Naisen älyllinen olemus

Presidentinvaalit ovat taas ajankohtainen puheenaihe. Suuntaamme jälleen yhdessä ehdokkaiden lupausten kanssa kohti paremminvointivaltio Suomea. Edellisten eduskuntavaalien teema pyörii kuitenkin edelleen ajatuksissani. Tällöin ihmiset maiskuttelivat suissaan usein lausetta ”vastakkain asettelun aika on ohi”.

Mietin, pitääkö väite paikkansa? Voi, ei sinne päinkään. Miesten ja naisten tasavertaisuudesta niin työelämässä kuin perhe-elämässäkin tullaan vääntämään jatkuvasti kättä. Myös miesten ja naisten erot älyllisellä tasolla jaksavat puhuttaa ajasta ja paikasta riippumatta. On niin ”naisen logiikkaa” kuin ”putkiaivojakin”.

Yleensä sanotaan, että nainen on miestä älykkäämpi. Tai ainakin, että mies on naista tyhmempi, vähintään yksinkertaisempi. Mies ei puhu eikä pussaa, naisesta ei taas ota selvää. Isoja lauseita kaikki, mutta olisi syytä jollakin tapaa osoittaa jonkin väitteen paikkansapitävyys välttääksemme laajemmat sukupuolien väliset konfliktit.

Lähtökohta on se, etteivät naiset tule ikinä pääsemään sille älylliselle tasolle, mihin heillä olisi potentiaalia nousta. Totta. Mutta surullista. Yleisesti tunnettu tosiasia on että minkäänlaista kehitystä ei ole mahdollista tapahtua, jos ei joudu laittamaan itseään koetukselle jatkuvasti. Kestävä kehitys edellyttää kokoaikaista harjoittelua. Tämä pätee varsinkin urheilussa, mutta myös oman pään terävyyttä voi kehittää.

Naisyksilöiden jääminen keskitasolle heidän omassa älyllisessä luokassaan selittyy tietysti sillä, etteivät miehet keskiarvoisesti tavoita lähellekään naisten vaatimustasoa älypeleissä tai arkielämän jokapäiväisissä tilanteissa. Näin ollen keskinäinen älyllinen mittelö miehen ja naisen välillä jää jatkuvasti olemattomaksi. Taistelu menee murskavoitolla naiselle; vääntö on ohi jo ensimmäisessä erässä tyrmäyksellä.

Parisuhde miehen kanssa käy loppupeleissä naiselle hyvin helpoksi. Miehet ovat niin kovin yksinkertaisia putkiaivoineen, ettei naisille riitä kumppaneissa tarpeeksi haasteita. Tämän vuoksi naisen aivot saavat surrata lähes ”vapaalla” 24/7. Nainen ei joudu käyttämään aivokapasiteettiaan kovinkaan paljon päivittäin selvitäkseen miehen kanssa. Kehitystä ei tapahdu. Mutta millaiset ovatkaan ne naisen hermot? Ah, ne ovat tässä vaiheessa evoluutiota terästä!

Miehet joutuvat päivittäin lujille vaikeiden (lue älykkäämpien) naisten kanssa, joten miehen pääkopassa kehitystä tapahtuu, ja tämän vuoksi miehet pääsevät muutaman vuosikymmenen avioliiton aikana lähelle naisen tasoa. Tästä johtuen kauan kestävällä avioliitolla on aina suurempi todennäköisyys kestää loppuun saakka kuin lyhyellä.

Suhteen vanhetessa mies ja nainen ymmärtävät toisiaan paremmin ja paremmin. Vanhuusiällä nainen ja mies ymmärtävän toisiaan, jos ei täydellisesti, niin ainakin hyvin. Pitkän yhdessäolon jälkeen syntyvien poikalasten aivojen voi siis olettaa olevan ainakin hieman mutkalla.

Älyllisesti täysin maksimaalisen tason saavuttaneita naisia on todella vähän.  Ne vähäiset naiset, jotka pääsevät hipaisemaan älyllisyyden mahtavuuden rimaa elävät parisuhteessa toisen naisen tai, jos edes mahdollista, hyvin säännönvastaisen ja poikkeuksellisen miehen kanssa. Tietysti tämä poikkeuksellisen fiksu mies tulee sitten kotioloista, joissa lapsen syntymän takana on pitkä parisuhde ja hyvin hyvin älykäs äiti.

Tule ystäväksi näin

Talvisaikaan suomalaiset ovat kovin paljon yksin. Lukkiutuvat villasukat jalassa koteihinsa pitämään pakkassäitä. Yksinäisyys ja alakulo saattaa vallata mielen, jos ei keksi tarpeeksi intressejä pitääkseen mielen virkeänä. Pimeänä aikanakin tarvitaan sosiaalista kanssakäymistä ja siitä saatavaa hyvinvointia.

Valittelipa tässä vähän aikaa sitten naispuolinen kaverini yksinäisyyttään ja sanoi "jotain tarvisi keksiä". Hänellä oli hyvä suunnitelma seuran hankkimiseksi, mutta minä tyrmäsin ajatuksen ja esitin paljon helpomman ja käytännöllisemman (halvemman) vaihtoehdon.

Kaverini ehdotuksessa "helposti apua yksinäisyyteen"- paketin sisältövaatimuksia oli muutamia:

1. Uskollinen
2. Kiltti
3. Hyväntahtoinen
4. Huolehtivainen

Aika paljon vaadittu, sanoin tähän.
Tärkeitä ominaisuuksia oli myös koulutettavuus, siisteys sekä tietynlainen omatoimisuus. Alkoi mennä jo mahdottomaksi! Yritin tolkuttaa. Ei uskonut, ei kuunnellut. Väitti tietävänsä, että ystävättärelläkin on sellainen. Eikä edes maksanut kauheasti.

Pitihän minun perustella eriäviä mielipiteitäni. Ensinnäkin koulutettavuus. Ilmaiseksi saa myös sellaisia, joihin pystyy vaikuttamaan. Lähes kaikenlaiset, jotka ymmärtävät puhetta kelpaavat. Ja tarpeeksi pitäessä mukana pelisilmää, sopivasti kuria ja lupauksia herkkupaloista niin varmasti taipuu tahtoon. Ei käynyt. Liian isot riskit kuulemma.

Toiseksi kerroin kantani siisteydestä. Mielestäni oli vaihtoehto mikä tahansa, niin silti joutuisi kulkemaan perässä jälkiä keräillen. Kaverin mukaan hänen vaihtoehtonsa sotkisi vähemmän. Hmm... Ikäkysymys sanon minä!  Jätöksiä siellä, jätöksiä täällä. Kai se on aika sama mistä niitä joutuu siistimään, jos joutuu kuitenkin?

Omatoimisuus oli jo liian kova kriteeri. Siitä oltiin yhtä mieltä ja jätettiin siitä keskustelu vähemmälle.

Ulkoiluhalukkuudesta jutustelimme tovin. Kaverini pakkauksessa tuleva vaihtoehto haluaisi usein ulos ja vapaana jos saisi mennä, niin ei haittaisi mitään. Samoin, vastasin. Mitä useammin, sen tyytyväisempi! Ei pidä sitoa liikaa tai pitää sisällä. Molemmat saattaisivat myös karata, jos sille päälle sattuu; tasapeli. Olimme yhtä mieltä lopun perin kaikista ulkoiluun liittyvistä asioista.

Molempien tapauksessa kinkkiseksi kysymykseksi tuli vastakkaisen sukupuolen edustajat. Olisi joskus vaikeaa yrittää hillitä niiden juttuja, kokoaikaisesti täysin mahdotonta. Kimuranttia tuntui nyt olevan.

Loppupuheenvuorossa kaverini perusteli koiran hankkimisen olevan järkevämpää, koska se tottelisi helpommin, sen voisi opettaa sisäsiistiksi (mitä nyt leluja joutuisi keräilemään) ja sillä voisi pitää ulkona hihnaa. Ruokaan saattaisi mennä vähemmän rahaa, joten pieni seuranhankintakustannus ei olisi paha siinä suhteessa.

Noh, olihan tuo ihan hyvin perusteltua. Mielestäni kuitenkin mies olisi pidemmällä tähtäimellä parempi ratkaisu. Hän voisi (joskus) tehdä ruokaa ja (harvoin!) auttaa kotitöissä. Vaatteita tosin varmasti joutuu keräilemään sisällä. Joutuuhan koiran lelujakin! Voihan se koirakin karata, jos sille päälle sattuu... Ja koira uskollinen ystäväkö? Niin kauan, kun saa ruokaa. Ei mies sen lisäksi paljon enempää vaadi, jotain pikku tarpeita saattaa ilmetä silloin tällöin. Miehen hankinta ei maksa mitään ja optimitilanteessa mies käyttää enemmän rahaa sinuun kuin sinä häneen, sanoin kaverilleni. Nauroi vain. Sanoin, että pistää sitten ukon töihin. Tosin silloin hän eí olisi pitämässä seuraa, josta tässä oli alunperin kyse.

Tiukan väännön, verisen taistelun ja kovan verbaalisen sanasodan jälkeen kaverini totesi kuitenkin ottavansa mielummin koiran. Niinpä niin.

Tämä oli naisille suunnattu puhe miesten puolesta.

Vetoan. Älkää jättäkö!