Lapsena ainakin meidän kylillä suosikkileikkejä poliisin ja rosvon ohella oli vakoilla naapureita sekä lähellä asuvia aikuisia että varsinkin ikätovereita leikeissään. Tälläisia vakoiluleikkejä, joissa pensaiden ja muiden näköesteiden takaa tarkkaillaan "salaa" muiden tekemisiä, ovat varmasti monet leikkineet lapsena. Kenties nämä leikit ovat joistakin olleet niin mieleenpainuvia ja ihastuttavia, että niitä pitää jatkaa myös aikuisiällä.
Yksi tämän hetken uutisoiduimpia aiheita Suomessa on yritystaivaamme tähden, Nokian, alamäestä uutisoiminen päivittäin. Vuosituhannen vaihteessa menestyksensä huipulla olleen yhtiön luisu kohti kuilun pohjaa on ollut nopea ja shokeerava. Menestyksen vuosina Nokian kasvot ja keulakuva oli Jorma Ollila. Valtaisan menestystarinan jälkeen Ollila oli kenties yksi Suomen tunnetuimpia henkilöitä ja hänen huhuttiin lähtevän jopa Sauli Niinistön haastajaksi presidentinvaaleihin. Onneksi ei sentään näin käynyt. Kuitenkin valtion puolesta haluttiin pitää menestyjä kansan tietoisuudessa ja niinpä Ollila nimitettiin työryhmän johtajaksi.
Tämän työryhmän on tarkoitus selvittää mahdollisuuksia ottaa käyttöön satelliittijärjestelmää, jonka avulla alettaisiin periä suomalaisautoilijoilta tienkäyttömaksuja. Tällaisen järjestelmän luomista on harkittu korvaamaan nykyistä autoverotusta, joka Suomessa onkin kohtuuton. Nykyisin ajoneuvosta maksut juoksevat, vaikka auto olisi vuoden tallissa liikumatta, katseilta piilossa esimerkiksi sairaudesta johtuvan ajokyvyttömän kuljettajan takia. Jotenkin tuntuu epäreilulta. Tähän nykyiseen systeemiin verrattuna ajoneuvon käyttöön sidotut, niin sanotut tienkäyttömaksut olisivat paljon järkevämmät. Ollilan työryhmän pohtima satellliittijärjestelmä on kuitenkin jo paperillakin sulaa hulluutta.
Okei. Esimerkiksi perheväkivalta olisi helppoa kitkeä maastamme. Voisimme asennuttaa jokaisen kotitalouden jokaiseen huoneeseen yhden webkameran, joista olisi kuvayhteys poliisilaitokselle. Ajatus on kaunis ja tarkoitus hyvä, mutta tällainen käytäntö loukkaisi kovasti kansalaisten yksityisyyttä. Samaten loukkaisi satelliittijärjestelmä, jolla seurattaisiin jatkuvasti missä, milloin ja mihin kukakin ajaisi autollaan.
Uusi järjestelmä olisi myös taloudellisesti aivan järkyttävän typerä investointi. Ensinnäkin ei ole mitään takeita tällaisen systeemin toimimisesta. Väärää verotusta kaiken hoopon korotuksen lisäksi tässä vähiten kaivataan. Toiseksi seurantajärjestelmää ei ole olemassa ja sen luominen maksaisi varmasti Kreikan tai Espanjan verran euroja.
Vuonna 2010 autoilijoilta kerättiin veron tapaisina tuloina yli seitsemän miljardia euroa, joista palautui tiestön ylläpitoon ja muihin yksityisautoilijoita hyödyttäviin hankkeisiin vain 0,8 miljardia. Mihin katosivat 6,2 miljardia euroa Suomen lypsylehmien rahoja valtakunnan tiestön ollessa surkeassa kunnossa korjausvelan kolkutellessa kahta miljardia euroa? Miksi näillä kerätyillä varoilla ei tehdä hyvää suomalaisille, kun vuosittain tienpäällä loukkaantuu ja halvaantuu yli 6000 ihmistä onnettomuuksissa, joista osan aiheuttaa huono tien kunto.
Jos uusi satelliittipaikannusjärjestelmä joskus Suomeen luodaan, sen rahoitus kerätään takuuvarmasti autoilijoilta veroja taas nostaen. Kaunopuheissa varmasti vakuutellaan uuden maksutavan järkevyyttä ja oikeudenmukaisuutta. Paha vain, ettei uusi systeemi heti korvaa vanhaa maksujärjestelmää, vaan autoilijat joutuvat todennäköisesti maksamaan kaksinkertaisia korvauksia pakollisista ajokilometreistään, joita kertyy esimerkiksi työmatkoilta.
Aikuisetkin pääsevät ehkä (valitettavasti) leikkimään lapsuutensa vakoiluleikkejä. Suomalaisen autoilukulttuurin nousu on nähty. Nykyinen autokantakin oli jo ennen huhtikuun veronkorotusta yli 10 vuotta vanha ja tulee maksujen nousun myötä vanhenemaan entisestään. Seuraavaksi hyvinvointivaltiomme autoilua kohtaa tuho.
Onneksi meillä päin pärjää mainiosti polkupyörällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti