Jalkapallotarina

Kirjoitin alla olevan viestin valmentamalleni joukkueelle.

Hei potkupalloväki,

kerron teille lyhyen tarinan jalkapallosta. Toivottavasti nämä harvoin tulevat viestini tavoittavat myös pelaajat.
 

Olen ottanut palloilijana ensiaskeleeni 90-luvun puolivälissä Kotkassa. Tuohon aikaan jalkapallohalli oli harvinainen hienous, puhumattakaan päällystetystä alustasta. Talviharjoittelua sisätiloissa tehtiin katetuilla hiekkakentillä.

Meidän kodin lähellä ei ollut lähellä nurmialuetta, jossa olisi voinut pelata ja potkia palloa. Harjoittelin 6-vuotiaasta alkaen potkaisemista rivitaloasuntomme edessä asfalttimäessä, isä yleensä mäen yläpäässä maalilla.

Vanhempana vietin lukemattomia tunteja läheisellä hiekkakentällä. Aurinkoisina kevät- tai kesäpäivinä saatoin olla kentällä koko päivän, välillä pitäen ruokatauon. Alkukeväästä ja loppusyksystä oli räntäisiä ja märkiä kelejä. En piitannut, vaan vedin tuulipuvun päälle ja menin samalle hiekkakentälle treenaamaan. Viisi vuotta potkin jääkiekkomaaleihin ennen kuin paikalle tuotiin pienet jalkapallomaalit.

1990 -luvulla Kotkan jalkapallohallissa oli toki päällyste: kova ja liukas hiekkatekonurmi. Pelasimme pitkät hallihousut jalassa, jottei hiekka rikkoisi ihoa.

Asfalttia, hiekkaa, hiekkatekonurmea, sadetta, räntää ja pakkasta.

JJK -00 Red harjoitteli perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina Vehkalammen kumirouhekentällä. Aurinkokin muisti helliä ahkeria harjoittelijoita ja opinto- sekä työviikosta väsynyttä valmentajaa.

Lauantaina kentällä oli meidän treenien alkaessa hurjan paljon poikia ja tyttöjä potkimassa; suurin osa ei edes pelaa missään seurassa. He tulivat hyvälle kentälle pitämään hauskaa, nauttimaan jalkapallosta. En häätänyt ketään pois kentältä, sovimme vain alueet, joita he voivat käyttää meidän harjoitellessa.

Meidän joukkueen pojilla on asiat melkoisen hyvin. Heidän joukkuetta johtavat kaksi erittäin osaavaa ja tunnollista herraa. Valmentaja yrittää tehdä työnsä mahdollisimman hyvin ja osallistuu tapahtumiin aina pystyessään. Kenttätilanne on Jyväskylässä huikea. Viitaniemi ja Vehkalammen kentät ovat loistavia jalkapallon pelaamiseen. Joukkueella on harjoituksiin tarvittava välineistö: liivejä, tötsiä, tikkaita yms.

Odottaisin aurinkoisena sunnuntaina treeneissä olevan 19:stä pelaajasta useammankin kuin kahdeksan. Kiitos teille, jotka jaksatte käydä ahkerasti ja kehitytte jatkuvasti.

Minulle jalkapallo on tärkeä asia ja siksi jaksan tehdä tätä tärkeää työtä. Toivottavasti se on tärkeätä teillekin.

Futisterveisin,

Olli