lauantai 4. helmikuuta 2012

Subwayssa

Työmies tunsi orastavan nälän keski-iän mahassaan. Aamiaisesta oli kulunut jo kolmatta tuntia ja fyysinen rehkiminen kuluttavassa pakkassäässä söi voimia entistä ahneemmin. Aamuinen kahvikuppi ja voileipä ei muutenkaan ollut tukeva startti päivälle. Hän päätti lyödä vielä muutaman laudan nippuun ennen lounastaukoa. Kunnolla tehdyn työn jälkeen ruoka maittoi aina paremmin.

Saatuaan urakan valmiiksi mies lompsi keskustan rakennustyömaalta haalarit päällänsä vastakkaiseen Subwayhin. Hän piti tuoreesta nopeasta ruuasta ja subi oli saanut taas vuoden pikaruokaravintolapalkinnon, oli aamulla lehdessä lukenut.

Sisällä hänet otti vastaan hymyilevä patonginkasaaja.

-    Töttöröö!
-    No morjesta! Mitä laitetaan, mitä laitetaan?  kysyi leipämies.
-    Isi aina sano mulle: Aatu, kun syöt, niin syö kasvisruokaa. Joten otan vegesubin, maiskutteli työmies.
-    Ahaa vai sellaista olet oppinut isältäsi. Oliko hän vegaani?
-    Voi ei hän ole kuollut. Hän ei vaan enää jaksa katsella minua, joten emme juttele toisillemme. Hän on maanviljelijä eikä halua rehujensa menevän hukkaan. Laita muuten samantien kolme, ystäväni tulevat kohta… Vitsi vitsi. Ei mulla ollu maallakaan koskaan kavereita, joten syön nytkin yksin. Haittaakse?
-    Heh, no eipä tuo haittaa! Tehän olette olleet tänäänkin niin hirrrveen ahkera ja rrrreipas ja ja ja… vahva ja ja ja…
-    Älkäähän nyt, ihan tässä punastuu, myhäili työmies. Laittaisitteko pötkööni myös tulista kastiketta ja ekstralihat? Hiukoo niin kovin.
-    Totta maar, siitähän mulle maksetaan!
-    Laita myös oreganoa ja etikkaa. Sitähän sä kysyit?

Subwaykaveri nostaa kulmakarvojaan

-    No olisit ainakin seuraavaksi kysynyt, perusteli haalarisälli.
-    Niin olisinkin. Kun mulla on nää lisukkeet, leivät, kasvikset, huonot iltalisät ja kalliit juomavaihtoehdot. Mutta ei auta. Mentävä valoa kohti.
-    Kyllä, valoa kohti. Syön muuten täällä. Ja otan paljon kolaa kyytipojaksi. Miksei se sanonta muuten voi olla kyytityttö?
-    Jaa, kai se on sitä tasa-arvoa. Naisen paikka on kotona, ei kyydittävänä.
-    Ou mai kaad! Just think about it! Uuuh, tähänkö tämä nyt on mennyt? 
-    Valitettavasti. Tässä nämä nyt ovat. Hyvää ruokahalua!

Aatu kiittelee ja kantaa tarjottimensa pöytään likaiset rukkaset kädessään. Kohta joutuu takaisin pakkaseen, mutta ennen sitä hän saa sentään hiukan herkullista lounasta rasvakerroksensa alle. Sipsit työnraskaanraataja ottaa mukaansa välipalaksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti