Suomen A-maajoukkue, Huuhkajat, astelivat eilen päättäväisenä Olympiastadionille reilun 20 000 suomalaiskannattajan eteen mielessään täsmälleen samat ajatukset kuin jokaisella katsomoon asti tulleella kiihkeällä kannattajalla. "Meidän on pakko voittaa tämä matsi."
Takana oli maaotteluiden tappiokierre, huonosti sujunut harjoitusottelu Viroa vastaan ja valtava media- ja somemylläkkä päävalmentaja Mixu Paatelaisen ympärillä. Paatelaiseen kohdistui, tosin ihan aiheestakin, massiivisia henkilökohtaisia hyökkäyksiä mihin tahansa käänsin päätäni. Seuraan paljon jalkapallokeskustelua sekä verkkosivuilla että sosiaalisessa mediassa enkä koskaan ennen ole nähnyt vastaavaa yhteen suomalaiseen valmentajaan kohdistuvaa painostusta.
Valmentajan eroamista voi vaatia ja nyt sille alkaa olla melko hyvät perustelutkin. Ei missään muualla maailmassa olisi katsottu näin pitkään tällaista surkeaa mahalaskua maukkaista ennakkoasetelmista lohkon peränpitäjäksi Färsaarien taakse. Valmentajalla on tulosvastuu. Tulos tai ulos. Valitettavasti valmennustyön raadollinen puoli. Ja nyt valmentajasta tuntuu varmasti kamalalta, hän varmasti tuntee epäonnistuneensa. Mutta miltä tuntuu Suomen maajoukkueen pelaajasta, joka taisteli hampaat irvessä kotiyleisön edessä antaakseen huikeille kannattajille vihdoin hyvän lopputuloksen?
Moisander, Hetemaj, Eremenko, Pukki, nämä nykyisen maajoukkueen eniten maaotteluita sekä kovia kansainvälisiä seuraotteluita pelanneet pelaajat todennäköisesti katsoivat illalla peiliin ajatellen "petin suomalaisten luottamuksen." Ei mikään kevyt taakka yhden urheilijan kannettavaksi.
Perparim Hetemaj oli eilen Suomen näkyvin pelaaja ja on saanut esityksestään ansaittuja kehuja. Perpa pelasi, paperilla, ryhmityksessä vasemmalla laidalla, mutta ottelun aikana hän tuntui olevan joka puolella. Hetemaj kuljetti, häntä rikottiin. Hetemaj puolusti, hän rikkoi. Hän avasi peliä, hän riisti palloja. Hetemaj juoksi pystyyn vastustajan linjan taakse ja hetken kuluttua puolusti taas omalla kenttäpuoliskolla.
Hetemaj sai koivilleen lähes jokaisessa tilanteessa, jossa hän haastoi vastustajaa. Hän oli lopussa varmasti erittäin väsynyt ja kolhuilla. Mitä luulette, miltä Hetemajsta tuntui 75:n pelatun minuutin ja raastavan taistelun jälkeen hukata tilanne ja kuulla katsomosta "Mixu painu vittuun"?
Viime hetkillä, kun pelaajien pitäisi kaivaa viimeiset energian rippeet ja taistella vimmatusti 0-0 tilanteessa arvokkaasta voitosta pitääkseen unelman elossa, yleisöstä kuuluu negatiivista huutelua joka kohdistuu yksittäisiin henkilöihin. Mitä olisikaan tapahtunut, jos kannattajat olisivat jaksaneet kohdistaa energiansa Perpan kannustamiseen?
En tiedä oliko sattumaa, että Unkari rokotti juuri Hetemajn tontilta, mutta mielestäni Unkaria vastaan koko Suomi hävisi. Ei vain Huuhkajat. Valmentajan ja liiton kritisoiminen tässä tilanteessa on täysin oikein, mutta joukkue olisi tarvinnut eilen kaiken mahdollisen tuen, jotta kotijoukkue olisi ollut se, jonka maalia juhlittiin 83:lla minuutilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti