Yksinäinen nuorehko nainen näppäili puhelimeen jo tutuksi
tulleen numeron tavallisena tiistai-iltana. Puhelin ei ehtinyt hälyttää kuin kerran.
– Soititte
Deittipalvelun automaattiseen puhelinvastaajaan. Jos kaipaatte seuraa, painakaa
numeroa yksi. Jos kaipaatte seuraa ja haluatte ihmisen palvelevan teitä,
painakaa numeroa kaksi. Jos haluatte kenties…
Ennen kuin mekaaninen nariseva ääni oli ehtinyt sanoa
lausettaan loppuun, oli nainen painanut vanhasta tottumuksesta numeroa kaksi.
Hunajainen miesääni vastasi lyhyen odotusmusiikin jälkeen.
– Deittipalvelu
Tositarkoitus. Kuinka voin palvella teitä?
– Hei. Minä se
täällä taas soittelen. Oletteko jo löytäneet minulle sopivan kumppanin?
– Emme
valitettavasti ole. Ymmärrän korkeat odotuksenne ja voitte olla varma, että
teemme kaikkemme, puhelinmies valtasi ällöttävän makealla äänellään.
– Aivan niin.
Olisihan tuo pitänyt arvata. Mutta kuulkaahan. Tulin tuossa taannoin lukeneeksi
Helsingin Sanomia ennen töihin lähtöä. Päivä oli tarkalleen ottaen 28.1.2007.
Silmiini osui Ritva Liisa Snellmanin mielenkiintoinen juttu, joka oli otsikoitu
”Rakastaa, ei rakasta, kevytrakastaa”. Erityisesti ingressin ”nuoret aikuiset
hengailevat kevytsuhteissa, kun homma toimii eikä parempaa ole näkösällä.”
ansiosta teksti sai jakamattoman huomioni. Ajattelin minullakin olevan vielä
toivoa, nainen sanoi.
– Vai sellaista
siellä luki. Kuulinkin siitä ohimennen viime viikolla. Oletteko aivan varma,
ettei kyseessä ole huumorilla höystetty viihdytystarkoituksessa tehty teksti?
– Asiallisuudesta
ei voi erehtyä. Tekstin vakuuttavuus on aivan huippuluokkaa, sillä asiantuntijan
näkökulman siihen antaa tutkija, valtiotieteen tohtori Heli Vaaranen.
– Ymmärrän.
Kertoisitteko minulle mikä tällainen ”kevytsuhde” oikein on? Uteli parittaja.
– Mielelläni.
Tohtori Vaaranen löysi tutkimuksissaan nuorten aikuisten suhteita, jotka perustuvat
realismiin perinteisen rakkauden asemesta. Näistä suhteista modernein ilmiö
ovat kevytsuhteet. Muita vastaavia ovat teillekin tutut seksisuhde, hyötysuhde
ja ponnahduslautasuhde, nainen selitti.
– Suhde, joka
perustuu realismiin rakkauden sijasta! Sellainen tuntuu hyvin kaukaa haetulta.
Kuka pystyy olemaan suhteessa vailla rakkautta, läheisyyttä ja hellyyttä
ainoastaan arkirutiinien ja järkisyiden sitoessa ihmiset toisiinsa? Eihän sitä
voi edes suhteeksi kutsua. Kyllä se kirjoitus taitaa olla ihan keksitty juttu,
naurahti mies langan toisessa päässä.
– Ymmärrän
kyynisen asenteenne kevytsuhteita kohtaan, koska olette ilmeisesti alan kokenut
ammattilainen ja asia on teille aivan uusi. Vastauksena kysymykseenne,
tavattoman monet nuoret aikuiset ovat tällaisissa suhteissa. Snellmanin tekstin
mukaan voidaan puhua jopa ”muoti-ilmiöstä”. Hänen mukaansa suhde ei missään
vaiheessa syvene rakkaudeksi asti, ei edes parin muuttaessa yhteiseen asuntoon,
vaan kumpikin kokee olevansa itsenäinen ja riippumaton yksilö. Tunteet pidetään
turvassa, oma yksityisyys suojataan ja ”me- identiteetti” on kevytparille
vieras, nainen selosti.
– Kevytsuhde,
mikä mieletön ajatus. Juuri me-identiteetti on parisuhteen kulminaatiopiste ja
ydin. Tällaiseksi suhteen peruspilariksi voi laskea tietysti myös ystävyyden,
luottamuksen ja avoimuuden, joiden kehittymiseen kevytsuhde ei mitenkään myötävaikuta.
Toisaalta täytyy panna merkille
kevytsuhteessa elävien ihmiset arvomaailmat, asenteet sekä tavoitteet. Toisen
halutessa suhteelta intiimiyttä ja aitoutta toiselle voi olla tärkeämpää saada
fyysistä nautintoa tai maksaa vuokra puoliksi suhteen teennäisyydestä
huolimatta, mies arvioi.
Pohtiessaan
juuri käytyä sananvaihtoa, puhelinmies kehitteli päässään teoriaa
kevytsuhteiden syntymisestä. Hänen mielestään tapauksen avainsanoja olivat
muoti-ilmiö sekä kevyt. Nykyään ilmastonmuutoksen lisäksi ei muusta puhuttukaan
kuin painonpudottamisesta, kevyestä ruokavaliosta ja liikunnan
tarpeellisuudesta (ei liian raskaasta). Kevytelämisestä näytti tulleen
muoti-ilmiö muutenkin kuin ihmissuhteiden saralla. Lähes minkä tahansa purnukan
kyljessä lukee joko ”0 % rasvaa” tai ”ei lisättyä sokeria”. Hyvän ruuan
ystävänä mies oli hieman huolissaan, sillä hänen mielestään ruuan maku kärsi
kovasti ilman sokeria ja rasvaa. Ilman hyvää ruokaa alettaisiin pian puhua
pahoinvointivaltiosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti