Lumia

Ensin tuli hanget korkeat nietokset, sitten kylmät paukkuvat pakkaset.

Ikkuna on paukkunut tänään. Ensimmäistä kertää tänä talvena. Olin ulkona ilman pipoa, vanhasta tottumuksesta. -13 astetta ja se viima. Ja lyhyet alushousut. Hrrrr. Toivottavasti kerrasta oppii.
Nyt sisällä lämpöisessä osaa nauttia olostaan. Hyvän italialaisen nuoren ystäväni Negroamaro Cabernet Sauvignon Puglian (2009) kanssa mietimme vähän pidemmälle jo yhdessä aiemmassa tekstissä sivuttua asiaa.

Ensilumi on merkityksellinen hetki joka vuosi. Lumen tulo katkaisee pitkään jatkuneen syksyn pimeän jakson. Lumi lähes kaksinkertaistaa valon määrän. Huolimatta ihmisten lumimaahan liittyvistä valitteluista valkoinen maisema tuo tiettyä herkkyyttä ympärillemme. Mielestäni aamuauringon valossa paksujen kinosten peitossa kimaltelevat puut ovat jopa kauniimpia kuin kesän vehreässä loistossaan.

Ensilumeen liittyvää hauskuutta kuvataan Muumeissakin siinä jaksossa, jossa Muumipeikko herää talviuniltaan ja lähtee talven leikkeihin Pikku Myyn kanssa. Ja näkee sen riemun lapsistakin. Talven ensimmäinen lumipallo on vaan niin nasta heittää.

Eräs tuttuni kertoi taannoin ideoineensa kansalliseksi juhlapäiväksi ensilumenpäivää. Veikeä ajatus. Sehän olisi lähes joka kaupungissa eri aikaan! Jos nyt ei eri päivänä, niin ainakin juhla alkaisi todennäköisesti eri kellonaikoihin eri paikoissa. Tällöin saisimme ehkä entistä enemmän irti talven ensimmäisistä lumiukoista.

Toisinaan tuntuu siltä, ettei meillä Suomessa oikein osata arvostaa monipuolisia vuodenaikoja kylliksi. Onhan miinus 20 astetta jo toki liikaa, mutta ei pikkupakkanen pahaa tee. Hiihtäminenkin on oivallinen harrastus. Laskettelusta puhumattakaan. Terveisiä puuteria Itävallassa pöllyttäville ystävilleni!

Jatkuva kolmenkymmenen asteen helteessä oleskelu alkaisi varmasti myös tympiä. Toisaalta pääsisihän Suomeen aina lomalle, jos sattuisi asumaan etelämpänä. Joka tapauksessa vuodenajat, myös märkä syksy ja kylmä talvi, ovat rikkaus, joiden nauttimiseen suodusta etuoikeudesta ei pitäisi valittaa, vaan ottaa kaikki irti! Jokainen kelistä johtuva murhe on paljon pienempi pukeutuessaan oikein ja aina voi lohduttautua sillä, että sää on oikeastaan niitä harvoja asioita joille ei itse voi yhtään mitään. Ja parempihan se on olla edes joku sää kuin ei säätä ollenkaan, kuten tänään illalla TV:ssäkin jo todettiin.

Maahan satava lumi myös hautaa paljon alleen. Luonto piilottaa paljon silmiltämme osaksi vuotta. Toiselle lumen tulo voi kuvata uuden alkua, toiselle vanhan päättymistä. Raskaina maahan putoavat märät suuret hiutaleet voivat tuntua taivaan putoamiselta niskaan. Runouden kautta on hyvä lähtä hakemaan tavoittelemaansa tunnelmaa ja hetkeä.

Talven ensilumi
satoi raskaana maahan
peittäen särkyneen sydämen
yhä punaisena
sykkivät sirpaleet.

Kuollut, kylmä ja rikottu rakkaus
valkoisessa hangessa.

Siinä oli paljon erilaisia lumia. Tässä vielä vuoden 2011 kovin Lumia. Jos et ole nähnyt tätä, niin nyt viimeistään kannattaa yllättyä. Ja on aivan sama mille matkapuhelinmerkille on uskollinen.

Da da dam

Pilvi pieni pehmoinen, pimpeli pompeli pom
heitti lumihiutaleen, pimpeli pompeli pom
alas maahan lähtemään
aivan aivan yksinään
pitkä matka maahan on, pimpeli pompeli pom. 

Nyt niitä sitten tulee. Pieniä hattaroita taivaalta, jotka värjäävät maaston kauniin valkoiseksi. Tuovat valoa tähän pimeään talveen. Täällä Keski-Suomessa joulunsa viettäneet saivat kenties nauttia jonkinlaisesta valkeasta joulusta, vaikka vähäluminen oli joulu tänä vuonna täälläkin.

Meren rannalla Etelä-Suomessa ei oikeastaan ollut puhettakaan valkeasta joulusta tai lumesta. Eihän tämä nyt mitenkään poikkeava tilanne ollut verrattuna viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikaisiin jouluihin, mutta viime vuonna "pysyvä" lumi tuli jo lokakuussa ja massiivisesti maahan langennutta vaippaa piti työntää paikoitellen mereen. Lumelle ei ollut maailmassa tilaa. Silloín kiroiltiin. Nyt kiroillaan. Mikään ei kelpaa.

Lukioaikoina kirjoitin esseen ilmastonmuutoksesta. Tekstin tueksi lueskelin aiheeseen liittyviä uutisia ja artikkeileita lehdistä sekä Internetistä. (En wikipediasta. Ehkä vähän.) Tällöin pohdiskelin mitä tapahtuisi, jos ilmastonmuutoksen seurauksena maapallon keskilämpötila nousisi vaikkapa vain pari astetta. Muistaakseni lähteiden perusteella tulos johtaisi Helsingin seudun säätilojen "siirtymiseen" pohjoisemmaksi. Tietäisi kurjia vuosia etelän laskettelukeskuksille, jos lumiraja kulkisi Suomessa Oulun tasolla. Kenties uusia keskuksia ja turismia leviäisi pohjoiseen yli Suomen rajojen.

Etelään tulisi uusia lajeja. Eläinkunnan monimuotoisuus kasvaisi. Tiedä sitten siitäkään onko se hyvä asia. Seitsemän uutta herhiläislajia (ärhäköitä) nykyisten lisäksi. En ole maanviljelyyn perehtynyt, mutta viljasadot ilmeisesti kärsisivät, elleivät saisi vuosittaista lumisuojaa päällensä. Mitä kävisi Suomen maataloudelle? Ei taida hyvin mennä nytkään. Ollaanko sitten viinankaan suhteen omavaraisia, vaikka kuinka tungettaisiin rehuja kallioon?

Paradise Oscarin Euroviisuveisussa lauletaan 9-vuotiaasta Peter pojasta, joka lähtee pelastamaan maapalloa. Kappale koskettaa. Ehkä sen absurdismin takia. Eihän yksittäinen 9-vuotias voi tehdä mitään pelastaakseen maapallon? Eihän?

Mitä minä voisin tehdä? Mitä sinä voisit? Entä me? Voisin yrittää jotain.

"I'm not coming back until she's saved. Da da dam."