Nyt alkavan blogisarjan aikana paljastan siis tarinat ja salaisuudet esikoisteokseni Päivänsäteen runojen taustalla. Tarkoitukseni on laskea rakentamaani suojausta, riisua panssari. Ensimmäisenä palaan muistoissa hetkeen, jolloin kirjoitin runon Lähtö. Löydät runon kirjan katseluversiosta täältä.
Lähtö on yksi suosikkirunoistani. Olen haaveilija, romantikko, etsijä. Kulkija. Runo kertoo osuvasti hetkistä, jolloin olen tuntenut olleeni liian kauan yhdessä paikassa. Lähtö on kirjoitettu vuonna 2010 ennen poismuuttoani. Olin jättämässä kotikaupunkini Kotkan ja siirtymässä opintojen pariin Keski-Suomeen.
Tunnelmat olivat haikeat, sillä Kotka oli antanut minulle paljon ja olin ensimmäistä kertaa jättämässä perhettä ja ystäviä kauas. Uuteen alkuun Jyväskylässä suhtauduin kuitenkin toiveikkaasti. Lähteminen tuntui hyvältä ja pahalta yhtä aikaa.
Olen monesti istunut kesälaiturilla katsomassa auringonnousua ja -laskua. Näissä hetkissä on ollut jotakin satutaikaa. Luonnon herääminen uuteen kesäpäivään on yhtälailla kiehtovaa kuin ympäristön uneen tuudittautuminen viimeisen valonsäteen jälkeen.
Lähtö -runon inspiraation sain kauniista isäni luontokuvasta, joka löysi paikkansa tekstin vierestä. Nokikana nousee lentoon kultaisin siivin. Mietin lähtemistä ja kultaisia siipiä. Mietiskelin kotipaikkani taaksejättämistä. Kultaiset siivet toivat mieleeni lapsuuteni suosikkilaulun, johon ihastuin ala-asteen musiikkitunnilla.
Edu Kettusen Lentäjän poika on laulu, jossa haaveillaan. Muistan kuinka olen istunut lapsuudenkotini viereisen metsän yhden männyn oksalla puumajassa katsomassa auringonlaskua laulaen itsekseni Lentäjän poikaa. Taisin olla kymmenen vanha.
Laulussa jetin siivillä kuohuu auringonkulta koneen irrotessa otteesta maan. Nokikana symboloi minulle tätä jettiä, joka liitää läpi pilvien, ylöspäin, kohti unelmia. Lauloin kappaleen myös karaokessa ystäväni polttareissa. Lentäjän poika, kuten Lähtökin, ovat kaikille, jotka haaveilevat.
Seuraavalla kerralla kerron kuinka runon Kaunis sanat löysivät paikkansa säkeistä.
torstai 26. syyskuuta 2013
keskiviikko 25. syyskuuta 2013
Riisuttu
Hyvä lukija,
jos et vielä tunne minua, niin haluan esitellä itseni lyhyesti ennen kuin teen paljastuksen.
Nimeni on Olli. Olen 25-vuotias kotkalaislähtöinen yrittäjä ja runoilija. Opiskelen puheviestintää Jyväskylän yliopistossa tähtäimenä syvä ymmärrys ja asiantuntijuus ihmistenväliseen vuorovaikutukseen liittyvissä asioissa. Harrastan jalkapalloa, pelaajana, katsojana sekä valmentajana. Minulla on mukava perhe ja paljon hyviä ystäviä.
Kaikki edellämainitut asiat ovat kuitenkin yhdentekeviä sen edessä, mitä aion kertoa sinulle seuraavaksi ja seuraavien blogipostausten aikana.
Työstimme kuvaaja-isäni Pekka Vainion kanssa yhteistä kirjaa viisi vuotta ja vihdoin esikoisteoksemme Päivänsäde julkaistiin keväällä maaliskuussa. Herkkä ja kaunis teos sisältää isäni hengästyttäviä luontokuvia Suomesta sekä minun kirjoittamia runoja.
Meidän yhteisessä kirjaprojektissamme minua on jäänyt harmittamaan, suorastaan kalvamaan vain yksi seikka. Julkaisujuhlien jälkeen meitä luonnollisesti haastateltiin kotipaikkakunnalla. Kerroimme tietysti innoissamme yhteistyöskentelystä ja kirjasta. Kerroimme silmät kiiluen mitä olimme tehneet.
Teimme väärin.
Mitä teimme on sidottu kansiin, joita koristaa nimi Päivänsäde. Sen voi jokainen ostaa kirjakaupasta, minulta tai kustantajalta. Kirjan voi lainata kirjastosta. Mitä me annoimme haastatteluissa meistä ja meidän tarinasta kiinnostuneille ihmisille? Emme mitään.
Meidän olisi pitänyt kertoa miksi teimme.
Aion korjata virheeni ja kertoa teille miksi kirjan runot ovat syntyneet. Käyn läpi runot (12kpl), jotka jokainen voi löytää kustantajamme verkkosivuilta selailukappaleesta. Osa taustoista on hyvin henkilökohtaisia, joten mennään kärsivällisesti runo kerrallaan ja katsotaan kuinka alastomaksi heittäydyn tarinan kanssa. Lopetan, jos käy liian raskaaksi.
Päivänsäteen katseluversio löytyy täältä: Päivänsäde
Ensimmäisenä käsittelyvuorossa on hiljainen ja haaveileva runo Lähtö. Mikä sinun tarinasi runon takana voisi olla?
Minun tarinani ensimmäisen osan kerron huomenna.
jos et vielä tunne minua, niin haluan esitellä itseni lyhyesti ennen kuin teen paljastuksen.
Nimeni on Olli. Olen 25-vuotias kotkalaislähtöinen yrittäjä ja runoilija. Opiskelen puheviestintää Jyväskylän yliopistossa tähtäimenä syvä ymmärrys ja asiantuntijuus ihmistenväliseen vuorovaikutukseen liittyvissä asioissa. Harrastan jalkapalloa, pelaajana, katsojana sekä valmentajana. Minulla on mukava perhe ja paljon hyviä ystäviä.
Kaikki edellämainitut asiat ovat kuitenkin yhdentekeviä sen edessä, mitä aion kertoa sinulle seuraavaksi ja seuraavien blogipostausten aikana.
Työstimme kuvaaja-isäni Pekka Vainion kanssa yhteistä kirjaa viisi vuotta ja vihdoin esikoisteoksemme Päivänsäde julkaistiin keväällä maaliskuussa. Herkkä ja kaunis teos sisältää isäni hengästyttäviä luontokuvia Suomesta sekä minun kirjoittamia runoja.
Meidän yhteisessä kirjaprojektissamme minua on jäänyt harmittamaan, suorastaan kalvamaan vain yksi seikka. Julkaisujuhlien jälkeen meitä luonnollisesti haastateltiin kotipaikkakunnalla. Kerroimme tietysti innoissamme yhteistyöskentelystä ja kirjasta. Kerroimme silmät kiiluen mitä olimme tehneet.
Teimme väärin.
Mitä teimme on sidottu kansiin, joita koristaa nimi Päivänsäde. Sen voi jokainen ostaa kirjakaupasta, minulta tai kustantajalta. Kirjan voi lainata kirjastosta. Mitä me annoimme haastatteluissa meistä ja meidän tarinasta kiinnostuneille ihmisille? Emme mitään.
Meidän olisi pitänyt kertoa miksi teimme.
Aion korjata virheeni ja kertoa teille miksi kirjan runot ovat syntyneet. Käyn läpi runot (12kpl), jotka jokainen voi löytää kustantajamme verkkosivuilta selailukappaleesta. Osa taustoista on hyvin henkilökohtaisia, joten mennään kärsivällisesti runo kerrallaan ja katsotaan kuinka alastomaksi heittäydyn tarinan kanssa. Lopetan, jos käy liian raskaaksi.
Päivänsäteen katseluversio löytyy täältä: Päivänsäde
Ensimmäisenä käsittelyvuorossa on hiljainen ja haaveileva runo Lähtö. Mikä sinun tarinasi runon takana voisi olla?
Minun tarinani ensimmäisen osan kerron huomenna.
tiistai 24. syyskuuta 2013
Mitä me pelkäämme?
Hävettää
"Hei, mitä jos ei yritettäis ees myydä näit tonne ulkomaille, ku ei ne ehkä haluu?"
Oletko verkkokauppiaana sanonut noin kumppanillesi? Häpeä.
"Jätkät, lähetää taistelee ja tekee parhaamme. Yritetää selvitä kunnialla ja pitää lukemat siedettävinä."
Olisitko sanonut noin pelikavereille osana Suomen futismaajoukkuetta ennen Espanjaa vastaan taisteltua tasapeliä, Gijonin ihmettä? Häpeä.
"Ei täällä mikään kannata. Nokia myytiin ja Tiimari menee nurin. Meidät syödään elävältä."
Sanoitko noin kuullessasi suomalaisia kohahduttaneita talousuutisia? Häpeä.
Olen lisäksi kuullut useasti ja monesta suusta kuinka suomalainen kauhistelee venäläisten Suomi-invaasiota. Kenties Turussa tai Vaasassa ollaan autuaan tietämättömiä, mutta Lappeenrannassa, Imatralla, Haminassa ja Kotkassa tiedetään äärimmäisen hyvin mistä puhun.
Ja kuullessani nämä kauhistelut teki mieli sanoa, että häpeä.
Olen kuullut myös kuinka pelokkaasti ja kiihkolla vastustetaan kovaan ääneen maahanmuuttajien ja pakolaisten Suomeen ottamista/tulemista/päästämistä.
Tuota kuullessani osaan olla osaksi samaa mieltä, sillä eihän ole reilua, että tänne tullaan hyväksikäyttämään sosiaaliturvaamme. Tervetulleita ovat kaikki yhteisiin talkoisiin, kouluttautumaan, kotoutumaan, sopeutumaan ja etenkin töihin. Jos peruste ulkomaalaisten käännyttämiselle on esimerkiksi toisen erilaisuus, niin sanonpa taas: häpeä.
Kauppa ulkomaille
Luin viime viikolla blogeja ja kolumneja verkkokaupoista keskimääräistä enemmän. Parasta antia oli (harmi, etten ottanut sivua talteen surffaillessa) teksti, jossa kannustettiin verkkokauppiaita suunnittelemaan myyntiä Suomen rajojen ulkopuolelle. "Myytiin paperikoneitakin ulkomaille!"
Jakelumahdollisuudet ovat olemassa (esim. Amazonin kautta). Rohkeutta kaivataan. Suomen markkinat ovat auttamatta kovin pienet verrattuna esimerkiksi Pohjoismaihin laajennettuun kauppaan puhumattakaan Euroopan laajuisesta myynnistä.
Tappiomieliala
Jep. Nokialle ja Tiimarille kävi huonosti. Mitä sitten? Se ei tarkoita, että muita yhtiöitä pitäisi johtaa huonosti ja tehdä vääriä valintoja tai olla tekemättä valintoja. Nyt niskasta kiinni ja kohti valoa. Meillä on osaamista ja kykyä. Urheilumaailmassa sinivalkoinen on ollut upeasti esillä tänä vuonna. Huuhkajat nöyryyttivät Espanjaa vieraskentällä ryöstämällä tasapelin, Susijengi taisteli upeat koripallon EM-kilpailut ja nyt lentopallomiehet ovat lohkovoittajina EM-kisojen puolivälierissä! Näin sitä pitää! Ei lähdetä häviämään kellekkään tai mitään valmiiksi.
Monikulttuurinen Suomi
Suomalaisia kehutaan kansainvälisiksi. Meillä on korkea koulutustaso, tietoa ympäröivästä maailmasta sekä poikkeuksellisen hyvä kielitaito. Kuitenkin suvaitsevaisuus tuntuu olevan lapsen kengissä. Onko venäläisten ostos- ja lomamatkat Suomeen oikeasti jonkun mielestä huono asia? Meillä ei ole kohta enää ostovoimaa. Idästä tulee meille rahaa.
Onko maahanmuuttajien ja pakolaisten tulo suomeen oikeasti joku uhka jollekin? Täällä täytyy vain olla entistä paremmat rakenteet ja suunnitelmat uusien asukkien varalle. Tietenkään tänne tulevia ei täydy eikä saa ylisuomettaa, mutta kotouttaminen pitää olla suunniteltua. Me saadaan Suomeen lisää työvoimaa!
Unohdetaan se häpeä nyt. Nyt on hävetty ja pelätty tarpeeksi. Nostetaan päät pystyyn. Suomessa on jäätävää potentiaalia, vaikka mihin!
"Hei, mitä jos ei yritettäis ees myydä näit tonne ulkomaille, ku ei ne ehkä haluu?"
Oletko verkkokauppiaana sanonut noin kumppanillesi? Häpeä.
"Jätkät, lähetää taistelee ja tekee parhaamme. Yritetää selvitä kunnialla ja pitää lukemat siedettävinä."
Olisitko sanonut noin pelikavereille osana Suomen futismaajoukkuetta ennen Espanjaa vastaan taisteltua tasapeliä, Gijonin ihmettä? Häpeä.
"Ei täällä mikään kannata. Nokia myytiin ja Tiimari menee nurin. Meidät syödään elävältä."
Sanoitko noin kuullessasi suomalaisia kohahduttaneita talousuutisia? Häpeä.
Olen lisäksi kuullut useasti ja monesta suusta kuinka suomalainen kauhistelee venäläisten Suomi-invaasiota. Kenties Turussa tai Vaasassa ollaan autuaan tietämättömiä, mutta Lappeenrannassa, Imatralla, Haminassa ja Kotkassa tiedetään äärimmäisen hyvin mistä puhun.
Ja kuullessani nämä kauhistelut teki mieli sanoa, että häpeä.
Olen kuullut myös kuinka pelokkaasti ja kiihkolla vastustetaan kovaan ääneen maahanmuuttajien ja pakolaisten Suomeen ottamista/tulemista/päästämistä.
Tuota kuullessani osaan olla osaksi samaa mieltä, sillä eihän ole reilua, että tänne tullaan hyväksikäyttämään sosiaaliturvaamme. Tervetulleita ovat kaikki yhteisiin talkoisiin, kouluttautumaan, kotoutumaan, sopeutumaan ja etenkin töihin. Jos peruste ulkomaalaisten käännyttämiselle on esimerkiksi toisen erilaisuus, niin sanonpa taas: häpeä.
Kauppa ulkomaille
Luin viime viikolla blogeja ja kolumneja verkkokaupoista keskimääräistä enemmän. Parasta antia oli (harmi, etten ottanut sivua talteen surffaillessa) teksti, jossa kannustettiin verkkokauppiaita suunnittelemaan myyntiä Suomen rajojen ulkopuolelle. "Myytiin paperikoneitakin ulkomaille!"
Jakelumahdollisuudet ovat olemassa (esim. Amazonin kautta). Rohkeutta kaivataan. Suomen markkinat ovat auttamatta kovin pienet verrattuna esimerkiksi Pohjoismaihin laajennettuun kauppaan puhumattakaan Euroopan laajuisesta myynnistä.
Tappiomieliala
Jep. Nokialle ja Tiimarille kävi huonosti. Mitä sitten? Se ei tarkoita, että muita yhtiöitä pitäisi johtaa huonosti ja tehdä vääriä valintoja tai olla tekemättä valintoja. Nyt niskasta kiinni ja kohti valoa. Meillä on osaamista ja kykyä. Urheilumaailmassa sinivalkoinen on ollut upeasti esillä tänä vuonna. Huuhkajat nöyryyttivät Espanjaa vieraskentällä ryöstämällä tasapelin, Susijengi taisteli upeat koripallon EM-kilpailut ja nyt lentopallomiehet ovat lohkovoittajina EM-kisojen puolivälierissä! Näin sitä pitää! Ei lähdetä häviämään kellekkään tai mitään valmiiksi.
Monikulttuurinen Suomi
Suomalaisia kehutaan kansainvälisiksi. Meillä on korkea koulutustaso, tietoa ympäröivästä maailmasta sekä poikkeuksellisen hyvä kielitaito. Kuitenkin suvaitsevaisuus tuntuu olevan lapsen kengissä. Onko venäläisten ostos- ja lomamatkat Suomeen oikeasti jonkun mielestä huono asia? Meillä ei ole kohta enää ostovoimaa. Idästä tulee meille rahaa.
Onko maahanmuuttajien ja pakolaisten tulo suomeen oikeasti joku uhka jollekin? Täällä täytyy vain olla entistä paremmat rakenteet ja suunnitelmat uusien asukkien varalle. Tietenkään tänne tulevia ei täydy eikä saa ylisuomettaa, mutta kotouttaminen pitää olla suunniteltua. Me saadaan Suomeen lisää työvoimaa!
Unohdetaan se häpeä nyt. Nyt on hävetty ja pelätty tarpeeksi. Nostetaan päät pystyyn. Suomessa on jäätävää potentiaalia, vaikka mihin!
tiistai 17. syyskuuta 2013
Tempaus
Pidän haasteista. Riski viehättää. Jännitys ei haittaa, se tuottaa nautintoa. Pidän myös kirjoittamisesta. Viime vuosina erityisesti runoista on tullut läheisiä. Päätin yhdistää nautinnot.
Kolme viikkoa sitten aloitin itselleni uuden jutun. Aloin osallistaa facebook -sivujeni tykkääjiä runon kirjoittamiseen. Pyysin ihmisiltä sanoja viikonloppurunoon. Halusin yhden sanan jokaiselta ja lupasin käyttää kaikkia sanoja illan aikana syntyvässä runossa. Annoin aikaa sanojen "heittelyyn" pari tuntia ja itselleni runon kirjoittamiseen pari tuntia. Sain ensi-illan aikana 55 sanaa ja tuloksena syntyi oikea runojen kaunotar, Mörököllin nekrofilia. Käytin aikaa tämän kahdeksan säkeistöisen värssyn kanssa tunnin ja 40 minuuttia.
Seuraavana viikonloppuna järkeistin systeemiä kysymällä yleisöltä ensin ehdotuksia runon teemaksi. Teemaksi valikoitui kotkalainen kuutamouinti. Sain sanoja lähes parikymmentä ja 35min työskentelyn tuloksena läjään saatiin Kotkan kuu.
Kolmas viikonloppuruno syntyi Jyväskylässä muuttoni jälkeen. Teemaksi oli siten helppoa valita muutto. Toteutin runon kenties ennennäkemättömällä tavalla. Järjestin verkossa live-esityksen, jossa halukkaat pääsivät osallistumaan runon luomiseen ja sen rakentumisen seuraamiseen reaaliaikaisesti Google Drive -palvelussa.
Kysyin online -illassa paikalla olleilta ihmisiltä sanoja edellisviikkojen tapaan. Ennen runon kirjoittamista pidin pienen opetushetken, jossa esittelin vieraille yhden mallin, jonka avulla runon rakentaminen on kohtalaisen yksinkertaista.
Lopuksi tunnin mittaisessa live-setissä kirjoitin runon Muutto ja yleisö näki reaaliaikaisesti kuinka kirjaimet, määrätietoisesti ja välillä epäröiden, löysivät paikkansa säkeissä. Runon kirjoittamiseen meni aikaa noin vartti.
Erityisen tyytyväinen olin tekniikan ja sovellusten toimimiseen. Etukäteen jännitin käytännön sujuvuutta lähes yhtä paljon kuin live--kirjoittamista. Molemmat osuivat onneksi maaliin.
Toissapäivänä syntyi viimeisin viikonloppuruno Sinkkuna. Kokeilut ovat olleet todella mielekkäitä ja onnistuneita sekä osallistuneiden aktiivisuuden että runojen lopputulosten puolesta. Tästä on hyvä jatkaa.
Mitähän tuleva viikonloppu tuo tullessaan?
Kolme viikkoa sitten aloitin itselleni uuden jutun. Aloin osallistaa facebook -sivujeni tykkääjiä runon kirjoittamiseen. Pyysin ihmisiltä sanoja viikonloppurunoon. Halusin yhden sanan jokaiselta ja lupasin käyttää kaikkia sanoja illan aikana syntyvässä runossa. Annoin aikaa sanojen "heittelyyn" pari tuntia ja itselleni runon kirjoittamiseen pari tuntia. Sain ensi-illan aikana 55 sanaa ja tuloksena syntyi oikea runojen kaunotar, Mörököllin nekrofilia. Käytin aikaa tämän kahdeksan säkeistöisen värssyn kanssa tunnin ja 40 minuuttia.
Seuraavana viikonloppuna järkeistin systeemiä kysymällä yleisöltä ensin ehdotuksia runon teemaksi. Teemaksi valikoitui kotkalainen kuutamouinti. Sain sanoja lähes parikymmentä ja 35min työskentelyn tuloksena läjään saatiin Kotkan kuu.
Kolmas viikonloppuruno syntyi Jyväskylässä muuttoni jälkeen. Teemaksi oli siten helppoa valita muutto. Toteutin runon kenties ennennäkemättömällä tavalla. Järjestin verkossa live-esityksen, jossa halukkaat pääsivät osallistumaan runon luomiseen ja sen rakentumisen seuraamiseen reaaliaikaisesti Google Drive -palvelussa.
Kysyin online -illassa paikalla olleilta ihmisiltä sanoja edellisviikkojen tapaan. Ennen runon kirjoittamista pidin pienen opetushetken, jossa esittelin vieraille yhden mallin, jonka avulla runon rakentaminen on kohtalaisen yksinkertaista.
Lopuksi tunnin mittaisessa live-setissä kirjoitin runon Muutto ja yleisö näki reaaliaikaisesti kuinka kirjaimet, määrätietoisesti ja välillä epäröiden, löysivät paikkansa säkeissä. Runon kirjoittamiseen meni aikaa noin vartti.
Erityisen tyytyväinen olin tekniikan ja sovellusten toimimiseen. Etukäteen jännitin käytännön sujuvuutta lähes yhtä paljon kuin live--kirjoittamista. Molemmat osuivat onneksi maaliin.
Toissapäivänä syntyi viimeisin viikonloppuruno Sinkkuna. Kokeilut ovat olleet todella mielekkäitä ja onnistuneita sekä osallistuneiden aktiivisuuden että runojen lopputulosten puolesta. Tästä on hyvä jatkaa.
Mitähän tuleva viikonloppu tuo tullessaan?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)