat hyvälle kentälle pitämään hauskaa, nauttimaan jalkapallosta. En häätänyt ketään pois kentältä, sovimme vain alueet, joita he voivat käyttää meidän harjoitellessa.

Meidän joukkueen pojilla on asiat melkoisen hyvin. Heidän joukkuetta johtavat kaksi erittäin osaavaa ja tunnollista herraa. Valmentaja yrittää tehdä työnsä mahdollisimman hyvin ja osallistuu tapahtumiin aina pystyessään. Kenttätilanne on Jyväskylässä huikea. Viitaniemi ja Vehkalammen kentät ovat loistavia jalkapallon pelaamiseen. Joukkueella on harjoituksiin tarvittava välineistö: liivejä, tötsiä, tikkaita yms.

Odottaisin aurinkoisena sunnuntaina treeneissä olevan 19:stä pelaajasta useammankin kuin kahdeksan. Kiitos teille, jotka jaksatte käydä ahkerasti ja kehitytte jatkuvasti.

Minulle jalkapallo on tärkeä asia ja siksi jaksan tehdä tätä tärkeää työtä. Toivottavasti se on tärkeätä teillekin.

Futisterveisin,

Olli

Pelinavaus

Miten Tinderissä avataan peli siten, että päästään hyökkäysalueelle?

Mulla lukee Tinder -profiilissani: "Ensimmäinen askel on kaikista tärkein."

Tämä aforismi pätee todella laaja-alaisesti kautta elämän. Joskus olen kuullut sanottavan, että on tärkeämpää lähteä toteuttamaan nopeasti oikeaan suuntaan kuin suunnitella kokonaisuutta valmiiksi ja vasta sitten toimia. Koen olevani hyvä keskustelija ja Tinderin avulla olen päässyt kokeilemaan erilaisia taktiikoita pelinavaukseen. Haluatko kuulla mikä toimii ja mikä ei? Tiedän, että haluat! Nyt mennään.

On tylsiä aloituksia, hyviä aloituksia ja sitten suorastaan surkeita keskustelunavauksia. Listattakoon tylsiksi (joskin turvallisiksi) perinteiset tervehdykset kuten "moi", "hei" ja "terve". Askeleen edistyksellisempään suuntaan menevät sävyltään leikkisämmät kuten "moikka", "hellou" tai "heippa". Tylsä avaus voi kuitenkin olla satojen kanssa jutelleelle stoppi - keskustelu ei välttämättä käynnisty ollenkaan molemminpuolisesta tykkäämisestä huolimatta. "Ensimmäinen askel on kaikista tärkein."

Hyviä aloituksia voisi puolestaan listata tähän vaikka kuinka paljon. Pitäydyn kuitenkin kertomaan havaintoja siitä, millainen olisi hyvä avaus. Näitä ohjeita voi sitten soveltaa käytäntöön kukin tahoillaan.

Ensinnäkin hyvä aloitus on reipas ja innostunut. Tietenkin liian innokas vaikutelma saattaa olla epäuskottava, eikö? Nuo tylsät ja turvalliset tervehdykset nousevat kategoriaan "hyvät", jos niihin yhdistää mukavan hymiön ja/tai huutomerkin. Itse suosisin molempia sekä leikkisämpää tervehdystä. Huomannette, että listasta puuttui "moro". Morottelu on jätkien välinen juttu. Sanovatko tytöt pojille Tampereellakaan "moro"? (lisätty 10min. myöhemmin: tyttö aloitti juuri keskustelun sanomalla moro. Ensimmäinen ikinä. Ja Tampereeltahan toki huuteli!)

Toisekseen hyvä aloitus on kohdennettu. Tutustu keskustelukumppaniisi etukäteen. Jos profiili ei tarjoa aineksia, niin katso kuvia, ja mieti mitä haluaisit juuri sille henkilölle sanoa. Jonkinlainen aitous toimii ehdottoman hyvin. Kyllä sinä pystyt siihen, vaikka nyt mietit "että miten muka pystyn kohdistamaan tuntemattomalle mitään."

Kolmanneksi hyvä aloitus on, tylsästä poiketen, jotenkin raikas ja erilainen. Kenties yllätävän aloituksen keksimisestä tulee pitkään käyttäessä pieni paine. Hyvään tervehdykseen voisi liittää perään jonkin kivan kysymyksen. Kuulumisen kysyminen menee mun kategoriassa tylsään. Sillä ei ehkä kannatta aloittaa. Itse vaihtelen kysymystä fiiliksen mukaan ja yleensä pyrin kysymään jotakin, jonka uskon profiilin perusteella kuuluvan toisen elämään. Tai sitten perusvarma "mikä sun lemppari Pokémon on?".

"Heii :) Tosi kiva, että sinäki painoit tykkäystä!"

Neljänneksi hyvästä aloituksesta nostettakoon esille toisen kehuminen. Jos saat keskustelukumppanin, rehellisesti, tuntemaan itsensä tärkeäksi, niin olet todella vahvoilla! Jos kehut, niin ole rehellinen. Jos tuntuu oikeasti siltä, että "oli tosi jees ku sain matchin sun kanssa", niin sano se! Jos ei tunnu, niin älä sano. Muovi murenee nopeasti.

Mitäs sitten ne huonot aloitukset sitten ovat? Olen kuullut muutamia mukavia, joita en suosittele käytettäväksi. Esimerkiksi tällainen äkkiseltään ehkä monesta miehestä mukavan rennolta tuntuva "mitäs mimmi" -heitto ei todennäköisesti tee toivottavaa vaikutusta.

Olen myös kuullut nimellä tervehtimisen olevan vähän etovaa. Kyllä se minustakin tuntuu lipevältä, jos ei tunne toista ollenkaan. Huonoimmiksi aloituksiksi laitettakoon asiattomuudet. Ai mitkä?

"Haluuks nähä mun palmun?" Ei jatkoon.

Ensimmäinen askel on kaikista tärkein.

Koolla on väliä

Onhan Tinder vielä kaikkien huulilla, onhan? Ainakin käyttäjiä tuntuu tulevan koko ajan lisää. Tai sitten Tinder oppii tunnistamaan liiallisesta käytöstä johtuvat oireet ja ilmoittaa "pelaajan" hyvinvointia ajatellen, että "lähelläsi ei ole uusia käyttäijiä." Raha-automaatit voisivat myös kieltäytyä ottamasta rahaa vastaan, jos on hävinnyt paljon lyhyen ajan sisään. Ei kaikkea kerralla!

Uusi juttu, johon olen hiljattain törmännyt, on ihmisten profiilitekstien muuttuminen. Viime aikoina on tullut vastaan naisten profiileja, joissa he ilmoittavat oman pituudensa. Edellinen taisi olla 179cm. Siihen vielä korkkarit ja meikäläisellä tulisi niska kipeäksi jo silmiin katsomisesta.

Mihin oman pituuden ilmoittamisella pyritään? Onko pituuden ilmoittaessa itsellä jokin "alamitta" tiedossa jo ennakkoon? "Alle 180cm en halua tapailla?" Todennäköisesti on. Pitkän tytöt voivat oman mittansa ilmoittamalla torjua jo ennakkoon "liian lyhyet" miehet. Mutta eihän se niin toimi! Eikös se niin ole, että kaikilla suurmiehillä on itseään pidempi nainen?

Olen kuullut myös miesten laittavan näkyvii oman pituudensa. Kenties tällä torpataan liian pitkät naiset heti alkuunsa. Miehiltä kuultua ja itse koettua: keskustelussa tulee hyvin nopeasti piste, jossa nainen kysyy miehen pituutta. Kyllähän tämän tiedon valmiiksi ilmoittaminen vähentää kysymisen vaivaa.

Eikö profiiliin voisi sitten lisätä muutakin tarpeellista infoa? Onko varattu, miksi käyttää Tinderiä, kuinka kauan on käyttänyt, miten on päivä mennyt, mitä opiskelee/missä on töissä, mistä on kotoisin. Ei tarvisi enää jutella ollenkaan! Tai voisi mennä ns. suoraan asiaan. Mikä lie se asia sitten onkaan.

Ja voihan toki muitakin "kiinnostavia mittojaan" ilmoittaa! 

Pertti, 32
5cm.

Ulla-Kukka, 28
70D

Kroppaa likoon!

Tinderin tutkiminen jatkuu ja kertakaikkiaan eläimellisiä faktoja on pulpahdellut eteen. Säästän kuitenkin näitä numeerisia "paljastuksia" vähän myöhemmälle. Nyt on tarkoitus puhua vartalosta!

Tulen kysymään seuraavaa monet kerran tulevissa teksteissä. Millaisia kuvia sinulla on Tinderissä?

Tähän teemaan liittyen pyydän miettimään nyt näin alkuun: onko sinulla vain kasvokuvia? Jos vastasit kyllä, niin seuraavaksi on tulossa sinulle opettavainen tarina.

Jutustelin tuossa erään, jo melko kokeneen, Tinder -käyttäjän kanssa. Tuli puhetta erilaisista käyttökokemuksista sekä siitä, mihin ja minkälaisiin tilanteisiin sovelluksen käyttäminen oli johtanut.

"Kerran kävin kauempana tapaamassa yhtä käyttäjää (termi vaihdettu, ettei vastaajan sukupuoli selviä). Se oli kyl valmiiks jo tuttu, mut en tuntenu kuitenkaan kovin hyvin."

Vai on sitä jo lähdetty maailmalle moikkaamaan näitä "nettituttuja". Lähtikö kukaan vielä IRC-gallerian aikoihin? Entä Facebookin? Upeaa (ja vähän huolestuttavaa) miten Tinder rikkoo raja-aitoja ja madaltaa tutustumiskynnystä. Suomalaiset juttelevat toisilleen, eivätkä ole edes kännissä!

Noh, takaisin tarinan pariin.

Tämän käyttäjän karmivin kokemus sattui hänen omassa kotikaupungissaan. Hän oli viehättynyt erään toisen "pelaajan" kuvista ja kysyi suoraan baari-illan aikana chatissa voisiko tulla yöksi. Hän sai luvan ja osoitteen.

Aikamoinen suoritus! Tuntemattoman luokse noin vain.

"Se oli kyllä järkytys. Hän näytti iha erilaiselta ku kuvissa. Kuvien perusteella hän näytti hoikalta, mutta oven auettua karu  totuus paljastui. Nukuin koko yön sängyn toisessa reunassa ja varoin koskemasta. Se oli outoa."

Kysyin oliko kyseisellä käyttäjällä palvelussa ainoastaan kasvokuvia.

"Joo, voi helvetti. En enää koskaa paina tykkäystä sellaiselle, jolla on vaa naamakuvia!"

Jotenkin tuntuu siltä, että pelkkiä kasvokuvia laittavat salaavat jotain. Kysymys kuuluukin, kannattaako salata mitään, jos tarkoitus on etsiä seuraa, jonka haluaa tavata kasvokkain? Totuuden paljastuminen on melko varmasti nolostuttavaa molemmille. Ei kai ole mielekästä johtaa ihmisiä harhaan?

Erään toisen tarinan mukaan, yksi kavereistani oli törmännyt livenä käyttäjään, jonka kuvat olivat aivan muuta kuin todellisuus.

"Joo, mulle on täs kuuden vuoden aikana tullu 40 kiloa lisää, ku lopetin urheilun", oli kuulunut vastaus hämmästyneeseen ilmeeseen. Ihan ok, mutta kaikki kuvat olivat kuulemma olleet sieltä vuodelta 2008! Hah. Mainioita juttuja!

Hei nyt ukot ja akat, rehellisesti kroppaa likoon!

Miesten haku!

Kylläpä on tullut lyhyessä ajassa mobiiliaplikaatiosta suosittu!

En ole viikkoon lounastanut yliopistolla siten, ettenkö olisi kuullut omassa pöytäkunnassa tai naapuripöydissä keskustelua Tinderistä.

"Onks teil illal bileet? Voisitte kutsuu sinne jengii Tinderis!"

Oma käyttäjäkokemus on vasta viikon mittainen, mutta selkeitä "pelissä" toistuvia asioita on jo noussut esiin erilaisten empiiristen tutkimusten kautta. Olen itse kokeillut myös, mutta ennen kaikkea tietolähteitä ovat olleet käyttäjäkaverit sekä omat Tinder -parit. Olen saanut kaivettua mielenkiintoisia faktoja, uskomattomia tarinoita sekä mehukkaita paljastuksia. Tarina on kuitenkin vasta alussa.

Aloittaako  tytöt koskaan keskustelua, vaikka tulisi match? Ei todennäköisesti.

Tässä kohtaa ei ole tarpeen paljastaa kuinka paljon minulla on Tinder -pareja, mutta omista matcheistani 0,43% on tehnyt keskustelualoitteen. Siis 0,43%.

Tinder - lavatanssit. Naiset ovat "rivissä" miesten kierrellessä vaanien, silmäillen, ympärillä.

"Kukas täällä on kaunein? Kenen kanssa sitä viitsisi vähän pyörähtää?"
"Äh, ei täällä tänään ole ketään uusia. Oon tanssinu jo kaikkien kanssa."

Miesten haku. Naiset odottavat kiltisti, että miehet tekevät aloitteen ja osoittavat kiinnostuksensa. Rohkea ja reipas lähestyjä yleensä saa tanssiparin.

"Tuon kanssa pyörähdettyäni haluaisin kyllä viettää enemmänkin aikaa yhdessä!"
"Voi ei, täällä tuttuja näin paljon. Noloo..!"

Kun yhden lavan tanssit on käyty ja neidot tanssitettu, on aika suunnata kohti toisen paikkakunnan apajia, sillä pienen kylän anti on nopeasti läpikäyty. Josko sieltä löytyisi uutta pyöritettävää!

Tunnistanette tilanteen, rakkaat parituspelin pelaajat?

"Lähelläsi ei ole uusia käyttäjiä."

Siitä vain sukkulaan ja seuraavaan kaupunkiin metsästämään. Näissä tansseissa näyttää olevan jatkuva miesten haku.

It's a match!

Kiinnostava. Koukuttava. Kamala. Inhottava. Kutsuva. Viettelevä Järkyttävä. Peli. Sovellus. Deittipalvelu.

Pinnallisten ihmisten itsetunnonkohotusta. Törkyilyä. Limailua. Läppää. Tositarkoitusta. Kiinnostusta. Flirttiä. Tuhmuuksia. Julkkiksia. Rikkoutuneita suhteita. Ihastumista. Pettämistä. Treffejä. Rakkautta.

Tinder tuli ja alkoi sekoittaa pakkaa.

"Tuosta mä tykkään, tuosta en. Toi on ihan kiva. Hyi kamala! Ihan ok. Näääh... VAU! LIKELIKELIKE!"

Kuulun itse osastoon "läpällä profiilin luoneet". Mielenkiintoista tsekata miten ihmiset käyttäytyvät uudessa palvelussa, jossa voi "anonyymisti" lähestyä omasta mielestä kivan näköistä henkilöä.
Tinderissä tuntuu olevan kyse vain toisten "tuomitsemisesta" ulkonäön perusteella. Paina vihreää, jos naama miellyttää. Punaista, jos ei. Yksinkertaista, helppoa, tehokasta. Jos sinulta vihreän saanut henkilö tykkää myös sinusta, niin Tinder yhdistää ja voi alkaa viestitellä. Simppelit pikadeitit!

"Hmm.. ihan paska profiilikuva ku ei näy naama. Nope! Ja tällä taas tällainen kaverikuva, ettei tiedä kumpi on kyseessä; selataanpa lisää. Ai se oli tää rumempi. No ei tällä kertaa. Mutta KUKAS tää on!?"

Kaks vasemmalle, yks oikeelle. Kuvien selausta, ei hyvä, vasemmalle. Liian nuori vasemmalle. Sopivan ikäinen, liian kaukana; vasemmalle. Sopivan ikäinen, lähellä, ei hyvännäköinen; vasemmalle. Kaikki osuu, ehdottomasti oikealle! "Toivottavasti tän kanssa tulis match!" Ei tule. Arviointi jatkuu.

Pahinta on selailukiimassa, kun sormi pyyhkii villisti oikealle ja vasemmalle, antaa keskittymisen herpaatua hetkeksi ja sen jälkeen pyyhkäistä pölyä näytöltä, jonka mukana heittää rodeolle unelmiensa ihmisen!

"Miksei täs voi olla sellasta roskakoria, niinku sähköpostissa. Vois palauttaa myöhemmin, jos on poistanu vahingos jotain tärkeetä?" kysyi aktiivinen Tinderkäyttäjä -läheiseni. Hän toivoi myös toista kierrosta, sillä oli kuulemma jo selannut kaikki lähialueen ihmiset ja oli kenties epähuomiossa tehnyt valintoja liian tiheällä kammalla.

Liian tiheällä kammalla! Tuleeko Tinderissä sitten jotenkin kylläiseksi tai turtuuko siinä tietyille seikoille? Oppiiko käyttäjä itsestään millaisista ulkonäköseikoista pitää?

Voiko sitä tietää kuvia selatessa onko toinen itselle hyvä tai onko henkilössä oikeasti mitään kiinnostavaa? Mitä jos selaillessaan pyyhkäiseekin pois itselleen täydellisesti sopivan ihmisen, joka oli painanut jo sinulle tykkäystä, muttet vain laiskuuttasi jaksanut selata huonon profiilikuvan takia enempää?

Elämä on valintoja täynnä. Tinder on valintoja täynnä. Parasta on törmätä tuttuunsa ja heittää läppää. Pahinta voisi olla törmätä omaan kumppaniinsa. "Mitäs hittoa sä Tinderissä teet?"

Mitä jos pari tapaakin Tinderissä? Puhutaanko ekoilla treffeillä siitä, pitääkö sovellus poistaa käytöstä? Onko Tinderin käyttö varattuna pettämistä?

Tässäkin velmussa on paljon hyviä sekä huonoja puolia. Itse uskon Tinderin vielä rikkovan monia monia parisuhteita, mutta vastapainona synnyttävän tukun uusia.

Rakkauden määrä on vakio.

Riisuttu 9: Muistot

Työ Puolustusvoimien leivissä on ollut yksi mahtavimpia juttuja elämässäni. Pääsin sotaharjoitukseen mukaan takaportin kautta joukkueenjohtajamme sairastuttua. Lähdin joukkueemme mukana Turun ulkosaaristoon arvioimaan tykkimiesten kykyjä.

Harjoitus järjestettiin juuri talven kynnyksellä ja saimmekin nähdä kylmässä saaressa loppusyksyn ensimmäiset lumihiutaleet. Pimessä tuulisessa saaressa oli aikaa mietiskellä ja kirjoittaa. Muistot tulvivat mieleen samalla tavoin kuin rauhattoman meren tyrskyt huuhtoivat rantakivien yli.

Runo Muistot päättää Päivänsäteen katseluversion Talvi -osion. Runossa tapaillaan ikävän tunnetta ja kaipuun kahleista vapautumista. En muista kovinkaan tarkasti kirjoitushetkeä, mutta ajatuksissani pyöri tuolloin paljon Dorian Grayn tarina. Kirjaa suosittelen luettavaksi jokaiselle.

Raskaan viikon jälkeen palasimme Kotkaan linnakkeelle. Selviytyminen keskenään autioilla saarilla keskellä merta ei ole itsestään selvää, mutta äärimmäisen opettavaista ja jollakin tavalla palkitsevaa.

Raskaat yhdeksän osaa on nyt takana. Seuraavaksi siirrymme kohti kevättä, vaikka ulkona vielä oikeasti pakastaakin rankasti. Seuraavalla kerralla katsotaan mitä tulee lämpimän sateen jälkeen.

Se ei pelaa, joka pelkää

- Kuulehan, minulla on pieni ongelma. Tai noh pieni ja pieni. Valtava!

- Mikähän se mahtaisi tänään olla?

- Katsos kun… Minä en osaa iskeä itselleni seuraa. En yökerhosta, en kaupasta, en kirjastosta, kirkosta, kadulta. En mistään!

- Minulla on sinulle vain yksi elintärkeä vinkki. Keep it simple! Se on kuin jalkapallo-ottelussa vastustajan tyrmääminen.

- Ei kai futiksessa tyrmätä? Kuulostaa enemmän nyrkkeilytermeiltä.

- Puhunkin nyt henkisestä tyrmäyksestä. Sinun täytyy olla se, joka poistuu kentältä voittajana!

- Lähtisitkö itse prässäämään ylhäältä? Heti lähelle, tiedäthän?

- Riippuu täysin vastustajan tasosta sekä tyylistä, mutta lähtökohtaisesti suosittelisin antamaan sen verran tilaa, että vastustaja voi avata lyhyellä, jonka jälkeen lähdet pikkuhiljaa nostamaan prässiä.

- Eli vastustajan pitää antaa tehdä aloite? Pitääkö sitten odottaa tukea ennen kuin menee kiinni?

- Kyllä, vastustaja tekee pienen aloitteen mikäli haluaa rakentaa tilannettaan alhaalta asti. Mikäli tämä pelinavaus lyhyellä tapahtuu, on sinun odotettava taustatukea, sillä yksin ryntäessäsi tilanteeseen voidaan sinut helposti pelata ulos tilanteesta.

- Pidän kovasti ajatuksesta, että vastustaja aloittaa alhaalta! Menisitkö itse keskeltä suoraan kohteeseen vaiko varovaisemmin laidalta lähestyen?

- Menisin tietenkin suoraan kohti sovittua prässättävää ja estäisin helpon karkaamisen paineen alta. Erityisesti helppo tie laitaan on estettävä, sillä haluamme vastustajan keskelle, jossa omia pelaajiamme on enemmän ja saamme tilanteen hallintaan.

- Ahaa, eli kohdetta ei saa päästää pinteestä. Mitä jos hyvän aloitteen jälkeen hän heittääkin pallon minulle ja saa samalla tukea viereiseltä kaverilta? Olen yleensä huono yksi vastaan kaksi tilanteissa.

- Sinun täytyy pitää palloa ja kontrolloida sitä parhaasi mukaan sekä odottaa, että joukkuetoverisi tulevat tukemaan sinua ja antavat sinulle mahdollisuuden pelata tilannetta eteenpäin.

- Joukkuekaverini siis tekevät vastapuolen olon tukalaksi ja pääsen jälleen etenemään. Hienoa! Mitä jos ajaudun paitsioon?

- Täytyy toivoa, ettei joukkuetoveri syötä sinne! Ja jatkaa pelaamista vihellykseen asti.

- Sitä vihellystä meikä juuri pelkääkin. Peli poikki ja suihkun kautta nukkumaan. Jos tilanne näyttää tasaväkiseltä, niin eikös vihellyksen jälkeen seuraa jatkoaika? Onko vinkkejä jatkoille?

- Tilannetta täytyy pitää hallinnassa mahdollisimman paljon, ei saa väsyttää itseään. Täytyy vain olla kärsivällinen, sillä vastustaja tekee virheitä helpommin väsyneenä. Silloin on tilaisuutesi iskeä!

- Ja pelimieshän laittaa paikasta sisään. Eikö se näin ole?

- Osimoilleen näin! Todellinen maalintekijä ei välttämättä tarvitse kuin puolikkaan paikan. Hyvänä esimerkkinä vanha kultakenkä Vatto Oinio, joka maalaa paikasta kuin paikasta.

- Ei auta kuin ottaa mestarista mallia ja lähteä rohkeasti ylhäältä kiinni alusta asti. Tattista!

- Se ei pelaa, joka pelkää.

Riisuttu 8: Palapeli

Palapeli on runo ajalta, jolloin läheinen ihminen satutti minua kovasti. Ajan kuvaukseksi voisin nimetä avainsanoja: pettäminen, luottamus, sydän, särkynyt, suru, rakkaus, viha.

Palapeli löytyy Päivänsäteen sähköisestä katseluversiosta. Tapahtumat taisivat ajoittua vuodelle 2008. Valmistauduin juuri ylioppilaskirjoituksiin ja luku-urakka muodostui korkeammaksi vuoreksi kiivetä kuin olin koskaan ajatellut. Onneksi selvisin itselleni asettamiin tavoitteisiin hankalista lähtökohdista huolimatta.

Tuohon aikaan olin TV-sarja Everwoodin lumoissa. Onhan se kenties yksi kovimpia kotimaan telkkarissa näytettyjä sarjoja. Eräässä jaksossa käsiteltiin rakkaushuolia ja sydämen särkymistä. Muistan kuinka kertoja loppukaneetissa vertasi sydäntä hauraimpaan kristalliin.

Hän sanoi, että hajotessaan sydän murenee pienen pieniin palasiin, jotka saa kyllä kerättyä kasaan ja korjattua entiselleen, mutta aina jokunen pala katoaa, eikä sydän ole koskaan entisellään. Sidoksista tulee kuitenkin vahvempia. Kerran särkynyt ei hajoa uudelleen niin pieniksi palasiksi kuin ensimmäisellä kerralla.

Everwoodin käsikirjoittajat ovat täysin oikeassa. Toisen sydämen saadessaan täytyy sitä kohdella silkkihansikkain, kunnioittaa, arvostaa ja rakastaa. Vastuu on mitä suurin.

Aina emme siinä kuitenkaan onnistu.

"Puuttuu palanen
sieltä, toinen täältä.
Sydän, ei koskaan,
ole entisen kaltainen."

Rakastaa, ei rakasta, rakastaa!