Linja-autossa 3

Mielenkiintoiset linja-autohavainnot jatkuvat.

Ruuhkabussit. Myöhässä ja täynnä ihmisiä. Puoli neljältä iltapäivällä lukion edustan pysäkiltä pyrkii kyytiin 68 oppilasta. Sellaiseen autoon, johon tuli edellisen koulun pysäkiltä 57 nuorta. Tässä tilanteessa kuljettaja joutuu jo puistelemaan päätään osalle ulkona seisovista ja viittomaan tulemaan seuraavalla. "Joka tulee ihan kohta."

Täysi linja-autolastillinen matkustajia saa osan kuljettajista silminnähden hermostuneiksi. Lisäpainetta tuo useista ja pitkistä pysähdyksistä johtuva aikataulusta jälkeenjääminen. Kuski kiihdyttää terävästi, jarruttaa äkisti, suoristaa mutkia, jos mahdollista. Ja tämä holtiton ajaminen luo lisäpainetta, koska täydessä bussissa käytävillä seisovat lapset ja vanhukset lentelevät miten sattuu.

Tänään lyhyellä matkalla verenpaine oli korkealla. Hyvin korkealla. Astuessa pysäkiltä kyytiin bussi näytti olevan ääriään myöten täynnä. Selässä roikkuva kassi meinasi jäädä sulkeutuvan oven väliin runnoessani itseni autoon. Linjurin lähtiessä liikkeelle kuikuilin takaosaan. Ja mitä näinkään! Taas! Käytällä seisoi ihmisiä vain auton keskiovien kohdille saakka ja takakäytävä oli aivan tyhjä. Paineissa oleva kuljettajakaan ei tajunnut huikata porukkaa tiivistämään taakse, vaan ajeli hikikarpalot otsallaan pysäkkien ohi viittoillen tulemaan seuraavalla.

Muutaman pysäkin päästä ihmisiä oli purkautunut pihalle sen verran, että kulku keskiovien kohdalle mahdollistui. Raivasin ihmisten välistä tieni takakäytävälle ja ärähdin, että eikös nyt olisi järkevää muidenkin tiivistää, jotta ihmiset mahtuisivat kyytiin?

Pääsin takaosaan saakka. Ja mitä näinkään? Taas! Yläasteikäiset pojat istuivat takaosassa reppu vieressään, joten linja-auto oli jättänyt pysäkeille ihmisiä, vaikka vapaita istumapaikkojakin oli tarjolla. Puhumattakaan seinille lentelevistä mummoista...

Täytyy kuitenkin pieni kiitos tässä heittää reippaalle nuorelle lukiolaiselle, joka luovutti paikkansa vanhalle rouvalle, joka tuli kyytiin samalta pysäkiltä kanssani.

Matka oli kommelluksia täynnä. Kerran kuljettaja oikaisi mutkassa niin rajusti, että joutui vetämään lukkojarrutuksen. Muutoin olisi kylki raapinut risteyksessä odottavan auton etuosan palasiksi. Siinä sitten peruuteltiin, käännettiin ja väännettiin. Kuljettaja raukka. Tärisi ihan.

Tilanteesta selvittiin ja matka jatkui. Noin 52 metriä, jolloin seurasi seuraava lukkojarrutus, sillä uhmakkaasti tietä ylittävä keski-ikäinen mies oli liimautua linja-auton tuulilasiin. Teki mieli kysyä kuljettajalta voiko hän oikeasti ajaa vuoron loppuun asti vai pitäisikö tässä jo hypätä kyydistä ja kävellä loppumatka.

Ruuhkabussit. Myöhässä ja "täynnä" ihmisiä. Täyttäkää takakäytävä, ottakaa reput syliin tai jalkoihin. Päästäkää vanhukset istumaan.

Onneksi huomenna on taas muutama bussimatka tiedossa, niin ei käy aika pitkäksi.