Lapsen halaus

Kävin eilen elokuvissa pitkästä aikaa. Edellinen kerta Suomessa oli yli 8kk sitten. Tällä kertaa meitä viihdytti White House Down. Erittäin minuun menevä leffa. En kirjoita nyt arvostelua. Tärkeää oli mainita elokuvan nimi, sillä eräs kohtaus antoi aiheen tämän tekstin kirjoittamiselle.

Yhdessä päähenkilöiden välisessä dialogissa toinen miehistä puhuu hetkestä, jolloin lapsi kasvaa niin isoksi, ettei enää juokse syliin huutaen "isi, isi". Hän antaisi mitä tahansa saadakseen vielä yhden halauksen. Kohtaus on todella herkkä.

Elokuvan jälkeen istuin iltaa ystävien kanssa, kunnes tuli "hälytys" ja lähdin hakemaan isäni töistä. Hänellä on syntymäpäivä, joten en ajanutkaan suoraan kotiin, vaan vein päivänsankarin pubiin, jossa lauloin karaokessa täydelle talolle isälle omistetun onnittelulaulun.

Isän silmät kostuivat, en ole ennen laulanut hänelle. Biisin loputtua juoksin halaamaan häntä. Ja sitten muistin juuri leffassa kuulemani mietteen lasten kasvamisesta.

Tiukka halaus kosketti minuakin. Parempaa lahjaa en olisi osannut antaa.

Mitä tulee Facebookin jälkeen?

Web 2.0:n myötä Internet sosiaalistui. Olemme alkaneet tuottaa verkkoon sisältöä yhdessä ja jakaa niitä toisillemme. Prahan vaihto-opinnoissa luin John Hartleyn (Digital Futures 2012) kirjan, jossa hän väittää sosiaalisten verkkopalveluiden myötä itseoppimisen olevan niin tehokasta, että oppisimme vuodessa Internetin ääressä sen minkä yliopisto voi opettaa viidessä vuodessa. Hän käyttää yhden kappaleen pohtiessaan pöhköä kansalaisuutta (silly citizenship) ja siihen liittyvästä DIWO (do-it-with-others) -aktivismista. Tämän käsityksen mukaan jaettu tietämys on saatua tietämystä.

Sosiaalisen median palveluita on lukemattomia, mutta esimerkkeinä mainitsen tässä kolme tunnettua: Facebookin, Twitterin ja blogit. Facebook oli minulle aluksi vain uusi ja helppo tapa löytää tuttavia ja pitää heihin yhteyttä, myös globaalisti.

Nykyisin Facebook on todella monipuolinen. Suljettuja ryhmiä voi käyttää koulu- tai projektitöiden tekemiseen ja tiimin jäsenten yhteydenpitoon. Yksi esimerkki nopeasti kasvaneesta avoimesta ryhmästä on Kotkan Sinkut, joka yhdisti alueellisesti samanhenkisiä ihmisiä. Facebookiin on syntynyt fani- ja viharyhmiä. Se on yhdistänyt ihmisiä monella eri tasolla.

Twitterin koen olevan enemmänkin tiedon vastaanottamisen ja jakamisen solmukohta. Twitter on uskomattoman hieno paikka oppia uutta, vaihtaa mielipiteitä ja pysyä ajantasalla itseä kiinnostavien ilmiöiden ja asioiden päivittyessä.

Blogien kautta ihmiset jakavat monimuotoisesti informaatiota. Joillekin blogeista on tullut ikään kuin julkinen päiväkirja, johon kirjoitetaan ja, jolla jaetaan mietteet ja kokemukset, kenties kuvilla ja videoilla höystettynä.

Juuri jakaminen yhdistää näitä kaikkia kolmea palvelua. Facebookin statuspäivitys on selkeästi antanut monille mahdollisuuden purkaa tuntojaan, vaikkei näitä päivityksiä kukaan kommentoisi. Jo mahdollisuus julkiseen "tunnustukseen" tuntuu helpottavan monia.

Jakamisen helppous on siis tullut luoksemme muutaman viime vuoden aikana ja trendi on kasvava. Kuitenkin joudumme käyttämään useita eri palveluita saadaksemme komponentit kasaan. Tekstin, videon ja kuvan yhdistäminen samalle alustalle vaatii vielä, etenkin mobiilikäytössä, melkoisesti kikkailua ja leikkaaliimaa -leikkimistä.

Seuraavaksi kuluttajat tarvitsevat mobiilisovelluksen, joka mahdollistaa, älypuhelimen ominaisuuksia hyväksikäyttäen, kaiken jakamisen samalla aplikaatiolla. Yhdellä sovelluksella pitää olla mahdollista yhdistää puhelimella otettu kuva, kuvattu video ja kirjoitettu teksti yhdeksi blogimaiseksi jaettavaksi kokonaisuudeksi. Sovelluksen pitää mahdollistaa koko päivän jatkuva työstäminen, keskeneräisen työn säilyttäminen ja tallentaminen sekä nopea jatkaminen tarpeen vaatiessa (vrt. Vine -videointi).



Googlen+:sta povattiin haastajaa Facebookille ja skeptisimmät ennustivat fb:n alamäen alkavan Googlen tullessa tatamille. Onko joku vieläkin sitä mieltä, että Facebook on katoamassa johonkin?
Nykyisten suosittujen palveluiden katoaminen ei ole todennäköistä. Ne saattavat muuttua. Facebook saa varmasti haastajia ja sen rinnalla käytetään tulevaisuudessa muitakin suosittuja some-palveluita entistä enemmän.

Nyt Internit sometuttua koittaa aika, jolloin alamme kaipaamaan sovelluksia, jotka yhdistävät tämän hetken palveluiden parhaita puolia. Web 2.0 mahdollisti kommunikointimme nopeuden, mutta palveluiden kasvava määrä ja monipuolinen käyttäminen puolestaan syö pois voitetun ajan. Tulevaisuudessa tiedon jakaminen ja vastaanottaminen halutaan tehdä vain muutamia kanavia käyttäen.

Facebookilla on hyvät eväät ottaa askeleita tähän suuntaan enkä ihmettelisi yhtään, vaikka Facebookin jälkeen tulisi Facebook.

Nyt menee vihkoon

Satuitteko katsomaan YLE:n uutisia eilen illalla? Lähetyksessä kerrottiin valtion budjetin jäävän alijäämäiseksi järkyttävän paljon ennakoitua enemmän. Eilen uutisoitu summa on kaksi miljardia euroa! Ei ihan niin pieni summa, että kuvittelisi livahtavan vahingossa ohi budjettia tekeviltä ihmisiltä.

Meillä (Suomen valtiolla, siis meillä kaikilla) on velkaa liikaa. Velaksi ei voida elää loputtomiin, Suomessa ei enää hetkeäkään. Voi sanoa homman lähteneen käsistä.

Mitä nuorille, älykkäille, kyvykkäille, kunnianhimoisille, tuoreilla ideoilla varustetuille poliitikoille tapahtuu heidän päästessä koneistoon rattaiksi? Jumiutuvatko niin tiukasti jo olemassa olevaan kurjaan ruosteiseen systeemiin, etteivät pääse yhtään liikkumaan muuttaakseen romuläjästä raikkaamman kokonaisuuden?

Tuleeko uusillekin nopeasti puolue ja puolueen edut niin nopeasti läheisiksi, että yhteinen hyvä unohtuu? Nyt on selkeästi nähtävillä, ettei nykyinen hallitus todellakaan saa aikaiseksi Suomea hyödyttäviä ratkaisuja. Tilanne on osuvasti kuvattu Velkakello.fi -sivustolla:

"Elintasosi on lainaa. Suomen valtio ahmii velkaa ennätysmäärin pitääkseen sinut tyytyväisenä, koska sinä voit äänestää seuraavissa vaaleissa. Hallitus ja oppositio kuvittelevat, että sinä haluat kaiken tässä ja nyt, etkä välitä huomisesta."

Voihan olla, ettei kaikki kansalaiset tulevaisuudesta välitä ja ovat itsekkäitä sekä elävät vain tässä hetkessä, mutta sen pitää loppua nyt! Ei tässä auta muuten muu kuin pakata laukut ja lähteä muille maille. Tai ehdolle seuraaviin vaaleihin.

Tätä maata johdetaan nyt (taas) aivan päin seiniä. Aivan päin seiniä! Samat naamat koneistoa pyörittävät pääosin edelleen kuin 10-15 vuotta sitten. Olisiko Suomen uudistuminen syytä aloittaa "ruohonjuuritasolta" eli sieltä, missä (tällä hetkellä epäsuotuisia) päätöksiä tulevaisuudestamme tehdään?

Olisi, sillä nyt menee kaikki ihan vihkoon.

Otteluvalmistautumisen taito

- Hei, tuutko katsomaan meidän matsia? Tänään olisi Keskusurheilukentällä 18.30. Vastustaja on sarjan häntäpäästä niin pitäisi olla suhteellisen helppo voitto tiedossa.

- Moro! Vai häntäpään pelaajia on tulossa vastaan. Tuollaiseen matsiin lähtee herkästi liian kevyin mielin ja hawaijipaidan napit alas asti auki. Kai olet valmistautunut tähänkin sunnuntaiotteluun huolellisesti?

- Pakko myöntää, että oli muutama muuttuja eilen illalla, mutta ne tuskin haittaavat tämän päivän ottelua.

- No niin, odotas otan mukavan asennon. Kerro toki tarinasi! Lauantai-ilta kuitenkin takana ja lauantaihan on varomattomalle vaarallinen. Voisitko vähän avata miten tällaiseen sunnutaipeliin valmistaudutaan?

- No kaikki alkoi eilen iltapäivällä, kun vanhempani olivat mökillä eikä jääkaapissa ollut ruokaa, joten lähdettiin kavereitten kanssa mäkkäriin ostamaan aamupalaksi pientä snacksia. Siinä herkullisten hajujen maailmassa alkoi sitten tekemään mieli tukevampaa ateriaa ja söin Big Macin plus-ateriana. Tietysti muutamat nuggetit kylkeen vielä. En kuitenkaan ajatellut sen olevan kovin paha virhe, sillä ajattelin syödä illalla kanapastan kuten rutiineihin kuuluu.

- Eikö peliä edeltävänä päivänä voikin periaatteessa syödä mitä tahansa kunhan energiantarve vain täyttyy ja varastoonkin on tietysti hyvä jättää pelipäivälle?

- Valmentaja sanoi, että roskaruoka on huonoin mahdollinen ateria, mutta en jaksanut kokata heti herättyäni. No mäkkärin jälkeen päätimme lähteä kavereitten kanssa frisbeegolfaamaan Lahden radalle.

- Eihän pieni liikunta ottelua ennen ole pahasta? Päin vastoin.

- Ajattelin täysin samaa. Kävimme heittämässä kierroksen ja toisenkin, kunnes sitten sain soiton inttikaveriltani ja hän pyysi meitä saunomaan luokseen. Menimme tietenkin morjestamaan ystävää.

- Sauna ei ilmeisesti ole suositeltavaa peliä ennen, koska ymmärtääkseni olisi tärkeämpää tankata nestettä varastoon kuin hikoilla sitä pois?

- Totta, mutta en kehdannut kieltäytyä, kun sauna oli varattu asuntoyhtiöltä ja kaikki muut olivat innoissaan menossa. Ajattelin saunan jälkeen juoda reilusti vettä, jotta nestetasapaino palautuisi.

- Saunomisen jälkeen joit siis paljon vettä ja lähditte kotimatkalle ajoissa, jotta saisit riittävät yöunet.

- Nooo ei aivan niinkään. Kaverini olivat ottaneet muutamat saunaoluet ja olivat päässeet pieneen maistiin, joten he eivät olleet valmiita lähtemään niin ajoissa, kello oli siis kahdeksan tässä vaiheessa.

-Vielä et siis päässyt keskittymään otteluun. Tässä vaiheessa matkaan tuli lisää muuttujia?

- Eikä vain ihan muutamaa. Saunasta tultuamme inttikaverini sai puhelun, jossa ilmoitettiin, että hän oli voittanut arvontakilpailusta VIP-pääsyn Lahden Tivoliin itselleen ja 10 kaverilleen, sekä lounge-tilan kaupan päälle. Muut päättivät juhlistaa tätä asiaa ja muutaman puhelun jälkeen asunnolle tuli pari ihmistä lisää ja bileet olivat äkkiä pystyssä. Inttikaverini päätti tietenkin tarjoilla boolia, ja päätin maistaa lasillisen. Nyt sinun kuuluisi kysyä, että miten ilta päättyi.

-  Tuo kuulosti askeleelta väärään suuntaan. En ole ihan varma olenko valmis kuulemaan jatkoa. Alkoholn nauttiminen ei millään voi olla hyvä idea valmistautumista ajatellen. Kai hörpyttely jäi tuohon lasilliseen? Kerro nyt kaikki, kun vauhtiin päästiin.

- Noh kunpa se olisikin. Yritin vastustaa tarjoilua, mutta kaverit kävivät aukomaan nokkaansa niin ankarasti, että otin kulhon eteeni ja kävin kauhomaan. Siitä eteenpäin muistikuvat ovat hämärät. Muistaakseni sinne tuli muutama hameväen edustajakin piipahtamaan ja lähdimme koko lössi Tivoliin, ja lounge-tilaan, jossa oli oma DJ ja host, joka kieltämättä oli soivannäköinen instrumentti.

- DJ luonnollisesti soitti sinun taipuisiin niveliin menevää musiikkia ja valtasit tanssilattian tuttuun tyyliin? Tässa vaiheessa seuraavan päivän futismatsi ei varmaan kummitellut mielessä?
- Olet ihan oikeassa. Jalkapallo taisi siinä vähän päästä unohtumaan. Tanssilattialla oli meininkiä, joten luonnollisesti vietin siellä lähes koko baariajan. Se vähäinenkin nestetasapaino hävisi kropasta tanssilattialla hikoillessani. 

- Okei okei, aikamoinen ilta. Peliinvalmistautuminen meni näköjään ihan nappiin. Tästä puuttuu enää se, ettet saanut nukuttua kunnolla. Mitä tapahtui valomerkin jälkeen?
- Jatkot olivat tietenkin inttikaverini kämpällä. Lähdin itse jatkoilta jo alkuillan aikana mukana olleen bruneten matkassa hänen asunolleen, josta heräsin tänään aamulla puolitapäivin. Otin pikaisen lasillisen vettä ennen kuin lähdin kävelemään inttikaverini kämpälle, jonne muut kaverini olivat sammuneet illan päätteeksi. Muutamien torkkujen, paketin buranaa ja litran vesikannun jälkeen ajoin meidät takaisin Kouvolaan ja tulin kotiin. Nyt vedän kanapastaa ja pakkaan pelivarusteitani, koska kopilla pitäisi olla 20min päästä. Matsi alkaa tosiaan kahden tunnin päästä niin kai tulet katsomaan?

- No tulenkin! Tätä en halua missata mistään hinnasta. Parhaat matsit pelataan aina, kun ei ole turhia paineita menestymisestä. Nyt sinulle voi varmaankin toivottaa onnea?

- Ettei laatta lennä kesken matsin, kyllä!

FB-morkkis

Oletko tullut joskus yökerhosta kotiin maisteltuasi muutaman alkoholijuoman illan aikana ja kotiin päästyäsi avannut Facebookin joko mobiilina tai tietokoneella? Oletkin.

Luitko aamulla uudelleen yöllä lähettämäsi viestit ja koit mielipahaa lähettämiesi sisältöjen vuoksi? Tuntuiko herättyä siltä, että jotain olisi voinut jättää sanomatta tai julkistamatta? Sitä voi kutsua Facebook -morkkikseksi!

Yksi paha kämmi on aloittaa keskustelu. Oikeastaan mikä tahansa keskustelu on riski, mutta välttää kannattaisi sellaisia, joihin ei lähtisi päiväsaikaan selvinpäin arki-iltana huutelemaan. Listalle voi laittaa ainakin appivanhemmat ja exät. Sunnutai saattaa alkaa muuten posket punoittaen.

Toinen moka on julkaista jokin yöllä otettu kuva itsestä ta ystävistä pitämässä hauskaa. Pimeydessä ja naurukunnossa postattu kuva ei välttämättä naurata aamulla kaikkia osapuolia. Eikä vähiten välttämättä itseään.

Fb-morkkista voi helposti verrata ihan tällaiseen perus känniääliösekoiluista  johtuvaan viikonlopun jälkeiseen mielipahaan. Ainoa ero tässä on mielipahan hankintaympäristö. Verkkohölmöily voi kuitenkin olla kohtalokkaampaa, sillä nettiin ladattua materiaalia on vaikea tai jopa mahdoton saada pois bittiavaruudesta.

Nyt täytyy asentaa kaikkiin myynnissä oleviin verkkoyhteyden mahdollistaviin laitteisiin Facebook -alkolukko. Tämä rajaisi itsensänolaamismahdollisuudet selviin hetkiin.

Turvallista fb-lauantaita! ;)

Ei itketä lauantaina

- Kuule, olen ymmärtänyt sun pitävän lauantaipäivistä? Vai olikos se nyt lauantaiöistä. Valaise minua!

- Joku lähipiirissä vuotaa kuin seula, mutta pitää paikkansa. Olen yöeläimiä.

- Ahaa joo! Sehän selittääkin. Alkaako niin sanottu metsästys yöaikaan?

- Kyllä! Silloin on riista liikkeellä lainatakseni Sherlock Holmesia.

- Niin juuri. Ymmärrän! Mitenkäs, onko siinä metsästäessä otettava huomioon saaliin ikää, laatua tai kokoa? Onko yömetsällä niin tärkeää alamitat sun muut vastaavat seikat?

- Riippuu vuodenajasta ja ravintotarpeesta. Talvisin keho vaatii astetta paksumpaa rasvakerrosta, joten saaliin tulee olla lihaisa. Kesällä taas riittää että saalis täyttää vatsanpohjan.

- Alkutalvesta riista on luonnollisesti hieman pulskempaa kuin muuna aikana vuodessa keskimäärin, sillä kesäherkut aina kasvattavat kumpua. Joulupyhinä olen kuullut myös olevan hyviä apajia. Kesällä puolestaan saa hyvin paistunutta. Aurinko tekee tehtävänsä.

- Joulupyhinä suosittelen sinappihuntua saaliille kuin saaliille, mutta ei Turun, vaan Auran, koska se on oikeasti Turussa valmistettua. Isäni on opettanut kesäsään grillaussalat!

- Hyvä vinkki. Pitääkin muistaa. Tarvitseeko viikonloppumetsästäjä sitten muitakin taitoja taatakseen varman saannin?

- Totta kai! Metsästyksessä pätee luonnonlaki eli nopeat syövät hitaat, joten ei saa jämähtää laakereilleen, vaan täytyy olla aktiivinen ja aggressiivinen. Lisäksi liikkumisen elastisuus voi helpottaa saaliin kiinnisaamista. Henkilökohtaiseen ulkonäköön kannattaa myös kiinnittää erityistä huomiota.

- Näillä ominaisuuksilla on kenties mahdollista saada houkuteltua saalis ansaan?

- Jo talvisodasta tuttu mottitaktiikka toimii aina. Täytyy muistaa, että ansa tulee peittää huolellisesti, jottei saalis huomaan sitä liian ajoissa.
- Motitus? Suositteletko siis käyttämään metsästyskaveria?
- Motituksen tarkoitus on saada saalis erkanemaan pääjoukosta, jolloin se on helpompi maalitaulu. Mikään ei voita tulitukea, jolla saadaan saalis ohjattua ansaa kohti. Punainen ei ole välttämätön väri vaatetuksessa, sillä vahinkolaukaukset harvoin tappavat.

- Kuulostaa siltä, ettei menestyminen yömetsällä ole hankalaa? Se on jopa todennäköistä. Olen kuullut saaliselukoiden kokoontuvan yöhämärissä juottopaikoille? Eikö tämä tämmöinen ole kaatajan kultakaivos?

- Voi on kyllä. Alkoholilla on ratkaiseva osuus metsästyksen onnistumiselle, sillä saaliin arviontikyky (kuten myös omasi) pettää usein pahasti, jolloin mahdollisuudet menestyksekkäälle kaadolle ovat täysin realististia. Myös metsästäjä tarvitsee usein rohkaisua pystyäkseen suoriutumaan haasteellisesta kaadosta. Mitä enemmän alkoholia, sitä paremmat mahdollisuudet. Toisin sanoen suoraan verrannollinen suure.

- Haa! Saaliseläimet siis juotetaan humalaan. Ovelan katalan kieroa ja toimii. Voisiko olla myös niin, että humaltunut huntteri ei katso niin tarkkaan mikä pyydykseen tarttuu, joten “metsästysonni” osuu paremmin kohdalle?  

- Looginen päätelmä, ja fakta. Ei itketä lauantaina, vaan vasta sunnuntaina. Yksin. Kotona. Itseään soimaten: “Mihin vittuun mä oon taas sekaantunu”. Tämän jälkeen korkki aukeaa uudestaan ja oravanpyörä on valmis.

-Kyllä, aseenlaukeaminen saattaa välillä järkyttää. Varsinkin ensikertalaisia ja muuten kokemattomia.

- Täytyy olla tarkkana, ettei ase ole sarjatulella, sillä kertalaakeilla saa tarkempaa ja siistimpää jälkeä.

- Taidatte olla kokenut kävijä. Kerrassaan mainioita ohjeita osaatte jakaa! Näillä pääsen minäkin alkuun. Viikonloppu tosiaan tuossa taas kolkuttelee. Te suuri metsästäjä aiotte varmaankin taas lähteä saaliin hakuun, olenko oikeassa?

- Keholla on tarpeensa, joten joudun jälleen taipumaan luonnon tahtoon.

- Hyvää viikonloppua! Toivottaisin onnea, mutta sitähän ei taituri tarvitse.

- Kuin myös sinulle ! Onnea tarvitsee jokainen, myös mestari.

Hopeakettu

Kuinka kaikki alkoi

Osallistuin Iskelmäradion Silver Fox -kilpailuun kaverini mainittua minulle asiasta. Ilman hänen antamaa linkkiä olisin missannut koko jutun. Kirjoittaminen on mulle mieleistä puuhaa ja vapaamuotoinen tarina syistä, miksi haluaisin veneen kesäksi käyttöön tuntui hauskalta tehtävältä.

Kirjoitin vastaukseni Prahassa vaihto-opintojen aikana. Tekstin perustana käytin merellisiä lapsuusmuistoja, joita on kertynyt matkoilta merellä isän kanssa. Olin lopputulokseen tyytyväinen ja lähetin vastauksen hyvillä mielin. Ilmoitus kilpailuvoitosta tulikin todella erikoisena päivänä.

Prahassa sattui ikävä onnettomuus vappua edeltävänä maanantaina. Keskusta-alueella sijaitsevassa rakennuksessa räjähti kaasuputki ja pamauksen voima tuhosi korttelin alueelta ikkunat ja autojen lasit. Olin itse viereisessä rakennuksessa, joka kärsi mittavat vauriot . Onnettomuus oli shokeeraava, sillä lentävät lasinpalaset tekevät rumaa jälkeä.

Katu räjähdyspaikan vieressä

Päivä oli tapahtumarikas ja raskas. Vanhempieni oli tarkoitus tulla illalla lomalle Prahaan ja kulutin iltapäivääni keskustassa odottaen lennon saapumista. Alkuillasta sain soiton TerhiTecin kenttämyyntipäälliköltä Iiro Kinnaselta. Olin voittanut Silver Foxin kesäksi käyttöön. Siinä vaiheessa nauratti vähän. Kaikki osui mainiosti samalle päivälle. Sovimme veneen toimitusajankohdan myöhemmälle kesälle, koska palasin Suomeen vasta heinäkuussa. 


Silver saapuu

Silver Fox Tulikukon edessä

Vene tuotiin minulle Helsingistä trailerilla suoraan laskupaikalle Kotkaan Sapokan satamaan. Sovimme treffit Kinnasen Iiron kanssa ja kävimme laskemassa Silverin mereen. Isäni ajoi veneen laituriin ennen töihin lähtöä ja minä jäin tunneiksi ihmettelemään uutta tulokasta. Kävin ostamassa pakollisia varusteita ja ketjun. Koeajo antoi kuitenkin vielä odottaa itseään, sillä en ollut kovin kokenut vesilläkävijä.

Pinnalla pysyy

Pari päivää myöhemmin kävimme testaamassa ystäväni kanssa. Ajoimme läheiseen Lehmäsaareen virveleiden kanssa ja kokeilimme kalaonnea. Paluumatkalla päristelimme vielä Kotkansaaren ympäri. Oli huikeaa nähdä oma kotikaupunki eri vinkkelistä.

Ja olihan meillä upeat hupparit!

Kesäunelmia toteuttamassa

Ensimmäisten viikkojen aikana Silver kyyditti meitä usein kalastamaan. Kävimme lähes joka ilta narraamassa kuhia Kotkan rannikolla ja niitä muutama saatiinkin. Isoin paattiin nostettu vonkale oli kuitenkin noin kuusi kiloinen  monsterihauki, jonka kaverini Antti nappasi.

Antti & vonkale

Oli rentouttavaa uistella kavereiden kanssa auringonlaskun aikaan. Seuraa meille pitivät sadat lokit ja kalatiirat, joiden pesimäsaaren lähettyvillä kävimme kalastelemassa. Välillä tosiaan tarvitsee niitä hetkiä, jolloin ei tarvitse ajatella mitään eikä ole kiire mihinkään. Siima vedessä voi rentoutua ja vain olla. Kiire tulee vasta, jos kala nappaa. Minulla on harvoin kuitenkaan sellaisia "ongelmia". 

Ankkuri ylös!

Teimme myös paljon uintireissuja. Toisinaan ajoimme sopivaan paikkaan, heitimme ankkurin kiinni ja hypimme kannelta mereen. Joskus ajoimme saareen, vedimme veneen ylös ja uimme rannalla. Mahtavia kesäpäiviä! Silver Foxilla on helppoa mennä rantaan. Hyppäsin itse keulasta ottamaan venettä vastaan ja huomasin pohjan ottavan kiinni hiekkaan vasta veden ollessa nilkkoihin saakka!

Fox ottaa aurinkoa

Hietakari

Meidän Silver Fox -kesäkäyttö on jo loppusuoralla, mutta meillä on vielä hienoja suunnitelmia tehtynä kahden viimeisen viikon varalle. Kirjoitan näistä seikkailuista myöhemmin lisää. Kaiken kaikkiaan oma vene Sapokassa on ollut tälle Kotkan pojalle unelmien täyttymys! Mahtava kesä menossa. Kotiinpaluu vaihto-opinnoista ei olisi voinut paremmin alkaan.

Nyt, taas, merelle!

Merellä ei voi kuin hymyillä!