sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Miltä Huuhkaja -pelaajasta nyt tuntuu?

Suomen A-maajoukkue, Huuhkajat, astelivat eilen päättäväisenä Olympiastadionille reilun 20 000 suomalaiskannattajan eteen mielessään täsmälleen samat ajatukset kuin jokaisella katsomoon asti tulleella kiihkeällä kannattajalla. "Meidän on pakko voittaa tämä matsi."

Takana oli maaotteluiden tappiokierre, huonosti sujunut harjoitusottelu Viroa vastaan ja valtava media- ja somemylläkkä päävalmentaja Mixu Paatelaisen ympärillä. Paatelaiseen kohdistui, tosin ihan aiheestakin, massiivisia henkilökohtaisia hyökkäyksiä mihin tahansa käänsin päätäni. Seuraan paljon jalkapallokeskustelua sekä verkkosivuilla että sosiaalisessa mediassa enkä koskaan ennen ole nähnyt vastaavaa yhteen suomalaiseen valmentajaan kohdistuvaa painostusta.

Valmentajan eroamista voi vaatia ja nyt sille alkaa olla melko hyvät perustelutkin. Ei missään muualla maailmassa olisi katsottu näin pitkään tällaista surkeaa mahalaskua maukkaista ennakkoasetelmista lohkon peränpitäjäksi Färsaarien taakse. Valmentajalla on tulosvastuu. Tulos tai ulos. Valitettavasti valmennustyön raadollinen puoli. Ja nyt valmentajasta tuntuu varmasti kamalalta, hän varmasti tuntee epäonnistuneensa. Mutta miltä tuntuu Suomen maajoukkueen pelaajasta, joka taisteli hampaat irvessä kotiyleisön edessä antaakseen huikeille kannattajille vihdoin hyvän lopputuloksen?

Moisander, Hetemaj, Eremenko, Pukki, nämä nykyisen maajoukkueen eniten maaotteluita sekä kovia kansainvälisiä seuraotteluita pelanneet pelaajat todennäköisesti katsoivat illalla peiliin ajatellen "petin suomalaisten luottamuksen." Ei mikään kevyt taakka yhden urheilijan kannettavaksi.

Perparim Hetemaj oli eilen Suomen näkyvin pelaaja ja on saanut esityksestään ansaittuja kehuja. Perpa pelasi, paperilla, ryhmityksessä vasemmalla laidalla, mutta ottelun aikana hän tuntui olevan joka puolella. Hetemaj kuljetti, häntä rikottiin. Hetemaj puolusti, hän rikkoi. Hän avasi peliä, hän riisti palloja. Hetemaj juoksi pystyyn vastustajan linjan taakse ja hetken kuluttua puolusti taas omalla kenttäpuoliskolla.

Hetemaj sai koivilleen lähes jokaisessa tilanteessa, jossa hän haastoi vastustajaa. Hän oli lopussa varmasti erittäin väsynyt ja kolhuilla. Mitä luulette, miltä Hetemajsta tuntui 75:n pelatun minuutin ja raastavan taistelun jälkeen hukata tilanne ja kuulla katsomosta "Mixu painu vittuun"?

Viime hetkillä, kun pelaajien pitäisi kaivaa viimeiset energian rippeet ja taistella vimmatusti 0-0 tilanteessa arvokkaasta voitosta pitääkseen unelman elossa, yleisöstä kuuluu negatiivista huutelua joka kohdistuu yksittäisiin henkilöihin. Mitä olisikaan tapahtunut, jos kannattajat olisivat jaksaneet kohdistaa energiansa Perpan kannustamiseen?

En tiedä oliko sattumaa, että Unkari rokotti juuri Hetemajn tontilta, mutta mielestäni Unkaria vastaan koko Suomi hävisi. Ei vain Huuhkajat. Valmentajan ja liiton kritisoiminen tässä tilanteessa on täysin oikein, mutta joukkue olisi tarvinnut eilen kaiken mahdollisen tuen, jotta kotijoukkue olisi ollut se, jonka maalia juhlittiin 83:lla minuutilla.

keskiviikko 7. tammikuuta 2015

Hurlumhei 2014

Vuosi 2014 on ollut juuri sellainen kuin vuosi sitten tässä blogissa ennakoin: yhtä rallia kaasu pohjassa.

Talvi & kevät


Tammikuu tosiaan alkoi kiihkeällä kandidaatin seminaarityön tekemisellä. Samalla tosiaan tein kynätaiturointia ensimmäiselle asiakkaalleni yrittäjänä. Työn alla olivat Expressionin tarina, arvot sekä neljän palvelukuvauksen kirjoittaminen. Illat kuluivat jalkapallohallilla futisjunioreiden kanssa, joiden valmennusvastuun otin vastaan lokakuussa.

Opintojen puolella aloitin työstämään henkilöstöjohtamisen perusopintoja osaksi maisterin papereita. Alkoivatpa samaan aikaan vuoden vaihteessa rullata myös loppuvuonna 2013 saamani vastuuhommatkin. Istuin Jyväskylän yliopiston edustajiston kokouksissa, Kielikeskuksen johtokunnan kokouksissa sekä puheviestinnän ainejärjestö Parkun hallituksen kokouksissa.

Vuoden 2014 teema Yhteisvastuukeräyksessä oli saattohoito. Minua ja isääni pyydettiin tuottamaan näyttely keräyksen näkyvyyden lisäämiseksi. Valokuvaaja isäni Pekka tuotti luontokuvat ja minä loin kuviin sointuvia tekstejä, Päivänsäde -kirjastamme tutulla muodolla - runoilla.

Helmikuun lopussa toteutui pitkäaikainen haaveeni. Pääsin matkalle New Yorkiin. Ne yhdeksän päivää ovat unohtumattomia. Pala sydäntä jäi Manhattanille. Se pitää vielä palata hakemaan takaisin.

Maaliskuun aikana oli mukavaa ohjelmaa! Kävimme tsekkaamassa Armin van Buurenin keikan Messukeskuksessa. Lisäksi maaliskuussa pelattiin legendaarinen Umbro -turnaus Kotkassa. Kokosimme ensimmäistä kertaa oman joukkueen kavereiden kanssa ja hankimme omat pelipaidat. FC Kivet oli rautaa - ainakin saunaillassa. Keväällä polkaistiin käytiin myös pienimuotoinen oma projekti nimeltä Lutuuritehdas.

Ennen kevään viimeisiä puristuksia pääsin vielä reissuun Roomaan pikkuveljen ja kaverin kanssa. Kävimme tsekkaamassa Stadio Olimpicolla Seria A:n viimeisen kierroksen ottelun AS Roma - Juventus. Roomassa oli jo ihan kesä ja lämmintä. Italialaiset ovat hauskoja. Heidän kanssaan tosiaan viihtyy. 

Kesä

Kanditutkielma valmistui reissuista ja kaikesta hulinasta huolimatta ajallaan. Sain tutkinnon käteen kesäkuussa. Rankan kevään jälkeen ilo oli todella suuri. Kesä ja junioreiden valmentaminen kolkutti oven takana. Kesän aikana tein asiakkaani kanssa Tammer-Tukun juhlakirjaa sekä virittelin itselleni kontakteja jalkapallopiireihin. Olin päättänyt tehdä gradututkielmani yhdistäen lajiosaamista sekä puheviestintätietoutta.

Lopulta sain sovittua Hannu Tihisen kanssa tutkimuksen tekemisestä Palloliitolle. Lutuuritehtaan ja Palloliiton kontaktien kautta tutustuin myös Pelaajayhdistyksen ja Veikkausliigan väkeen. Erilaisia yhteistyövirityksiä alkoi lämmetä moneen suuntaan. Pääsin mm. tekemään Pelaajayhdistyksen viestintäsuunnitelmaa. Kenties tähän jalkapallobuumiin ajoi kesällä pelatut MM-kilpailut, jonka matseista tuli katsottua lähes kaikki.

Suomen suurin konemusiikkitapahtuma Summer Sound piti luonnollisesti käydä katsastamassa taas. Oli jopa parempi kokemus kuin viime vuonna. Soundeilta matka vei Kotkan Meripäiville. Juha Tapio ensimmäistä kertaa livenä oli hieno kokemus.

Elokuussa juhlittiin isolla porukalla enon 50v. syntymäpäiviä. Säihkyvät Sielunveljet tekivät comebackin. Parilla treenillä pystyy hassuttelemaan tuolla tasolla.

Syksy

Syksy toi tullessaan taas jäätävästi kokousta, kurssia ja pakerrusta. Illat menivät edelleen junioreiden treenikentillä. Aloitin gradun tekemisen. Ainejärjestön excursiovastaavana oli langennut vastuulleni järjestää ulkomaan excursio Lontooseen. Matkalle ilmoittautui 23 opiskelijaa. Sitä sitten järjestettiin viiden hengen tiimin voimin.

Syyskuussa osui kohdalle erittäin mieluinen kunnia. Kotka-seura halusi jakaa minulle ja isälleni Nupukiven henki -palkinnot. Palkinto jaettiin kotkalaista kulttuuria ja Kotkan mainetta kehittävästä työstä.

Syksylle tuli eteen myös mielenkiintoinen mahdollisuus. Pääsin mukaan suunnittelemaan ja toteuttamaan maailman ensimmäistä Mindventure -valmennusta. Tapatuma oli 12.-13.9. ja sen jälkeen aloin tuottamaan Mindventuresta kirjaa. Iso urakka, ei vieläkään valmis.

Lokakuussa viikot vierivät kurssien ja jalkapallovalmennuksen kanssa. Päivät tuntuivat oikeasti pidentyvän mitä pidemmälle vuotta kuljettiin. Marraskuussa odottivat onneksi Parkun vuosijuhlat sekä Lontoon excursio. Pieni irtiotto ennen loppuvuoden jäätävää rypistystä!

Joulukuu alkoi mielenkiintoisesti. Sain tietää päässeeni Future Boardin tulevaisuuden hallitustekijä -kilpailussa finaaliin. Samana päivänä tuli tieto, että sain ylennyksen luutnantiksi. Starttasimme parin kollegan kanssa ainejärjestön oman työelämä -workshopin, jossa on tarkoitus miettiä yhdessä, miten puheviestintäosaamista voi hyödyntää työelämässä. Ensimmäisestä kerrasta jäi hyvät fiilikset ja toimintaa jatketaan. Ennen joululomaa oli vielä paljon tekemistä. Gradua piti edistää, tehdä ryhmätöitä sekä viilata kirjaa. Onneksi sain junnuvalmennukseen pari valmentajaa avuksi helpottamaan urakkaa.

Talvi

Talvi alkaa minulla siitä, mistä pääsee joululoman aloittamaan. Loma tulikin tarpeeseen, voi pojat! Vaasa-Kotka-Tallinna-Tampere-Jyväskylä. Tietysti tiivis reissaaminen parin viikon aikana oli omalla tavallaan raskasta, mutta maiseman vaihtaminen tekee toisinaan erittäin hyvää. Joulu meni rauhallisesti kotona perheen kanssa ja vuodenvaihde tärkeiden ihmisen kanssa Tampereella.

Uuden vuoden aatto huipentui juhlallisuuksiin Tammerkosken rannalla, jossa seurasimme ensin JVG:n live-keikkaa ja sen jälkeen suoraa lähetystä Tampere Talon juhlakonsertista. Huikea vuosi sai arvoisensa päätöksen, kun kovaäänisistä kajahti sinfoniaorkesterin soittaman Finlandia ja Tampere tykitti taivaalle ikimuistoisen upea ilotulituksen.

Otimme vuoden vastaan ryhmähalauksella ja kertomalla toisistamme parhaita muistoja vuoden varrelta. Minun vuoden kohokohta oli rakastuminen. Ihanan ihmisen ilmestyminen elämään toi tarvittavaa virtaa ja tukea raskaaseen vuoteen.

2015

Ennustetaanpa tulevaa vuotta. Edessä siintää siis gradu -tutkielman tekeminen, kenties maisteriksi valmistuminen ja uuden yritystoiminnan aloittaminen. Kiirusta edelleen siis luvassa. Toivottavasti rakkautta riittää. Vuoden 2015 teema voisi olla läpimurto.