Miten Tinderissä avataan peli siten, että päästään hyökkäysalueelle?
Mulla lukee Tinder -profiilissani: "Ensimmäinen askel on kaikista tärkein."
Tämä aforismi pätee todella laaja-alaisesti kautta elämän. Joskus olen kuullut sanottavan, että on tärkeämpää lähteä toteuttamaan nopeasti oikeaan suuntaan kuin suunnitella kokonaisuutta valmiiksi ja vasta sitten toimia. Koen olevani hyvä keskustelija ja Tinderin avulla olen päässyt kokeilemaan erilaisia taktiikoita pelinavaukseen. Haluatko kuulla mikä toimii ja mikä ei? Tiedän, että haluat! Nyt mennään.
On tylsiä aloituksia, hyviä aloituksia ja sitten suorastaan surkeita keskustelunavauksia. Listattakoon tylsiksi (joskin turvallisiksi) perinteiset tervehdykset kuten "moi", "hei" ja "terve". Askeleen edistyksellisempään suuntaan menevät sävyltään leikkisämmät kuten "moikka", "hellou" tai "heippa". Tylsä avaus voi kuitenkin olla satojen kanssa jutelleelle stoppi - keskustelu ei välttämättä käynnisty ollenkaan molemminpuolisesta tykkäämisestä huolimatta. "Ensimmäinen askel on kaikista tärkein."
Hyviä aloituksia voisi puolestaan listata tähän vaikka kuinka paljon. Pitäydyn kuitenkin kertomaan havaintoja siitä, millainen olisi hyvä avaus. Näitä ohjeita voi sitten soveltaa käytäntöön kukin tahoillaan.
Ensinnäkin hyvä aloitus on reipas ja innostunut. Tietenkin liian innokas vaikutelma saattaa olla epäuskottava, eikö? Nuo tylsät ja turvalliset tervehdykset nousevat kategoriaan "hyvät", jos niihin yhdistää mukavan hymiön ja/tai huutomerkin. Itse suosisin molempia sekä leikkisämpää tervehdystä. Huomannette, että listasta puuttui "moro". Morottelu on jätkien välinen juttu. Sanovatko tytöt pojille Tampereellakaan "moro"? (lisätty 10min. myöhemmin: tyttö aloitti juuri keskustelun sanomalla moro. Ensimmäinen ikinä. Ja Tampereeltahan toki huuteli!)
Toisekseen hyvä aloitus on kohdennettu. Tutustu keskustelukumppaniisi etukäteen. Jos profiili ei tarjoa aineksia, niin katso kuvia, ja mieti mitä haluaisit juuri sille henkilölle sanoa. Jonkinlainen aitous toimii ehdottoman hyvin. Kyllä sinä pystyt siihen, vaikka nyt mietit "että miten muka pystyn kohdistamaan tuntemattomalle mitään."
Kolmanneksi hyvä aloitus on, tylsästä poiketen, jotenkin raikas ja erilainen. Kenties yllätävän aloituksen keksimisestä tulee pitkään käyttäessä pieni paine. Hyvään tervehdykseen voisi liittää perään jonkin kivan kysymyksen. Kuulumisen kysyminen menee mun kategoriassa tylsään. Sillä ei ehkä kannatta aloittaa. Itse vaihtelen kysymystä fiiliksen mukaan ja yleensä pyrin kysymään jotakin, jonka uskon profiilin perusteella kuuluvan toisen elämään. Tai sitten perusvarma "mikä sun lemppari Pokémon on?".
"Heii :) Tosi kiva, että sinäki painoit tykkäystä!"
Neljänneksi hyvästä aloituksesta nostettakoon esille toisen kehuminen. Jos saat keskustelukumppanin, rehellisesti, tuntemaan itsensä tärkeäksi, niin olet todella vahvoilla! Jos kehut, niin ole rehellinen. Jos tuntuu oikeasti siltä, että "oli tosi jees ku sain matchin sun kanssa", niin sano se! Jos ei tunnu, niin älä sano. Muovi murenee nopeasti.
Mitäs sitten ne huonot aloitukset sitten ovat? Olen kuullut muutamia mukavia, joita en suosittele käytettäväksi. Esimerkiksi tällainen äkkiseltään ehkä monesta miehestä mukavan rennolta tuntuva "mitäs mimmi" -heitto ei todennäköisesti tee toivottavaa vaikutusta.
Olen myös kuullut nimellä tervehtimisen olevan vähän etovaa. Kyllä se minustakin tuntuu lipevältä, jos ei tunne toista ollenkaan. Huonoimmiksi aloituksiksi laitettakoon asiattomuudet. Ai mitkä?
"Haluuks nähä mun palmun?" Ei jatkoon.
Ensimmäinen askel on kaikista tärkein.
Kiinnostavia, hyviä näkökulmia! Juuri tinderöinnin aloittaneena, nettideittailua kyllä kauemminkin harrastaneena naisena olen täysin samaa mieltä kuulumisten kyselemisestä: auttamattoman tylsää. Ei siitä kovin hedelmällistä keskustelua lähde syntymään, että kertoo, että on ollut vähän kiireinen viikko, opiskelut painaa päälle, no lenkillä kävin eilen.
VastaaPoistaToisaalta kielestä tarkkana on ehkä pakko mainita, että yhdyssanavirheet ja tietynlainen "teiniys" ekassa viestissä ovat ainakin itselleni vähän punainen vaate. Kysymys "lemppari Pokémonista" on tosiaan aika hauska, mutta vakuuttaisi paremmin, jos muotoilu olisi "lemppari-Pokémon". Väittäisin myös, että jos tervehdyssanaa aletaan katsoa, "Heei :)" on ehkä pahimmasta päästä. Jämäkkä "moro" tai pelkkä "hei" on huomattavasti parempi kuin venyvä "heei". Myös hymiöiden käytössä kannattaa olla tarkkana: niiden liika viljeleminen antaa käyttäjästä ihan kivan, mutta ehkä lopulta hieman yksinkertaisen kuvan. Kokonaan niitä ei toki tarvitse välttää, mutta jos ihminen käyttää hymiöitä paikassa, jossa ei oikeastaan sanota mitään kummempaa, se tuntuu hassulta: "Tulin just töistä. :D" Jos oikein tarkaksi ruvetaan, niin hymiötä ennen kannattaa aina lisätä välimerkki. "Moikka! :)" on aina parempi kuin "Moikka :)".
Tää menee jo aivan pilkunviilauksen puolelle, I know. Tietysti sisältö on tärkeintä – jos profiili on fiksu ja ensimmäinen viesti mielekäs, tuskinpa yksi hymiö tai sana kokonaisvaikutelmaa murtaa. Silti pienilläkin asioilla on väliä. Joskus esimerkiksi tyyppi tuntuu ihan kivalta ja jutteleekin mukavia, mutta ei sitten kuitenkaan jostain syystä sytytä. Kun tarkastelee asiaa, huomaa, että syynä voi olla ihan vain se, että kirjoitustyyli on kuin 16-vuotiaalla, 16-vuotiaita toki mitenkään väheksymättä: asiasta riippumatta joka toinen virke päätetään hymiöön, sanat ovat turhankin puhekielisiä ja kielioppi vähän niin ja näin. Toisiin varmasti toimii sekin, mutta omalla kohdallani juttu päättyisi mitä suurimmalla todennäköisyydellä jo siinä vaiheessa.