keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Himo 2

Tästä himosta saa helposti kokemuksen säännöllisellä kuntosali- tai juoksuharjoittelulla. Hetki harjoittelun jälkeen vartalon valtaa käsittämätön tunne. Samanlaisen tunteen voi saada muunlaisestakin harjoittelusta, mutta kuntosalilla tai juostessa ei voi niin herkästi tehdä virheitä, jotka latistaisivat mielialaa. Nauru ja suosikkimusiikin kuuntelu auttavat myös tämän tunteen tavoittamisessa. Auringonpaistekin myötävaikuttaa (kesä on siksi kiva).

Se on kuin huumetta. Monet koetut asiat saavat kehon tulvimaan sitä. Ei, se ei ole vaarallista, mutta sitä haluaa lisää. Ja aina uudelleen ja uudelleen. Puhua voisi eräänlaisesta humalasta. Kehossa kuohuva ja virtaava aine saa hyvälle mielelle, olon keveämmäksi ja suorituksiin lisää puhtia.

Endorfiinihormoni koukuttaa ja stimuloi.

Joukkueurheilussakin endorfiini jyllää. Huippusarjoja ja -liigoja seuraavat ovat nähneet lukemattomia kertoja kuinka joukkue iloitsee yhdessä onnistuessaan maalinteossa. Kollektiivista endorfiinihurmosta? Tunnetta on vaikea kuvata sanoin urheilua harrastamattomille.

Esimerkiksi jalkapallossa joukkueen voittomaalin tekeminen viime hetkillä on ainutlaatuinen hetki. Nahkaisen kengän täydellinen osuma palloon. Pallon liitäminen vastustamattomasti maalivahdin sormien ulottumattomissa verkon perukoille. Riemusta huutavien pelaajien kasa nurmella. Selkään taputtelua, ylävitosia, hymyä, kehuja, naurua. Sellaisen maalin soisi jokaisen tekevän joskus. Aivan ainutlaatuista elämässä.

Liikuntaan tulee herkästi himo. Usein harrastettu liikunta pitää voinnin hyvänä ja mielen kirkkaana. Hyvin menneen liikuntatapahtuman jälkeen tekee pian mieli harrastaa lisää. Esimerkkejä on Suomen kuntosalit täynnä. Salihimo iskee herkästi.

Liikunnan riemua, urheilun iloa. Kannattaa harrastaa jotain. Ihan vain siksi, että siitä tulee niin hyvä mieli!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti