Palapeli on runo ajalta, jolloin läheinen ihminen satutti minua kovasti. Ajan kuvaukseksi voisin nimetä avainsanoja: pettäminen, luottamus, sydän, särkynyt, suru, rakkaus, viha.
Palapeli löytyy Päivänsäteen sähköisestä katseluversiosta. Tapahtumat taisivat ajoittua vuodelle 2008. Valmistauduin juuri ylioppilaskirjoituksiin ja luku-urakka muodostui korkeammaksi vuoreksi kiivetä kuin olin koskaan ajatellut. Onneksi selvisin itselleni asettamiin tavoitteisiin hankalista lähtökohdista huolimatta.
Tuohon aikaan olin TV-sarja Everwoodin lumoissa. Onhan se kenties yksi kovimpia kotimaan telkkarissa näytettyjä sarjoja. Eräässä jaksossa käsiteltiin rakkaushuolia ja sydämen särkymistä. Muistan kuinka kertoja loppukaneetissa vertasi sydäntä hauraimpaan kristalliin.
Hän sanoi, että hajotessaan sydän murenee pienen pieniin palasiin, jotka saa kyllä kerättyä kasaan ja korjattua entiselleen, mutta aina jokunen pala katoaa, eikä sydän ole koskaan entisellään. Sidoksista tulee kuitenkin vahvempia. Kerran särkynyt ei hajoa uudelleen niin pieniksi palasiksi kuin ensimmäisellä kerralla.
Everwoodin käsikirjoittajat ovat täysin oikeassa. Toisen sydämen saadessaan täytyy sitä kohdella silkkihansikkain, kunnioittaa, arvostaa ja rakastaa. Vastuu on mitä suurin.
Aina emme siinä kuitenkaan onnistu.
"Puuttuu palanen
sieltä, toinen täältä.
Sydän, ei koskaan,
ole entisen kaltainen."
Rakastaa, ei rakasta, rakastaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti