Päätös

Ahkerinkin kirjoittaja tarvitsee välillä tauon.

Täten jätän sinut, rakas blogini, ainakin hetkeksi lomalle ja keskityn hoitamaan sieluani muilla ravinteilla kuin kirjoittamisella.

Hetkeksi.

Enkeli

Toivotan sinut tervetulleeksi
tummalle taivaalleni tähdeksi
keskelle kylmän Pohjolan
elämääni valon lähteeksi,
joka leviää kädestä käteen,
huulilta huuliin,
katoaa taivaan tuuliin
ja on silti täällä aina.

Ei valehdella

Kuinka usein valkeat valheet pelastavatkaan meidät tai läheisemme kiusallisesta tilanteesta, joka totuuden paljastuessa aiheuttaisi laajan kriisin? Hyvin monesti turvaudumme kevennettyyn totuuteen tai asioiden kertomatta jättämiseen säästääksemme itsemme tai muita piinalliselta totuudelta.

Monet piirteet ihmisessä saattavat paljastaa tämän valehtelevan, mutta tieteellistä näyttöä täsmälleen oikeista merkeistä ei ole löydetty. Kenenkään ei tietyn nonverbaalisen viestin takia voi siis väittää valehtelevan. Tosin ihmiset oppivat tuntemaan toisiaan ja tunnistamaan toisissa valehtelun merkit. Yleismaailmallista totuutta ei ole, mutta yksilöllisiä piirteitä varmasti löytyy jokaiselta.

Valehtelu ja siitä kiinni jääminen on kammottavaa ihmissuhteelle. Luottamuspula tuhoaa niin perhe-, pari- kuin ystävyyssuhteetkin. Valheet kaivavat pohjat pois, jolloin suhdetta kantavat rakenteet romahtavat. Uusien perustuksien rakentaminen vie kauan aikaa.

Kuvittele maailmaa, jossa valheesta jäisi kiinni 99 prosenttisesti. Valehtelu loppuisi pian, mutta mitä siitä seuraisi? Ihmiset eivät enää varoisi sanojaan ja pehmentäisi totuuksia valkeilla valheilla. Asioista puhuttaisiin suoraan, konflikteja syntyisi. Ympärillämme olisi jatkuvaa riitelyä ja pahaa mieltä.

Voisiko suoraan puhumiseen ja sattumiseen tottua? Millainen maailma olisi vailla valheenhäivää? Ehkä tilanne jossakin kohtaa normalisoituisi.

Linnuilla avaruuteen

Angry Birds. Voiko enää tutumpaa tai tunnetumpaa suomalaista tuotetta, peliä, konseptia tai ilmiötä edes olla? Rovio teki mobiilipelillään täydellisen maailmanlaajuisen läpimurron. Voidaan puhua todellisesta markkinoinnin ilmiöstä.

Angry Birds ei kuitenkaan ole Rovion tuhkimotarina. Peli ei syntynyt tyhjästä täyteen kukoistukseensa ja miljoonien mobiilipelaajien intohimoiseen käyttöön. Lintujen ammuntaa edelsi viitisenkymmentä erilaista kokeilua ja versiota eri peleistä ennen kuin oikea ja myyvä konsepti keksittiin.

Nyt nuoren yhtiön saatua tuulta purjeisiin, on rimaa nostettu valtavasti korkeammalle. Ja näin pitääkin tehdä. Jos he jäisivät tyytyväisinä pyöriskelemään dollareissa, alkaisi suosittujen Lintujen alamäki välittömästi. Tyytyväisyys johtaa kehityksen pysähtymiseen, josta taas seuraisi paikoillaan polkeminen. Kuluttajat kyllästyisivät nopeasti, alkaisivat kokeilemaan uutta peliä ja unohtaisivat Angry Birdsin.

Eilen nokialaisia huolestutti Rovion markkinointijohtaja Vesterbackan puheet uudesta Angry Birds- versiosta. Seuraavalla sovelluksella Linnut valloittavat avaruuden. Vesterbackan sanoman mukaan Rovio ei tekisi Windows Phone sopivaa versiota. Tällaisesta lausunnosta oli syytäkin painaa kulmat kurttuun. Mikään älypuhelin ei ole nykyisin mitään ilman vihaisia lintuja.

Tänään monet huolestuneet saivat kuitenkin balsamia. Rovion toimitusjohtaja Held paikkaili virkaveljensä lausuntoja vakuuttamalla nokiaomistajille, että Angry Birds- tullaan näkemään myös Lumia-puhelimissa. Huolestuttavaa Nokia kannalta on heidän "riippuvaisuutensa", jopa yhdestä pelistä. Todennäköistä olisi nimittäin Lumian ja muiden Windows-pohjaisten puhelimien myynnin rauhoittuminen, jos käyttäjien ei olisi mahdollista pelata suosikkipeliä laitteella.

Vielä pieniä huomioita Rovion pelin älykkäästä kokonaisuudesta. Mihin ihmeeseen Angry Birdsin suosio perustuu?

Ensinnäkin tarina lintujen ja possujen vastakkainasettelusta on veikeä ja tuore. Hahmot ovat kiinnostavia ja hauskoja. Toiseksi pelin pelaaminen on helppoa kaikenikäisille. Sekä tottuneet pelaajat että ensikertaa mobiilipelejä kokeilevat pystyvät onnistumaan Angry Birdsin kanssa. Käytännössä peliä pelataan yhden sormen liikkeellä, joten selkeästi riittävä yksinkertaisuus vetoaa käyttäjiin.

Kolmas syy on, jo edellä mainittu, jatkuva pelin kehittäminen ja uusien pelikenttien, haasteiden, tuominen pelaajille. Mainiota on myös mahdollisuus saada käyttöön erilaisia "ammuksia" pelin edetessä. Angry Birds jaksaa yllättää, siksi sitä jaksaa pelata.

Rovion tavoite on yltää oheistuotteiden myyntiluvuissa ja liikevaihdossa Disneyn tasolla. Rima on nostettu yhtiön sisällä korkealla, mutta he ovat ehdottomasti oikealla tiellä. Lintupehmolelut ja muut tuotteet olivat kuumaa ja kysyttyä tavarataa joulumyynnissä.

Nokia on laskenut, Rovio on noussut. Valta tuskin vaihtuu, mutta yhteistyöllä molempien käyrät näyttävät ylöspäin.

Suomalaisen yhteistyön puolesta!

Kusessa 2

Noin. Kriisissä elävä organisaatio kykenee ratkaisuihin, kun oikein kääntelee, vääntelee ja miettii. Hyvä vyyhti AKT:llä onkin ollut purettavana. Asioiden oikein tekeminen alkoi tänään liiton valtuuston kokouksella. Valtuusto päätti yksimielisesti hyllyttää puheenjohtaja Timo Rädyn. Aikamoinen mediamylläkkä miehen ympärillä onkin pyörinyt viime aikoina.

Aamulla Räty esitti oman puolustuspuheensa, jonka jälkeen katosi paikalta. Valtuusto päätti hyllyttämisestä vasta myöhemmin, joten puheenjohtaja ei ollut paikalla kuulemassa tuomiota. AKT:ltä mielestä ainoa ja oikea ratkaisu, jos heillä on tavoitteena säilyttää ne uskottavuuden rippeet, jotka ovat vielä jäljellä. Timo Rädyllä ei ollut munaa itse siirtää itseään syrjään kuohunnan keskeltä tilanteen rauhoittamiseksi. Onneksi muut pystyivät tekemään ratkaisuja kohun keskellä. Rädyn eroamisen puolesta kuuluttivat jo entiset AKT:n johtajat sekä ahtaajien nokkamies.

Aamuisessa puolustuspuheessaan Räty mainitsi jälleen tahoista, joiden uskoo tavoittelevan AKT:n kaatamista. Hänen mukaansa "moni taho tässä yhteiskunnassa haluaisi nähdä AKT:n kaatuvan". Esitetyt salaliittoteoriat eivät varmastikaan vahvistaneet yleisön käsityksiä puheenjohtajasta. Jotain olisi voinut taas jättää sanomatta.

Jupakan aikana tiedotusvälineissä puitiin spekulaatioita erotetun Hilkka Ahteen ja Rädyn suhteesta. Väitteet osoittautuivat perättömiksi. Tietenkin. Esiin nousi myös nimetön syytekirje, jossa kerrottiin Ahteen ja viinipullon lämpimistä väleistä liiton kokouksessa. Nimettömän syytekirjeen lähettäjä kuitenkin tiedettiin. Taisi olla istuvan puheenjohtajan lähipiiristä.

Timo Rädyn hyllytys kestää kuitenkin vain poliisitutkinnan ajan, jonka aikana selvitetään työpaikkakiusaamisepäilyjä. Hienoa asiassa on julkisuuteen noussut keskustelu työpaikkakiusaamisesta. Toivottavasti tämän jälkeen yhä useammat uskaltavat älähtää sorron alla. Pelkäämättä aiheettomia potkuja.

AKT tosiaan perui Ahteen potkut ja hän todennäköisesti palaa töihin sairauslomansa jälkeen. Ilmeisesti liitossa ymmärrettiin vihdoin miten tulee tällaisessa kriisissä toimia. Uhriksi leimattua tukemaan, syytettyä vastustamaan. Nyt on voitettu median sekä suuren yleisön tuki takaisin.

Mitä sitten tulee Timo Rätyyn, niin mies on edelleen kusessa. Luultavasti hänet erotetaan tai painostetaan eroamaan poliisitutkinnan jälkeen. Nyt hänellä on ainakin pidempi aika valmistautua tuleviin haasteisiin. Töihin palatessaan Rädyllä on kuitenkin työkaverinaan jälleen Hilkka Ahde.

Voimia molemmille.

Hetki

Mistä tulit noin

äkkiarvaamatta puun takaa

yhtäkkiä yllättäen

eteeni vaivihkaa, salaa?

Silmäsi viipyivät vain hetken

se oli rakkauden kipinää – tulta.

Ja katseesi lämpö, -

sai lumen sulamaan allani.

Poliisi on ystävä 2/2

Poliisi sinisessä univormussa on etäinen virkavallan edustaja, jonka tuima katse pelottaa tavallista pulliaista. Varusteiden määrä on kunnioitusta herättävä. Ei kenellä tahansa keiku vyöllä kaasusumutin, patukka, käsiraudat ja pistooli. Hartialla vakuuttavuutta tuo radiopuhelin. Vakuuttava setti.

Etäistä vaikutelmaa on ilmeisesti yritetty lieventää perustamalla sosiaalisen median helposti lähestyttäviä poliiseja. Heillä on toki tärkeä tehtävä valvoa nuorten ja teini-ikäisten verkkokeskusteluja, ainakin muodollisesti. Verkossa väijyvät aikuiset käyttäytyvät kenties säntillisemmin herran pelossa. Poliisin läsnäolo rauhoittaa aina.

Kuitenkaan pelkkä verkossa heiluminen ei riitä. Jalkautuneita ja katukuvassa näkyviä sinisiä asuja kaivataan. Poliisi tuntuu tietyllä tapaa kyttäävältä ja ahdistavalta, mutta samalla heidän paikallaolonsa tuo tietynlaista turvaa.

Mainioita tilanteita nähdä poliisi käytännön toimissa ovat festarit ja muut suuret tapahtumat. Isoja yleisömassoja keräävissä tapahtumissa on paikalla aina paljon virkavallan edustajia. Joukossa tyhmyys tiivistyy, joten poliisilla riittää yleensä myös toimintaakin pelkän hengailun lisäksi.

Vuotuiset Kotkan Meripäivät keräävät runsaasti ihmisiä puistoihin ja kaupungille. Poliisi on työllistetty koko viikonlopun. Yleensä suureen valvontatarpeeseen vastataan käyttämällä partioissa juuri valmistuneita tai vielä koulussa olevia poliiseja. Partiossa toinen on aina kokeempi sheriffi.

Aloittelevilla tulee ylilyöntejä. Kerran näin poliisiauton matelevan kävelykaduksi suljettua katua alaspäin juhlijoiden joukossa. Eräs humaltunut keski-ikäinen mies meni potkaisemaan auton takarengasta ja auto pysähtyi. Repsikan paikalta nousi parikymppinen pitkä nuori mies äkäisen näköisenä. Alkoi jäätävä huutaminen.

"Potkitko sitä autoa, mitä!? Nyt loppuu se riehuminen tai lähet putkaa. Sitäkö sä haluut, hä!?"

Provosoiminen ei varmaan ole ensimmäinen asia, jota suositellaan poliisikoulussa puhuttaessa asiakasta.

Viime kesän Meripäivillä puistossa oli jälleen paljon ihmisiä. Poliisipartioita oli jalkautunut yhteen puistoon monia. Ainakin kuusi partiota kierteli katselemassa juhlinnan kulkua. Yksi pareista sattui tulemaan lähellemme ja kysyivät kuulumisia. Miten oli ilta sujunut ja sen sellaista. Mukavia veijareita. He jatkoivat matkaa, huomauttivat jollekin julkisella paikalla virtsaamisesta, kaatoivat yhdeltä teini-ikäiseltä siiderit maahan ja menivät väliin yhteen painitilanteeseen. Kaikki tämä alle kymmenessä minuutissa.

Pian sama parivaljakko käveli ohitsemme naureskellen ja jutustellen keskenään. Meidät ohitettuaan toinen heistä huikkasi ikimuistoisen lauseen solvauksia huuteleville 12-15-vuotiaille mopopojille:

"Poliisi on ystävä!"

Poliisi on ystävä 1/2

Lapsuuden suosikkileikkejä on monenlaisia, mutta lähes kaikki tykkäävät leikkiä poliisia ja rosvoa. Pyssyt kourassa on kiva juosta pitkin kyliä ja jahdata toisia. Näiden leikkien ja television sekä elokuvien roolimallien takia monilla lapsilla tulevaisuuden haaveammatti onkin poliisi. Monista tulee isona juuri poliisi, koska saa oman pyssyn ja kaikkea. Ehkä auton ja koiran.

Monet 80-luvulla ja 90-luvun alussa syntyneet ovat varmasti tällä hetkellä surullisia. Ymmärtääkseni poliisikouluun valittavien määrää on vähennetty rajulla kädellä noin tuhannesta aloittajasta vain noin sataan. Pudotus määrissä on valtava. Kiintiön putoaminen johtaa tietenkin myös sisäänpääsyn vaikeutumiseen. Enää vain parhaat valitaan koulutukseen. Unelmia murskautuu huomattavasti rankemmin kuin ennen. Syy koulutettavien määrän supistamiseen on työssä olevien poliisien määrien leikkaaminen. Money talks. Again.

Tieliikennelakiin on ehdotettu kirjattavaksi sakotettavan promillerajan tiputtamista 0,5:stä promillesta alle 0,3:n. Mitä hyötyä tällä kuvitellaan saavutettavan? Varsinkin, jos samalla vähennetään valvovan kaluston läsnäoloa. Muutama peltihäkkyrä tien laidalla ei korvaa pysäyttävää, ankaraa ja sakottavaa poliisi-setää. Epätoivoinen yritys kompensoida poliisien vähentämistä. Ei tule onnistumaan.

Ongelma ja jopa kuolonkolareita aiheuttava ryhmä tiellä on kuitenkin yli 0,5 promillen kännissä ajavat kuskit. Viimeisen viiden vuoden aikana alle 0,5 puhaltavien määrä on jatkuvasti ollut tasaisessa laskussa, eikä kaikkia yhdellä lakimuutoksella saada kuitenkaan kitkettyä pois liikenteen seasta. Kenties olisi syytä panostaa tämän "enemmän juovien" riskiryhmän kontrollointiin.

Ja poliisi panostaakin. Kaikilla mahdollisilla resursseilla, joita heillä on käytössään. Käytännössä surkeilla resursseilla. Poliisit- sarjaa seuranneet tietävät. Yhdelle partiolle saattaa kiireisen viikonloppuyön aikana tulla reilusti yli sata tehtävää (hälytystä). Eli kahdeksan tunnin työvuoron aikana heillä olisi keskimäärin 4,8 minuuttia aikaa kunkin hälytyksen hoitamiseen. Jokainen varmaan ymmärtää missä on ongelma.

Partiolla on oma priorisointi. Rattijuopon perään lähdetään aina, vaikka löytäminen vihjeen perusteella on vaikeaa ja joskus jopa mahdotonta. Jahti voi kestää useita tunteja ja päättyä tuloksettomana. Samaan aikaan kymmenet avuntarvitsijat eivät saa kaipaamansa turvaa lainvalvojilta.

Kannattaa toki vähentää poliisien määrää ja laittaa nykyiset vähätkin koppalakit jahtaamaan yhden tuopin juonutta rattijuoppoa.

Voi vain kuvitella yksittäisen poliisin omantunnon tuskia, jos ei ehdi vastaamaan hälytyksiin turhauttavan ajojahdin takia. Pelko mahdollisista kauhuskenaarioista on varmasti raskasta. Eikä heidänkään palkkaus ole valtakunnan ylimmällä tasolla. Mikähän heitä sitten motivoi? Todennäköisesti halu tehdä oikein ja auttaa muita.

Sekä tietysti toteuttaa lapsuuden unelmia oman pyssyn omistamisesta ja maijan ajamisesta.

Pastaa al dente

Ulkona syöminen on mahtavaa vaihtelua arkiseen kotona kokkailuun tai koulun ruokalassa lounastamiseen. Kotiin tulee harvoin ostettua laadukkaan ruuan edellyttämiä laadukkaita ja kalliita raaka-aineita, eikä niiden valmistukseen käytettävää aikaakaan tahdo olla kovin usein.

Kouluruokailu puolestaan on monipuolinen ja edullinen, mutta kovin tuttuja makuja tulee  vastaan päivittäin jo ensimmäisen vuoden käyntien jälkeen. Samat ruokalistat kuitenkin kiertävät säännöllisen usein.

Kotikeittiössä saa aikaiseksi mielenkiintoista perusruokaa. Vai miltäpä näyttää seuraava ruokalista?

Alkupala:
Jäisestä kaapista mikron kautta sulatettua talon leipää

Pääruoka:
Kuumassa vedessä keitettyä pastaa
Pannulla paistettua kanaa

Jälkiruoka
Muovisesta pussista otettua piparkakkua


Kuulostaa ja näyttää todella tylsältä. Ei herätä himokasta ruokahalua ja tarvetta tilata mehevä kanapasta eteensä. Vaikka omat ruuat eivät aina kulinaristisessa kritiikissä huippuarvosanoja saisikaan, on myös ammattilaisravintoloilla omia puutteitaan.

Gordon Ramsayn Kurjat kuppilat (Kokkien sotaa 10.3.2012) on tuonut ammattilaisten ongelmia katsojien lähelle. Suurin muutos, jonka superkonsultti yleensä tekee, liittyy ruokalistoihin. Ramsay tiivistää tarjontaa, jolloin raaka-aineita ei tarvitse varata niin paljon erilaisia ja hankintakustannukset putoavat. Muutamaan ruokalajiin panostettaessa voi lisäksi tarjota tuoreista raaka-aineista tehtyä sapuskaa. Pursuavien ruokalistojen annokset on yleensä tehty pakasteista. Hyh.

Keskivertoravintola saisi loihdittua kotiruuastakin miellyttävän kuuloisen kokonaisuuden, johon olisi ihan simppeliä laittaa muutama kymppi. Vai miltäpä näyttää seuraava ruokalista?

Aluksi:
Lämmintä ja tuoretta talon tummaa leipää erikoislevitteellä ja savustetulla kinkulla

Lämpimiksi:
Broilerin parhaita suikaleita hunajamarinoidussa pippurikastikkeessa, currylla, makealla chilikastikkeella ja ananaksella maustettuna.
Lisukkeena pastaa al dente, makuna pesto

Makeaksi:
Kokin rakkaudella leipomia herkkukeksejä


Täysin sama setti kuin kotona tehty. Maalailtu vain paperille myyväksi kokonaisuudeksi. Kotona kana sentään tulee yleensä suoraan paketista pannulle, ei pakastimesta.

Eräässä ruokaohjelmassa kokit vertasivat eri kananmunista tehtyjä lettuja. Jo taikinaa tehdessä ero oli valtava. Luomumunien keltuainen oli kirkas ja pirteän värinen, suuren lattiakanalan munan keltuainen oli lähinnä harmaa. Luomuaineksista tehty lettu oli paljon kuohkeampi, sai paistettaessa täydellisen värin pintaan ja kokkien mukaan maistui maukkaammalta.

Tuoreet raaka-aineet ja luomutuotteet ovat hyvän ruuan ehdoton edellytys. Ajan kanssa tällaisilla aineksilla voi kotonakin loihtia pienellä vaivalla kalliin ravintolan tasoista ruokaa.

Bon apetit!

Haluatko miljonääriksi?

Rikkaudet houkuttelevat ihmisiä. Fraasina "raha ei tuo onnellisuutta" on kulutettu ja varmasti monet kerrat oikeaksi todettu, mutta haaveet rikastumisesta ovat ja pysyvät ihmisten mielissä. Toisien menestyminen tekee kateelliseksi ja katkeraksi. Tämä ilmeni jopa tänään uutisotsikoissa, joiden mukaan lotossa tuli vain yksi täysosuma ja näin ollen neljä miljoonaa meni hukkaan. Hukkaan?

Sotien taustalla on kautta historian vaikuttanut kaksi määräävää voimaa: uskonto ja kateus. Terrorismi, ristiretket, öljy... Tulevaisuudessa kenties puhdas vesi. Tämä kappale tässä  vain herättääkseen ajatuksia ja mietteitä. Seuraavaksi voisi pureutua päivän aiheeseen, rikastumiseen.

Kauppalehden nettisivujen mukaan lovemoney.com-sivusto on listannut viisi tapaa tulla miljonääriksi. Ensimmäisenä mainitaan periminen, mutta siihen perehtyminen ei ole niin tähdellistä. Kuvio on tuttu. Mainitsemisen arvoista on kuitenkin perintöverotus Suomessa. Valtio haukkaa ison palan sitä kakkua, jonka läheiset ovat elämänsä aikana hankkineet ja se tuntuu pahalta, ei pelkästään väärältä.

Kiinteistöihin sijoittaminen on päässyt listalle. Pankit eivät tosin anna enää nykyisin niin helposti lainaa gryndereille. Lisäksi esimerkiksi briteissä pääkaupunkialeen ulkopuolisten kiinteistöjen arvot ovat laskeneet roimasti vuoden 2007 jälkeen. Tulevaisuuden uskotaan kuitenkin näyttävän valoisammalta.

Sijoittaminen on rahantekokeinona mielenkiintoinen. Sijoittaa voi joko pörssiyhtiöiden osakkeisiin tai sitten ostaa ei-listattujen osakeyhtiöiden osuuksia, jolloin pääsee haukkaamaan palan yhtiön kakusta. Pelkästään sijoittamalla ja kursseja seuraamalla voisi ilmeisesti tienata tarpeeksi rikastuakseen, mutta se vaatisi kuulemma 16 tunnin työpäiviä ja jatkuvaa aktiivisuutta pörssissä. Kuulostaa melko vaivalloiselta.

Palkkatyössä ei kyllä Suomessa pääse rikastumaan. Siitä pitää verottaja huolen. Mitä parempi palkkaiseen työhöön pääsee sitä enemmän veroja joutuu maksamaan. Olen joskus laskeskellut keskipalkkaisen 40 vuotta töitä tekevän tienaavan hädin tuskin miljoonan elämänsä aikana. Kuinka suuri osa tästäkin menee vuosien varrella esimerkiksi asumiskuluihin?

Lovemoney.com-sivuston mukaan rikastumista ei kannata lähteä hakemaan perintöä tai lottovoittoa odottaen eikä varsinkaan säästämällä. Olen täsmälleen samaa mieltä. Säästämällä ja järkevöittämällä pystyy toki kohdentamaan varojaan kenties paremmin, muttei silläkään rikastumaan pääse. Yrittäjyyteen sivusto puolestaan kannustaa. Nyt nousee minunkin peukalo.

Hyvä liikeidea ja yrityksen perustaminen saattaa poikia isoja asioita. Tärkeää on rohkeasti tarttua tilaisuuteen ja olla päättäväinen. Sunday Timesin tuhannen rikkaimman listalla yli puolet ovat tehneet omaisuutensa yritystoiminnalla. Nuorten yrittäjyyteen tulen syventymään myöhempien kirjoitusten parissa. Propellipäistä riittää tarinoita.

Lottokuponkeja voi täyttää ja syytää rahaa Veikkaukselle, mutta senkin ajan voisi käyttää oman "sen" idean kypsyttelyyn, ja ne pennoset säästää tulevan toiminnan pääomaksi tai muuhun itselleen tärkeään asiaan.

Haluatko miljonääriksi- ohjelma voisi alkaa taas pyöriä.
Muutaman hassun vastauksen antamalla rahat taskuun ja Bahamalle.

Heja Sverige!

Kevään ylioppilaskirjoitukset ovat käynnissä ja abiturientit viettävät viimeisiä lukuhetkiään ennen viimehetken loppurutistusta. Äidinkielen velvoitteet on jo hoidettu, reaalin puurtamista on vielä monilla edessään. Olin itse kirjoituksien aikana siinä onnellisessa asemassa, ettei minun olisi ollut enää pakko kirjoittaa ruotsia. Kirjoitin kuitenkin. Jotenkin kielen opiskeluun oli parempi asenne ennen kirjoituksia, koska ei ollut pakko tehdä mitään. Kaikki lähti omasta motivaatiosta ja halusta oppia lisää.

Pakollisen ruotsin poistaminen yo-kirjoitusvelvoitteista oli iso juttu monille. Lyhyen matematiikan kokeen läpäiseminen saattaa olla moninkertaisesti helpommin hoidettu urakka kuin keskipitkän ruotsinkielen kokeen hoitaminen. Tämän päätöksen jälkeen Suomessa on ollut jatkuvasti keskustelua muun ruotsin opiskelun pakollisuudesta. Kenties ruotsin poistaminen ylioppilaskokeen pakollisista oli ensimmäinen askel matkalla kohti maailmaa ilman pakkoruotsin opiskelua. Toivottavasti ei kuitenkaan näin.

Suomi on kielellisesti jakaantunut hassusti, mutta eurooppalaisesti tyypillisesti. Meillä opiskellaan ja osataan venäjää Itä-Suomessa, lännessä painotetaan luonnolisesti ruotsin osaamista. Keski-Suomessa kohautellaan molemmille olkapäitä. Kielialueet tuntuvat muodostuvan ja painottuvan juuri naapurimaiden kielien mukaisesti muuallakin. Sveitsi on hyvä esimerkki Keski-Euroopasta.

Pakollinen ruotsin opetus on mielestäni tärkeää Suomessa. Kyseenalaista on tapa, jolla länsinaapurin kieli on meille pesiytynyt erilaisten sortojen, valloitusten ja sotien jälkeen. Kuitenkin ruotsinkieli on osa meitä ja meidän kulttuuria sekä erityisesti juuri Länsi-Suomessa arvostettu ja kysytty taito työelämässä.

Itä-Suomessa puolestaan varmasti kummaksutaan heidän pakollisia ruotsinopintoja. He eivät välttämättä koe tarvitsevansa sellaista kielitaitoa lähellä Venäjän rajaa. Ehdottaisinkin pakkoruotsin poistamista, ainakin alueellisesti. Suomessa pitäisi olla mahdollisuus opiskella pakollisena sellaista kieltä, joka tuntuu itselle hyödylliseltä. Esimerkiksi idässä pakolliset ruotsin opinnot voisi korvata heitä hyödyttävällä venäjän opetuksella.

Kieliopinnot ovat tärkeitä, joten niistä ei pidä luopua eikä karsia, mutta systeemiä voi järkevöittää. Toisaalta eihän Itä-Suomessa asuva voi olla varma tulevaisuudestaan. Ken tietää, vaikka tuleva työmaa olisikin esimerkiksi Turussa, jossa ruotsinkielen osaaminen on tärkeää.

Ruotsi on kuitenkin kielenä helppo kieliopillisesti ja englannin osaajalle sen oppiminen on kohtalaisen helppoa. Ruotsia kannattaa opiskella!

Sukupolvien välillä kuiluja - mistä sillat? 2/2

Viestintäsäätiö julkaisi viime vuoden loppupuolella innovaatiokilpailun, jonka tarkoituksena on löytää uusia palvelumalleja tai tuotteita, joilla haetaan uusia avauksia painamiselle. Uusi uljas digiaika on tuonut omat haasteensa esimerkiksi kirja- ja lehtimyynnille.

Pian kaiken saa sähköisenä. Kirjoja voi lukea vaikkapa iPadilla. Helsingin Sanomat kulkee näppärästi mukana tabletilla. Aikaisemmin ahdistavasti metrossa tai bussissa tilaa vienyt sanomalehti istuu mukavasti sähköisenä sylissä häiritsemättä kanssamatkustajia.

Elämme mielenkiintoista aikaa. Uusia keksintöjä ja sovelluksia ilmestyy kuluttujamarkkinoille liukuhihnalla. Tällainen kehitysaalto tuo kuluttajille sekä mahdollisuuksia että haasteita. Paineet uusien laitteiden käytön omaksumiseen ja opetteluun kasvavat jatkuvasti. Työelämässäkin peräänkuulutetaan kasvavassa määrin muun muassa tietotekniikan hallitsemista. Lähitulevaisuudessa sosiaalisen median taitajat ovat kovaa huutoa.

Tällä hetkellä väestön voisi jakaa kolmeen kuluttajaryhmään. Vanhimmat ovat syntyneet aikaan, jolloin TV oli jättimäisenä mustavalkoistakuvaa lähettävänä laatikkona kuuminta uutuutta. Puhelimet olivat kiinni langan päissä ja numeroita ei suinkaan näppäilty, vaan pyöritettiin sormella. Tietokoneista tai matkapuhelimista ei ollut puhettakaan. Sanomalehdet olivat jo tuttuja. Niinpä vanhimmat väestöstämme turvautuvat edelleen painettuun tietolähteeseen. Tekniset vempaimet tuntuvat heistä varmasti kaukaisilta. Tietokoneet ja Internet eivät houkuttele, matkapuhelin saattaa silti löytyä.

Sitten olemme me, väliinputoajaryhmä. Olemme nähneet sekä putkitelevisiot, lankapuhelimet että maailmaa valloittaneen Internet-tsunamin sekä Nokian nousun ja kännyköiden yleistymisen. Luemme sekä painettua sanomalehteä ja Aku Ankkaa sekä reaaliaikaisesti päivittyvää Internet-uutisointia ja sähköisiä lehtiä tableteilla. Sosiaalinen media ei tunnu vieraalta, vaan sen parissa viihtyy ja sen tarjoamat mahdollisuudet ymmärretään.

Kolmanneksi ryhmäksi jää tämän ajan pienokaiset, joille lankapuhelimet eivät sano mitään. YouTubessa on levinnyt hellyyttävä ja hämmentävä video pienestä lapsesta, joka yrittää vierittää sanomalehden sivua alaspäin kuten tabletilla voisi tehdä. Lapsi on hämmentynyt paperin pysyessä paikoillaan.

Niin ne ajat muuttuvat. 2010 vuoden jälkeen syntyneet saattavat olla viimeisiä, jotka saavat tarttumapintaa isovanhempiensa aikaisiin laitteisiin. Pian digiaika kuitenkin jyrää, väistämättä.

Jännityksellä odottaen tulevia yllätyksiä. Mitä tulee facebookin jälkeen?

Linja-autossa 7

Nyt on aika vakavoitua hetkeksi ja kirjoittaa tästä sarjasta aikaisemmasta nasevasta tyylistä poikkeava pohdinta. Sveitsin tapahtuma mustensi mielen. Belgialaisen hiihtomatkailijoita kyydinneen linja-auton tie katkesi tunnelin betoniseinään pätkällä, jossa nopeusrajoitus on 100 km/h. Todennäköisesti törmäyshetkellä linja-auton vauhti on ollut hyvin suuri. Sen osoittaa myös kuvat turmapaikalta.

Kuolleita lapsia 22. Tämän maailman jätti myös neljä opettajaa ja kaksi linja-autonkuljettajaa. Kolme lasta makaa koomassa sairaalassa, 24 on loukkaantunut. Onnettomuuden luvut ovat karua katsottavaa. Itkettää.

Eräiden kyydissä olleiden lasten mukaan kuljettaja olisi puuhastellut auton DVD-soittimen parissa hetki ennen törmäystä. Asiaa ei ole vahvistettu, mutta väite on täysin ymmärrettävissä. Olen itsekin nähnyt kuinka henkilöauton CD-soitinta tai radiota näpräämään keskittyvä kuljettaja ohjaa autonsa vastaantulijoiden kaistalle. Onneksi sillä hetkellä hiljaiselle kaistalle. Eikä myöskään ojaan tai seinää päin.

Karmea bussiturma muistuttaa taas erinnäisistä asioista. Mikään ei ole itsestäänselvää. Sydämellä olevat tärkeät asiat kannattaa sanoa niiden tullessa mieleen. Elämällä saattaa olla tarjota ikäviä yllätyksiä takataskussaan.

Kuulin juuri tarinaa tällä viikolla Etelä-Suomessa ajelevasta linja-autokuljettajasta, joka oli ajanut kuudenkympin rajoitusalueella 100 km/h ja soittanut radiosta musiikkia täysillä. Tiet olivat jäisen loskaiset. Viime yön tapahtumat ovat toivottavasti osuneet tämänkin suharin silmiin. Joukkoliikenteen kuljettaja kantaa mukanaan isoa vastuuta.

Viiden tähden tieturvallisuudesta olen kirjoittanut aiemmin (Pelti kolisee, 3.2.2012) ja haluan edelleen peräänkuuluttaa näitä asioita. Ammattikuljettajat etunenässä! Teidän on näytettävä mallia.

Sukupolvien välillä kuiluja - mistä sillat? 1/2

Tällä hetkellä vanhainkodeissa ja hoitolaitoksissa asustelevat vanhukset ovat pääosin sota-ajan lapsia, sankareita ja veteraaneja. Olot eivät taida yleisellä tasolla kestää lähempää tarkastelua. Ainakin monet ovat kovin yksinäisiä ja pitkiä aikoja sisätiloissa vailla kunnollisia virikkeitä. Hoitajia on liian vähän huomiomaan ison ihmismäärän tarpeet ja kiireiset omaiset eivät joko ehdi käymään tervehtimässä tai eivät välitä.

Tilanne vaikuttaa lohduttomalta, sillä ihmisten kiireisyys ei ainakaan tunnu vähenevän, päin vastoin. Hoitoalakaan ei innosta opintojaan suunnittelevia. Hoitoala ei ole seksikäs. Työ on todella vastuullista, raskasta ja palkka on luvalla sanoen aivan surkea työnkuvaan nähden. Terveydenhuoltopalvelut ovat harvoja ympäri vuorokauden toimivia yksikköjä Suomessa. Mitä tapahtuisi, jos hoitoalan työntekijät oikeasti lopettaisivat lampailun ja päättäisivät tehdä lakon? Kuka hoitaisi sairaita, vammautuneita tai muutoin itsensä loukanneita lähimmäisiämme?

Sota-ajan jälkeen onnelliseen maailmaan syntynyttä ikäpolvea kutsutaan amerikaksi "Baby boomers"- ryhmäksi. Tämän sukupolven ihmisiä on valtavasti maailmassa tällä hetkellä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa heidän kulutuksensa on yli 50% koko valtion kulutuksesta. Lisäksi Briteissä vauvabuumin ihmiset olivat 80%:n osuudella eniten autoja ostanut ikäryhmä. Luvut ovat merkittäviä.

Tällä hetkellä ainakin Suomessa vaivaa akuutti hoitajapula. Entäs sitten, kun valtaosa vuosina 1945-64 syntyneistä eläköityy ja tarvitsee hoivaa? Ikäluokan siirtyminen pois työelämästä alkoi jo vuonna 2007 ja nyt jo ollaan vaikeuksissa.

Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että tarvitsemme ainakin 30 000 hoitajaa lisää seuraavan vuosikymmenen aikana. Miten tähän päästään? Olisitko sinä valmis hoitamaan vanhempiasi tarvittaessa? Vai voisiko hoitoalan palkkoja nostaa, siis oikeasti nostaa? Tällöin kenties alalle hakisi roimasti enemmän opiskelijoita. Työllisyysnäkymäthän ovat Suomen kärkeä!

Kätkeytyminen

Pistän pääni pensaaseen,

menen piiloon maailmalta.

Suljen silmäni

                 ikävältä, surulta

                 kaikelta pahalta.

Miten palata takaisin menneeseen,

rakkauden täyttämään eiliseen,

jossa suurinkin suru

sulkeutui sydänkuplaan

                 ja vaimeni?

Oppia ikä kaikki 2

Ystävien kanssa on mukavaa viettää aikaa ja keskutella niitä näitä. Heille voi jakaa tärkeitä asioita, kertoa itsestään, kuunnella toisen sanottavaa tai harrastaa yhdessä. Nalle Puhin mukaan paras ystävä on sellainen, jonka kanssa voi tehdä parhaiten ei mitään. Sahajauhopäiseksi nallukaksi Puh puhuu asiaa. Aina ei tarvitse olla täysi vauhti päällä ja suorittamassa mitä milloinkin. Joskus voi vaan olla.

Tyypillistä on vain lähteä "kahville". Monesti termiä käytetään, vaikkei porukasta kukaan joisi edes kahvia. Kaakao, tee ja limppari käyvät yhtä hyvin. Tärkeämpää on käsitteen ympärille rakentuvat asiat. "Kahvilla" käydessä haetaan rentoa yhdessäoloa ja jutustelua mukavassa seurassa. Toisinaan keskusteluaiheet voivat olla raskaitakin. Ei ole kaukaa haettua sanoa, että "käytiin parantamassa maailmaa".

Keskustelun aiheet vaihtuvat luonnollisesti iän myötä, mutta tapa opitaan jo nuorena. Suomessa kahvillakäymisenkulttuuri on kenties kasvanut viime vuosikymmenen aikana, mutta verrattuna länsinaapuriimme Ruotsiin käymme edelleen todella vähän ulkona. Eräs ruotsalaisen kulttuurin tyypillisiä piirteitä on "gå ut och fika". He saattavat käydä useita kertoja päivässä "fiikkaamassa". Siitä meillä on vielä paljon oppimista.

Muistan yläkouluikäisenä haaveilleeni yliopistoelämästä. Mielessä pyöri kuvia isoista luentosaleista asiantuntijan puhuessa kiinnostavasta aiheesta, kampusalueella kävelystä muiden akateemisten osaajien seassa, professoreiden tapaamisesta ja monesta muusta kaukaiselta tuntuneesta asiasta. Nyt nämä ovat jo harmaata tuttua arkipäivää ja kiireistä aherrusta. Hieno oppimisen ja innostuneisuuden konkretisoituminen tapahtui tässä taannoin ollessani parin luokkakaverin kanssa "kahvilla".

Keskusteluissamme vilisi akateemisia käsitteitä solkenaan. Jossain kohtaa havahduimme keskustelumme tasoon ja repesimme kovaääniseen nauruun. Vieressä istuneiden frontsideollie-tyttöjen ilmeet olivat näkemisen arvoiset. Eiväthän raukat olleet ymmärtäneet mitään konstruktivismista, symbolisesta konvergenssista, strukturaatioteoriasta, haptiikasta, kinesiikasta saati sitten ryhmän koheesiosta, konformisuudesta tai polarisaatiosta. He olivat selkeästi lakanneet puhumasta ja kuunnelleet meitä. Jutustelumme oli kuitenkin niin detaljirikasta sisältäen mielenkiintoisia aspekteja, etteivät he voineet muuta kuin ihmetellä.

Seuraava videoleike toivottavasti selventää mitä yritin edellä kertoa. Tosin meidän keskusteluaiheemme liittyivät vuorovaikutuksen dynamiikkaan, ei niinkään kenenkään yksilön miehisiin tarpeisiin. 

Pelipäivä

Pikkuiselle lapselle yksi parhaista leluista on pallo. Sopivan kokoisen pyöreän esineen kanssa on kiva temuta. Sitä voi potkia, heitellä, pomputtaa tai vaikkapa purra. Itselläni on ollut palloleluja niin kauan kuin jaksan ajassa taaksepäin muistaa. Varhaisimmat potkumuistot ovat noin 3-vuotiaan pienen pojan päästä. Sittemmin jalkapallosta tuli rakas ja aikaavievä harrastus. 

Teini-iässä meillä päin pelattiin jo tosissaan. Pukuhuoneessa ei ollut mitenkään tavatonta puhua hiestä, verestä ja kyynelistä pelin jälkeen. Niitä kaikkia voittaminen tosiaan joskus vaati. Kaikkeaan ei ollut kuulemma antanut, jollei pelivaatteet olleet likaiset matsin jälkeen. Vaatimustaso oli huippukorkealla jo B-junioreissa pelatessamme 1. divisioonassa, mutta rima nousi edelleen siirtyessämme A-junioreiden SM-sarjaan. 

Pelipäivät olivat aina erityisiä ja merkityksellisiä. Ja ovat toki edelleen. Jo aamulla herätessä vatsanpohjassa on lievä jännityksen ja odotuksen tunne. Vireytyminen alkaa jo tunteja ennen ottelua ja kasvaa jatkuvasti alkuvihellyksen lähestyessä. Ensi minuuttien jälkeen tunne on niin huumaavaa, että seuraavat 90 minuuttia juostaan aivan toisissa maailmoissa. 

Ennen ottelua on tärkeää kuitenkin valmistautua koitokseen huolella ja ajattelinkin vähän avata tässä yhtä saamaani ohjetta kuinka meidän lajin tapahtumaan tulisi valmistautua. Tätä alettiin noudattaa jo kuusitoista kesäisenä. 

Otteluun valmistautuminen alkaa jo edellisenä päivänä. Tällöin ei ohjeen mukaan ole niin tärkeää valikoida syömäänsä ruokaa huolella. Tärkeämpää on tankata kunnolla energiaa kehoon. Esimerkiksi ravitsevaa liharuokaa suositeltiin. Myös nesteen (veden) nauttiminen oli syytä aloittaa edellisenä päivänä. 

Lisäksi yöuniin tuli kiinnittää huomiota. Pelipäivää edeltävänä yönä pitäisi nukkua vähintään kahdeksan tuntia ja herätä hyvissä ajoin aamulla, jotta kroppa ehtii heräämään ennen H-hetkeä. Välittömästi heräämisen jälkeen tulisi jatkaa nestetankkausta. Yön aikana kehosta haihtunut neste pitäisi kuitata puolen litran vesiannoksella, jonka jälkeen valmistautuminen jatkuu tukevalla aamiaisella. Suositeltavaa olisi myös tehdä lyhyt aamulenkki. 

Päivän aikana ei ole väärin pitää juomapulloa kädessä ja lipittää vettä jatkuvasti. Lasillinen kymmenen minuutin välein on ihan hyvä tahti juoda vettä. Noin litra tunnissa. Onnistuneen nestetankkauksen tunnistaa kuulemma siitä, että suihku on terävä ja kirkas. Tämä ohje on hieman harhaanjohtava, samaa se on oluen juomisen jälkeenkin. 

Ottelupäivän ruokailu onkin sitten syytä harkita tarkkaan. Huomiota pitää kiinnittää ruuan laatuun, määrään sekä ruokailuajankohtaan. Ei ole kovin hyvä, jos nälkä yllättää jo ennen suoritusta. Tällöin keholla ei ole enää energiaa toimia. Meille suositeltiin kanapastaa. Pastaruokaa sen takia, että se vapauttaa energiaa hitaasti. Suosituksen mukaan hyvä hetki syödä olisi noin kolme tuntia ennen suoritusta. Itse tosin syön aina lähempänä. Kaksi tuntia riittää oikein hyvin. Tämä on henkilökohtaisesti päätettävä asia, sillä jokaisen keho toimii eri tavalla. 

Hyvä nestetankkaus, laadukkaat yöunet, aamureippailu, oikein ajoitettu pastaruokailu sekä koko päivän kestävä mentaalipuolen keskittyminen itse asiaan. Siinä onnistuneen valmistautumisen resepti tiivistettynä. 

Nykyisin pelataan 3. divisioonaa. Tänään on pelipäivä. Mielenkiintoista olisi tietää kuinka joukkue on valmistautunut. Eilen lauantaisauna ja olutta sekä pizzaa palanpainikkeeksi? Hyvin todennäköinen vastaus. Aamulenkki? Tuskinpa. Mahdollisimman pitkään nukutut unet ovat tärkeämmät. 

On preppaus ollut mitä tahansa, niin voitto haetaan sekä edetään Suomen Cupin viidennelle kierrokselle! 

Tästä pastapöytään.

Kokkien sotaa

Vaikka kuulun vähemmän televisiota katselevaan ihmisryhmään, niin olen silti ihastellut ja vihastellut aikaisemmissa kirjoituksissa kykyjenetsintäohjelmia ja niissä syntyviä tarinoita unelmien täyttymisistä. Tämän kyseisen genren ohjelmien lisäksi viime aikoina on tullut seurattua kykykokkikilpailuja ja muita ruokaohjelmia. Ruuanlaitosta saa kehitettyä yllättävän paljon erilaisia formaatteja ja laadukasta viihdettä. Taso riippuu kuitenkin siitä kuka tai ketkä tekevät.

Ensimmäinen muistoni kokkausviihteestä on parin vuosikymmenen takaa. Katselin äitini kanssa Teijan keittiössä. Jaakko Kolmonenkin tuli tutuksi. Sittemmin Kokkisota valloitti ruokaa rakastavien TV-katsojien sydämet. Kokkisodan tähdet ovat edelleen säännöllisin väliajoin ruudussa. Harri Syrjänen sai oman ohjelman, Sikke Sumari on MasterChef tuomaristossa ja Hans Välimäki vetää Top Chef- kilpailua. Aki Wahlman on saanut itselleen Mitä tänään syötäisiin- ohjelman ja Jyrki Sukula hyppää vetämään Suomen versiota Kurjat kuppilat- sarjasta. Valitettavasti.

Ruokaohjelmien ehdoton kiintotähti ja ykkösnimi on Gordon Ramsey. Hänen räväkkä hyökkäävä tyylinsä on monille katsojille liikaa, mutta mielestäni hänen edesottamuksiaan ei pitäisi arvioida liian kriittiset lasit päässä. Suurinosa kiroilusta, ruuan heittelystä ja kalusteiden potkimisesta on vain teatteria, jolla on pyritty tuomaan tähän ruoka-alan ehdottomaan ammattilaiseen viihdyttävä piirre mukaan. Ohjelmilla on kuitenkin tarkoitus tehdä rahaa.

Etenkin Hells Kitchenissä tulee monesti ylilyöntejä. Haittaako se? Ei kai muuten helvetin keittiö olisi nimensä veroinen painekattila kovaa palkintoa tavoitteleville kokkikokelaille. Kurjat kuppilat puolestaan näyttää Ramseyn ammattitaidollisen puolen. Luonnollisesti tähänkin formaattiin on isketty tarvittava ripaus ylimääräistä draamaa, mutta meno on silti hillittyä. Gordin Ramsey ei silti pelkää olla kova ja suora  antaessaan palautetta ravintoloitaan pilaaville omistajille.

Pian saamme siis "nauttia" Suomen televisiossakin Kurjista kuppiloista. Pelkään kuitenkin pahaa. Ohjelma saattaa olla täysi floppi ellei tuotantotiimi ole kehittänyt jotain täysin alkuperäisestä poikkeavaa. Konsulttina sarjassa toimiva Jyrki Sukula on tunnettu tähän mennessä lupsakasta TV-esiintymisestä, joten hänen istuttaminen Gordon Ramseyn saappaisiin samanlaiseen rooliin ei taatusti olisi napakymppiratkaisu.

Pitäisi varmaan itsekin alkaa tehdä ruokaa useammin, niin voisi päästä telkkariin?

Vauvamaha bailaa

Seuraavaan aiheeseen itselläni on hyvin vähän tarttumapintaa, puhumattakaan omakohtaisista kokemuksista. Ei sillä, että itse voisinkaan biologisen mahdottomuuden vuoksi olla raskaana, mutta lähipiirissäkään ei ole kauheasti ollut odottavia naisia.

Sain kuitenkin kunnian jakaa raskausajan kokemuksia kahden äidinvastuuta kantavan ystäväni kanssa. Heti kättelyssä tunnustan jälleen ja avoimesti syvän kunnioitukseni naisen yhdeksän kuukauden työtaakkaa kohtaan. Ystävättärieni realistiset kuvaukset raskausajan haasteista, iloista ja suruista saivat pienen pääni tulvimaan kysymyksiä sekä ihmetystä.

Päällimmäisenä mietin, kuinka upea, monimutkainen ja ihmeellinen kokonaisuus ihmisen keho oikein on. Biologian asiantuntijat pystyisivät varmasti vastaamaan tarkasti jokaiseen kysymykseeni, mutta toisaalta en ehkä haluakaan tietää kaikkea. Joskus on vain mukava ihmetellä ja olla iloinen omasta olemmassaolostaan sekä oman äidin menneistä pitkistä ponnisteluista, joilla minutkin on saatettu maailmaan. Kiittäkäämme tässä äitejämme. Ilmaistakoon myöhemmin kiitoksemme.

Raskaana oleminen on ilmeisesti jokaiselle erilainen kokemus, johon vaikuttavat monet tekijät. Tärkeimmäksi veikkaisin omaa asennoitumista tulevaan lapseen ja vanhemmuuteen. Jos lapsi on toivottu ja haluttu, on odotusaika vähemmän piinallinen. Lasta voi rakastaa jo ennen tämän syntymää. Toisaalta myös lapsen terveyden puolesta jokainen tuleva äiti on huolissaan. Kuten on varmasti isätkin!

Raskausajan kokemuksiin vaikuttaa ehdottomasti myös koetun ja saadun sosiaalisen tuen määrä. Läheiset ihmiset ympärillä auttavat varmasti vaikeuksien keskellä. Tukea voi osoittaa monella tapaa ja erilaista tukea tulee eri rooleissa olevilta läheisiltä. Toiset antavat emotionaalista tukea, toiset välineellistä esimerkiksi lahjoittaen rattaat, jolloin jälkikasvun lisääntymisestä johtuva kulujen lisääntyminen ei koidu ylivoimaiseksi.

Yksinäinen odotus on todennäköisesti raskasta. Sosiaalisia siteitä korostaa teoksissaan myös John Bowlby (1969), jonka mukaan ihmiset ovat onnellisimpia ollessaan  varmoja siitä, että joku luotettu henkilö auttaa tarvittaessa heitä. En näe mitään syytä, miksei tämä päätelmä sopisi myös raskaana oleville naisille.

Yhdeksän kuukauden aikana tuleva äiti kohtaa kuulemma muiden haasteiden lisäksi myös ulkopuolisten arviointia ja arvostelua. Tyypillistä on kauhistelu: "raskaana et saa tehdä sitä, et saa tehdä tätä.." Äärimmäisen pahoja katseita ystäväni oli saanut mennessään raskausaikana yökerhoon. Tuimaa tuijotusta oli tullut kuulemma niin juhlijoiden kuin henkilökunnankin puolelta. Ilmeisesti kaikki olettivat odottavan äidin olevan kupilla. Eiköhän jokaisen raskauden aikana tähdennettä ihan tarpeeksi alkoholin haittoja sikiölle ja lapsen kehittymiselle, jotta tulevat äidit ovat juomatta. Ainakin ystäväni koki mielestään vääryyttä. Ei kai raskaana ollessa tarvitse lukkiutua neljän seinän sisään ja eristäytyä maailmasta, hän kysyi osuvasti.

Toisaalta eihän raskaana saa tehdä mitään. Kärjistäen, lähes jokaisen ruoka- ja lääkepakkauksen, ylipäätään lähes kaiken suuhunpantavan tuotteen kyljessä lukee "ei suositella raskaana oleville naisille" tai "ota yhteys lääkäriisi ennen käyttöä, jos olet raskaana".

Oikeasti raskaana oleville ei suositella esimerkiksi juustoa eikä raakaa kalaa. Sushit pitäisi jättää syömättä. Suolankäyttöäkin pitäisi harkita. Tämän vuoksi suolaa sisältävä lakritsikin on pannassa. Ja listaa voisi varmasti jatkaa pidemmällekin. Kenties tämänkin takia yleinen uskomus on, ettei raskausaikana saa syödä mitään. Pahimpia ja ehdottomasti vältettäviä aineita ovat tietenkin itsestäänselvästi tupakka ja jo mainittu alkoholi.

Lapsi on syntyessään yleensä noin 3000-4000 gramman painoinen. Aikamoinen mötikkä kantaa viimeisillä viikoilla. Silti ystäväni sanoi juosseensa lenkkejä raskausajan viimeisellä viikolla. Liikuntaa jopa suositellaan kuulemma. Yleiset uskomukset taitavatkin olla liioiteltuja. Ei vauvamahan tarvitse vain maata kotona ja masentua. Ylös, ulos ja lenkille! Tai vaikka joskus tanssimaan yökerhoon. Nekin ovat nykyisin savuttomia.

Ja soo soo tämän takia niille, jotka polttavat savuttomissa paikoissa.

Linja-autossa 6

Ensin päivän läheltäpiti-tilanne. Tapahtumahetkellä allekirjoittanut ei istunut linja-autossa, mutta oli hyvin lähellä ottaa kontaktia ison auton isoon tuulilasiin. Sattumus kuitenkin osuu teemaan, sillä toisena osapuolena olivat linja-automatkustajat.

Keväinen sää auringonpaisteineen innosti taas nousemaan satulaan. Tiet ovat toki edelleen jäässä, joten kovaa polkeminen oli edelleen pelottavaa. Pyöräillessähän ei säästellä. Se on täysillä tai ei ollenkaan. Tietenkin suuri nopeus yhdistettynä nastattomiin renkaisiin ja jäiseen tiehen on melkoisen mielenkiintoinen yhdistelmä hulluutta ja vaarallisia tilanteita.

Jäinen mutka, jalka maahan kaatumisen välttämiseksi, kiihdytys mutkan jälkeisellä suoralla ja vapaa liukuminen  alas loivaa mäkeä. Aurinko hellii kasvoja, mutta häikäisee vähän. Mäen alla pysäkillä noin tusinan verran ihmisiä odottamassa ilmeisesti pian saapuvaa linja-autoa. Havainnon pystyi tekemään jo kaukaa, jarruttelu alkoi.

Noin viisikymmentämetriä ennen pysäkkiä linja-auto kaartoikin näkyviin mutkan takaa. Päinvastaisesta suunnasta kuin mukavaa vauhtia jäistä mäkeä lasketteleva pyöräilijä. Tällöinhän jokaisen pysäkillä seisovan katse on odottavan kärsimättömästi suunattuna bussin odotettuun tulosuuntaan. Pyöräilijä jää tietenkin huomaamatta, sillä linjurin tullessa näkyviin, jokainen aloittaa kuumeisen bussikortin kaivamisen toppatakin tai laukun uumenista.

Linja-autoa odottaessa pysäkkiväki värjöttelee, joko katoksen uumenissa tai sitten aivan pyörätien reunassa jättäen tilaa ohi menevälle kevyelle liikenteelle. Tilanteet kuitenkin vaihtuvat äkisti. Kulman takaa ilmestyvä odotettu bussi saa tusinan odottelijan ottamaan kaksi askelta lähemmäs tien reunaa. Katse on toki luonnollisesti ollut edelleen koko ajan suunnattuna joko linja-autoon, taskuun tai laukkuun. Pyöräilijä on tässä vaiheessa joukosta noin kymmenen metrin päässä. Pyöräilijä jarruttaa edelleen. Eihän se kauheasti auta jäisellä tiellä. Pyörä onneksi ehtii pysähtyä ennen törmäystä, mutta meinaa luisua jäällä päin auton keulaa.

Ideaalitilanteessa tulevat matkustajat hiukan huomiokykyä osoittaen voisivat kääntää päätään myös toiseen suuntaan ennen astumistaan sille reitille, jonka oli juuri jättäny vapaaksi muulle liikenteelle. Suojatielle mennessä toivottavasti muistavat vilkuilla joskus molempiin suuntiin.

Touhotus on varmasti hyvä sana kuvaamaan sitä vilskettä, joka alkaa pysäkillä linja-auton saapuessa. Touhottaessa sattuu ja tapahtuu. Onneksi pyöräilijä oli nähnyt tällaista touhotusta tapahtuvan aiemminkin ja alkoi jarruttamaan jo 50 metrin päässä laumasta eikä viime hetkellä kymmenen metrin etäisyydellä.

Muutoin olisi saanut linja-auton kuljettaja katsella tuulilasistaan erään blogia kirjoittavan nuoren miehen kasvonpiirteitä oikein lähietäisyydeltä.

Uupumus

Miksei mitään saa valmiiksi?
Miksi tekemättömien pino
kasvaa vuoreksi,
jonka varjo langetessaan
pimentää maan,
jonka hahmo sammuttaa
auringon ja
peittää pilvet taivaan?

Ryyppy

Suomi24:n etusivulla on ollut tänään keskustelunavaus otsikolla "alkoholisoidun opiskelijaelämästä". Luonnollisesti opiskelijana kiinnitin huomion tähän draamanhakuiseen otsikointiin. Yleisen uskomuksen mukaan opiskelijoiden alkoholinkäyttöä pidetään varmasti runsaana. Opiskelijoita on kuitenkin Suomessa satojatuhansia, pelkästään Jyväskylässä lähemmäs 30 000. Olisi melko raakaa väittää jokaisen käyttävän paljon alkoholia.

Opiskelijoiden tapahtumat ovat, kyllä, yleensä tilaisuuksia, joissa on mahdollisuus juoda, muttei sitä keneltäkään edellytetä. Ketään ei painosteta juomaan. Juominen ei ole itseisarvo. Normaalia kuitenkin. Useimmat juovat.

Suomi24:n keskustelun aloittanut pelkää siis alkoholisoituvansa. Alkoholismi. Toivottavasti hänen kohdallaan pelkästään "ulkoinen paine" (jota ei siis oikeasti ole), ei johda alkoholin käytön lisääntymiseen. Opiskelijat kyllä viihtyvät juhlissa ja yöelämässä. Juhlimiseen yleensä yhdistetään humalahakuinen juominen. Toisaalta eikö hauskaa voi pitää muutoinkin?

Olisiko meidän kulttuurissamme tyypillistä irroitella ja heittäytyä esimerkiksi villisti tanssimaan vasta muutaman annoksen jälkeen? Eikö tuntemattomille voisi jutella yhteisissä juhlissa ilman rohkaisuryyppyä? Alkoholi toki poistaa estoja, mutta pienellä itsensä rohkaisemisella ja riskien ottamisella voisi myös saavuttaa vähintään yhtä hyviä tuloksia kuin humalassa.

Keskustelupalstalla nuori opiskelija purkaa tuntojaan seuraavasti:

"Siis voishan sitä periaattees juoda vaan vähemmän mut en mä vaan pysty et kun alotan niin kyl sitä tulee sit otettua reippaasti."

Mielestäni tässä olisi tietysti syytä huolestua muidenkin kuin opiskelijoiden. Jos ei juomisen aloitettuaan pysty rajoittamaan ottamista. Liikutaan vaarallisilla vesillä.

Opintojen kärsimisestä valitetaan myös. Vastuunottaminen omasta elämästä sisältää muun muassa priorisointia. Välillä on aika pitää hauskaa. Toisinaan täytyy työskennellä, joko palkkatyössä tai opintojen parissa. Fiksulla ajankäytöllä ja suunnittelulla sekä tomeralla tekemisellä pärjää hyvin pitkälle. Opiskeluaika ei tietenkään voi olla täynnä kirjojen ääressä jäkitystä neljän seinän sisällä. Verkostoituminen, uudet sosiaaliset suhteet ja rento yhdessäoleminen kuuluvat luontaisena osana opiskelijan arkeen.

Tämän tekstin halusin kirjoittaa tulevaa korkeakouluopiskelijaelämäänsä suunnitteleville. Älkää pelätkö. Jos alkoholi ei ole aiemmin maistunut, ei sen tarvitse alkaa maistua jatkossakaan. Tärkeintä on löytää oma polku jota kulkea ja sellainen opiskeluala, joka itseään kiinnostaa.

Kyllä jokainen paikkansa löytää.

Kusessa

Kai tähänkin pitää nyt sitten ottaa kantaa, koska olen yrittänyt lokeroida itseäni ajankohtaisia asioita kommentoivaksi bloggaajaksi.

Eilisen tekstin teemassa oltiin satulassa, tämän päivän teemassa ollaan aikalailla kusessa. Vaikka on kevät, niin tämän tekstin otsikko ei viittaa ihastumiseen.

Ainakin yksi Suomen viime aikoina eniten mediassa esillä ollut henkilö ui syvällä. Tällä hetkellä niin uutiset televisiossa kuin Internetissäkin ovat täynnä AKT:n potkufarssia.

Auto- ja kuljetusalan työntekijäliiton puheenjohtaja Räty, Timo Räty, oli hissukseen viikonlopun aikana. Vältteli mediaa, ei antanut lausuntoja kohupotkuista. Hiljaiseloon täytyy olla vain kaksi syytä.

Joko hän oli lukkiutuneena pieneen tilaan kolmen päivän ajan viestinnän asiantuntijan kanssa miettien hengissäpysymisstrategiaa tai sitten Räty oli kiertelemässä tavarataloja toivoen löytävänsä snorkkelin talvimyynnistä, jotta saisi happea lisää. Pissaraja on nimittäin jo niin korkealla hänen päänsä yläpuolella, ettei peruskikat enää tässä vaiheessa auta.

Tarkempia taustoja tietämättä julkisuudessa esillä olleiden faktojen perusteella asioista voi tehdä tällaisen koonnin:

- Potkut saanut Hilkka Ahde syytti esimiestään Rätyä työpaikkakiusaamisesta
- Entiset työntekijät ovat haukkuneet julkisuudessa Rätyä  muun muassa "huutavaksi ja kiusaavaksi johtajaksi"
- Työpaikkakiusaamisilmoituksesta seurasi poliisitutkinta --> huonoa mainetta johtajalle sekä liitolle
- Liiton hallitus (kuulemma johtaja Rädyn luottohenkilöistä koostuva) pitää kokouksen, jossa äänestetään Hilkka Ahteen työsuhteen jatkumisesta, Rätykin äänestää
- Hilkka Ahde saa potkut
- Eräs AKT:n jäsen kommentoi Helsingin Sanomille, ettei ymmärrä miksi potkuja puidaan julkisesti

Viimeisen kommentin esittäneelle voin vain todeta, että listasin juuri yläpuolelle viisi syytä miksi tästä puhutaan.

Timo Räty kommentoi tänään ensimmäisen kerran medialle potkuja. Hän oli tyyni ja rauhallinen. Oli ilmeisesti saanut sekä hyviä neuvoja että snorkkelin viikonlopun aikana. Tulevina viikkoina mielenkiintoista on nähdä kuinka hän kykenee rimpuilemaan eteenpäin ympärillä olevan paineen kasvaessa. Järkevä mies olisi ehkä jo eronnut? Vai olisiko?

Liiton puheenjohtajalla saattaa olla joitakin valttikortteja taskussaan, mutta julkisuudessa käsitellyt tiedot eivät lupaa valoisaa tulevaisuutta hänelle. Tällaisen kriisin aikana olisi erittäin tärkeätä ottaa vastuuta. Edes jonkun. Yleensä tällaisessa tapauksessa se olisi juuri johtaja, mutta tilanne on kovin ristiriitainen.

Asiantuntijoiden mukaan Ahde tulee voittamaan oikeuskäsittelyn, jossa ratkaistaan oliko hänen irtisanomisensa lainvastainen. Tällöin AKT:n ongelmat vasta kasvaisivatkin.

Tällöin Timo Räty olisi ainakin kusessa.

Satulassa

Ratsaille, nouse!

Komensin itseäni sormet puristuneena kiinni pyörän ohjaustankoon, mutta jalat tukevasti jäisellä jalkakäytävällä. Ilme oli vakava, huulet viivana tiukasti toisiaan vasten. Syke kohosi jatkuvasti. Syvä henkäys, jalka tangon yli ja epävarmat ensipolkaisut. Päivän extreme-suoritus alkoi.

Keväinen sää piristää aina mieltä kummasti. Auringon paiste tuo lämmön ja valon ihmisten hymyihin ja luonto näyttää kauniilta. Lämmin sää kuitenkin sulattaa tiestölle kertynyttä lunta ja jäätä. Joka puolestaan olisi ainoastaan hyvä asia, ellei lämpötilalla olisi Suomessa tapana painua lyhyen plussailun jälkeen takaisin miinuslukemille.

Nilkkoihin asti ulottuvassa loskamössössäkin on kovin vaikea pyöräillä, sillä rengas hakee etenemisuraa ahkerasti väpättäen, mutta siinä kyydissä pysyy pystyssä reippaalla polkemisella. Senhän oppii jo neljä vuotiaana, että pyörä kaatuu, jos lopettaa polkemisen.

Loskakelin jälkeinen, jäätynyt, edellisen lämpöaallon rengasuria täynnä oleva temppurata onkin sitten pyöräilijälle aivan toinen maailma. Huonolla onnella etupyörä luisuu uraan, joka kääntyy eri suuntaan kuin tangosta kiinnipitävä tahtoisi. Senkin oppii jo neljä vuotiaana, mitä tapahtuu, jos eturengas menee polkupyörässä poikittain. Lähtee makea frontsideollie fillarilla.

Extreme-urheilu ei ole koskaan kiehtonut minua, mutta lähes koko talven halki jatkuneen pyöräilyn kokeneena voin väittää, ainakin joiltain osin, ymmärtäväni äärilajien harrastajia. Jännityksestä johtuva adrenaliinin kuohunta yhdistettynä liikkumisesta seuraavaan endorfiiniryöppyyn on huumaava kokemus. Nyt laskuvarjo- ja basehyppääjät nauravat partaansa, mutta jäisellä kapealla tiellä pyöräily saa sykkeen yllättävän korkeaksi. Puolet matkasta täytyy ajaa jalka maassa, ettei kaatuisi jokaisessa mutkassa.

Jotenkin omaan rationaaliseen ajatteluun sopisi kuva traktorista auraamassa tietä juuri loskakelin aikaan, jolloin tienpinnasta irtoaisi tavaraa kunnolla ja ajelusta olisi jotain hyötyä. 15 senttimetriä syvät painanteet jäätiessä ovat oikeasti jokseenkin vaarallisia kaksipyöräisille.

Espoossa ilmeisesti joku toinen kulkija on jakanut kanssani samanlaisia ajatuksia liimaten kysyviä lappuja liikennemerkkeihin tienvarteen. Hiekotus on uupunut paikoin kokonaan ja aikaisemmin oli ollut päiväkausien viiveitä aurauksessa. Espossa paloi hihat. Täällä lähinnä naurattaa. Toivon silti asialle tehtävän jotain ennen kuin sattuu pahempia haavereita. Esimerkiksi koululaisen kaatuminen pyörällä auton alle kapealta pyörätieltä väistäessään jalankulkijoita on aivan mahdollinen uhkakuva.

Espoolaisen kanssahuolehtijan reaktio huonoon kunnossapitoon löytyy alla olevasta linkistä. Mainiota!

http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/2012/03/1505524/nyt-paloi-hihat---kuka-naita-katuja-oikein-hoitaa

Ihmiskauppa

Myyntitapahtuma on aina monivaiheinen prosessi. Siinä tapahtuvia vaiheita voisi kuvata monella tapaa. Keskeisiä kaupanteon onnistumisen kannalta ovat ehdottomasti vahva luottamuksen rakentaminen ja rakentuminen, toisen kuunteleminen ja empatian sekä tuen osoittaminen. Mikä olisi tärkeämpää ihmissuhteessakaan?

Myyntitilanteessa myyjä ja asiakas seisovat vastakkain aita välissään pitkän välimatkan päässä toisistaan. Myyjän täytyy tehdä hyvä ensivaikutelma päästääkseen lähemmäs, kontaktiin ja keskustelemaan asiakkaan kanssa. Kuinka ensivaikutelman tärkeyttä korostetaankaan aina myös uusissa suhteissa!

Vahvan aloituksen jälkeen myyjän täytyy tehdä taitava sisäänmeno kaupantekoon. Hänen täytyy luoda asiakkaalle positiivisia mielikuvia liittyen tarjoamaansa tuotteeseen tai palveluun. Herättää mielenkiinto ja luoda tarve. Tällöin myyjä pääsee lähemmäs aitaa. Tässä vaiheessa voisi päästä jo kysymään treffeille tutustuttuaan uuteen ihmiseen.

Seuraavaksi myyjän täytyy esitellä asiaansa. Hänen täytyy perustella monilla erilaisilla syillä ostopäätöksen hyödyllisyyttä. Konkretisoida ostamisen edut. Tuoda eri näkökulmia asiaan. Pitää mielenkiinto yllä. Liikkua lähemmäs aitaa. Päästä treffeille.

Lopuksi täytyy tehdä tarjous. Mahdollisimman houkutteleva, perusteltu, höystetty mehukkailla lahjoilla tai alennuksella. Yleensä tässä vaiheessa lyödään kaikki tiskiin. Nojataan aitaa. Ollaan hyvin lähellä. Mutta mitä jos vastaus on kieltävä? Mitä treffeillä tapahtuisi?

Alkaa jäätävä ylipuhuminen ja lisäperusteiden pöytään lyöminen. Seistään jo aidan päällä. Epätoivoinen mankuminen jopa. Riittävän hyvin perustein ja vasta-argumentein kauppa saattaakin sitten syntyä. Tärkeää on olla antamatta periksi. Tärkeää on myös kuunnella toista. Silloin saattaa päästä aidan toiselle puolelle asiakkaan viereen. Silloin saattaa päästä myös saatille.

Huono myyjä jää kuitenkin nuolemaan näppejään. Katkeran epäonnistumisen toistuessa hän alkaa metsästää helppoa kauppaa. Luottamuksen rakentaminen, mielikuvien luonti sekä vahvat perustelut jäävät puuttumaan. Tehokkaasta aloituksesta mennään suoraan asiaan ja ehdotetaan kauppaa. Pakithan siitä tulee. Tavoitteeksi muodostuu tällöin mahdollisimman monen läpikäyminen. Kyllä niistä joku ehkä kuitenkin haluaa....

Toivossa on hyvä elää.

Kännissä töihin

Mmmh. Apua, mitä tapahtuu? Äh. Hiljaa! Mikä kumma piipittää? Voih. Päähän sattuu. Ja paha olo. Ärh. Herätyskello! Pitää sammuttaa se. Noin. Miksi se soi? Pitäisikö minun olla jossain? Ai niin, töihin pitäisi lähteä. Ei millään jaksaisi nousta.

Hän nousee ylös ja menee vessaan.

Pyörryttää. Taitaa vieläkin virrata viina suonissa. Menikin aika pitkään. Eipä tuo haittaa, ei ne siellä välitä. Kellohan on vasta yhdeksän! Nukuin vain viisi tuntia. Enkä näköjään saanut pukua riisutuksi ennen nukkumaan menoa. Nyt tämä on ihan rytyssä enkä ehdi vaihtaa uutta saati silittää tätä. Olen kohta myöhässä. Prkl!

Hän kiiruhtaa huoneesta toiseen etsien sukkia ja jotain muuta illan aikana kadonnutta tärkeää elementtiä.

Missä helkkarissa se salkkukin mahtaa olla. Kaikki kokouspaperit ovat siellä. Äh... Ei tässä nyt ehdi etsiä. Puhelin on sentään taskussa.

Hän tilaa taksin pikavalinnalla numerosta yksi ja menee pihalle odottamaan. Taksi tulee aina alle viidessä minuutissa.

Voisitko ajaa varovasti. On vähän heikko olo. Ja vie jooko ihan oven eteen. Ei jaksaisi kävellääääh.

Hän päättää taksikuskille osoitetun pyyntönsä pitkään haukotukseen ja hyppää pian ulos työpaikkansa edustalla.

Voi perhana näitä portaita on paljon. Pitää pysähtyä haukkaamaan happea tähän puoliväliin. Onneksi olen kohta perillä. Toivottavasti ei ole pitkä päivä. Ja aspiriinit odottavat pöytälaatikossa!

Hän kävelee loput portaat lievästi hoippuen ja pääsee vihdoin perille. Lähes kaikki muut ovat jo paikalla suuressa salissa ja äänestys on alkamassa. Puheenjohtaja kehottaa painamaan nappia.

Mitä ihmettä? Ennenhän näitä painikkeita on ollut vain kolme? Nyt pyörii silmissä. Voi ei. Mikähän se kysymys nyt taas olikaan... Onneksi tästä maksetaan hyvin. Muuten ei jaksaisi herätä aina näihin turhanpäiväisiin karkeloihin. Mitähän tuo viereinenkin akka tuossa oikein kyylää? Oho, kravatti on löysällä.
Ai niin, pitää äänestää. Nyt kieli keskelle suuta.

Hän äänestää vahingossa maahanmuuttorajoitusten purkamisten, Euron ja Kreikan tukipaketin puolesta. Häntä harmittaisi, jos hän ymmärtäisi niistä jotakin.

_________________________________________________

Suomessa ei saa olla kännissä töissä. Vai saako? Ainakin luulin niin. Mutta mistäpä sitä työnantaja voisikaan aina tietää. Puhalluttaa ei saa. Silmät voi olla punaiset valvomisesta. Samoin sekavuus tai huono koordinaatio.

Toivottavasti kaikki eivät nyt säntää kännissä töihin. Poliisit, lääkärit, leikkaavat kirurgit, opettajat.

Voimasuhteet

Jääkiekkotarinat ovat aina suomalaisten mielestä kiehtovia. Olemmehan kuitenkin jo kaksinkertaisia marginaalilajin maailmanmestareita. Viime kevät kaikilla tuoreessa muistissa voinkin hieman pureutua kotimaan kiekkokenttien SM-liigan nykytilanteeseen.

Nuorempana jääkiekkoa tuli seurattua todella aktiivisesti. Lähes kaikki TV-pelit tuli tuijotettua töllön ääressä. Vanhaa kunnon oranssitakkiaikaa Hockey Nightin kanssa. Ruudussa tutut ja turvalliset Timo "ei enää niin pieni" Jutila sekä Mika "aina tukka samalla tavalla" Saukkonen. Suosikkipelaajani SM-liigassa oli Juha Lind Jokereista ja tämän takia myös pieni poika kannatti Jokereita. Omistin ihan Lindin paidankin. Jokerit voitti mestaruuksia. TPS välillä. Tapparakin.

Jos muistellaan tarkemmin 80-luvun puolivälin ja 2000-luvun alun välistä aikaa, niin monet asiat ovat muuttuneet rajusti niistä vuosista. Toki meillä on jo (!) toinen maailmanmestaruuskin. Ja maajoukkue ei aina häviä Ruotsille. Suurin muutos on kuitenkin tapahtunut SM-liigassa.

Jokerit, TPS ja Tappara juhlivat liigamestaruuksilla 10-15 vuotta sitten. Välissä saattoi joku yllättäjä käydä koputtelemassa finaaleissa maalitolppia yhden vuoden ja sen jälkeen palattiin taas ruotuun. 18 mestaruutta, vain yksi edellä mainitun trion ulkopuolelle, jolloin Helsingin IFK voitti kultaa Olli Jokisen johdolla.

2000-luvun puoliväli oli puolestaan Oulun Kärppien kulta-aikaa. Kärpät voittivat neljä mestaruutta viiden vuoden aikana. Samoihin aikoihin HPK Hämeenlinnasta vei vuodesta toiseen pronssiset mitalit sekä vei oululaisten putken keskeltä yhden mestaruuden.

Mutta miltä näyttää liiga tänä päivänä? 90-luvulla ja 2000-luvun alussa sarjan heittopusseja olivat aina Ässät, Kalpa ja Saipa, eikä JYP (HT) menestynyt kovinkaan kummoisesti. Pelicans oli surkea tultuaan SM-liigaan 2000-luvulla. Todellinen pisteautomaatti monet vuodet. Tänään pelatun SM-liigakierroksen jälkeen tarkasteltaessa sarjataulukkoa voidaan todeta voimasuhteiden muuttuneen. Tällä hetkellä sarjaa johtaa Kalpa, kakkosena seuraa Pelicans. Sarjan neljäntenä on Ässät ja viidentenä JYP, joka porskuttaa tällä hetkellä kovassa voittoputkessa kohti kärkisijoja. Jyväskyläläiset ovatkin olleet viime vuosien kovimpia joukkueita.

Missä menee viime vuosikymmenien mestarit? Kaikkien aikojen mestaruustilaston kärjessä oleva Ilves joutuu pelaamaan keväällä Mestikseen tippumista vastaan. Tappara kyntää pohjamutia HPK:n kanssa ja TPS:kin on vasta sijalla 10. Jotain suurta näyttää tapahtuneen kotimaan kiekkokentillä?

Menestysvuoden jälkeen parhaat pelaajat vaihtavat sarjaa isompien rahojen perässä ja ilman pitkäkestoista kehitystyötä tällaisessa tilanteessa seura on pulassa. Toisilla paikkakunnilla asioita on tehty oikein. Sarjakärjessä pelaavat joukkueet ovat myös tehneet eniten taloudellista voittoa viime vuosina. Toiset seurat panostavat juniorityöhön ja saavat vuosittain kovia uusia pelimiehiä liigajoukkueisiin. Toiset ostavat tähtipelaajia kovilla summilla muualta ja pelaavat paikasta play-offeihin.

Urheilussa(kaan) raha ei ratkaise kaikkea.