Nyt on aika vakavoitua hetkeksi ja kirjoittaa tästä sarjasta aikaisemmasta nasevasta tyylistä poikkeava pohdinta. Sveitsin tapahtuma mustensi mielen. Belgialaisen hiihtomatkailijoita kyydinneen linja-auton tie katkesi tunnelin betoniseinään pätkällä, jossa nopeusrajoitus on 100 km/h. Todennäköisesti törmäyshetkellä linja-auton vauhti on ollut hyvin suuri. Sen osoittaa myös kuvat turmapaikalta.
Kuolleita lapsia 22. Tämän maailman jätti myös neljä opettajaa ja kaksi linja-autonkuljettajaa. Kolme lasta makaa koomassa sairaalassa, 24 on loukkaantunut. Onnettomuuden luvut ovat karua katsottavaa. Itkettää.
Eräiden kyydissä olleiden lasten mukaan kuljettaja olisi puuhastellut auton DVD-soittimen parissa hetki ennen törmäystä. Asiaa ei ole vahvistettu, mutta väite on täysin ymmärrettävissä. Olen itsekin nähnyt kuinka henkilöauton CD-soitinta tai radiota näpräämään keskittyvä kuljettaja ohjaa autonsa vastaantulijoiden kaistalle. Onneksi sillä hetkellä hiljaiselle kaistalle. Eikä myöskään ojaan tai seinää päin.
Karmea bussiturma muistuttaa taas erinnäisistä asioista. Mikään ei ole itsestäänselvää. Sydämellä olevat tärkeät asiat kannattaa sanoa niiden tullessa mieleen. Elämällä saattaa olla tarjota ikäviä yllätyksiä takataskussaan.
Kuulin juuri tarinaa tällä viikolla Etelä-Suomessa ajelevasta linja-autokuljettajasta, joka oli ajanut kuudenkympin rajoitusalueella 100 km/h ja soittanut radiosta musiikkia täysillä. Tiet olivat jäisen loskaiset. Viime yön tapahtumat ovat toivottavasti osuneet tämänkin suharin silmiin. Joukkoliikenteen kuljettaja kantaa mukanaan isoa vastuuta.
Viiden tähden tieturvallisuudesta olen kirjoittanut aiemmin (Pelti kolisee, 3.2.2012) ja haluan edelleen peräänkuuluttaa näitä asioita. Ammattikuljettajat etunenässä! Teidän on näytettävä mallia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti