Haloo

Suomen Presidentinvaalit ja Maikkarin suosikkisarja Putouksen uusi tuotantokausi. Kaksi tämän kevään suurta kuumaa perunaa, jotka suuhun laitettaessa polttaisivat kielen pahasti. Vaalit ovat tietenkin poliittisesti äärimmäisen merkittävä ja myös melko harvinainen, ei vuosittainen, tapahtuma Suomessa. Erityistä kipinää iskee varmasti varma vallan vaihtuminen.

Edellisissä  vaaleissa istuva presidentti tuntui olevan alusta saakka erittäin vahvoilla. Yhtä ”tylsä” ennakkoasetelma tuntuu olevan tälläkin kertaa yhden ehdokkaan hallitessa galluptilastoja. Tällä kertaa mielenkiinto keskittyy erityisesti tiukkaan kilpailuun toisen kierroksen paikasta. Mielestäni olisi syytä pohtia millä kriteereillä paikka toiselle kierrokselle ansaitaan. Vähintään pitäisi keskustella niistä seikoista, joiden takia sinne ei muka pitäisi päästä.

Putous on saavuttanut TV-katsojien keskuudessa suuren suosion, erityisesti veikeiden sketsihahmojen ansiosta. Hahmot jaksavat aina naurattaa sukkeluuksillaan.  Kuitenkin keksiliäiden sketsihahmojen esittäydyttyä tänä vuonna ensimmäisen kerran, Putouksen tuotantotiimi sai valtavan kritiikin ryöpyn loukkaavasta materiaalista. Ohjelmassa loukattiin palautteen mukaan vanhuksia, yksinäisiä lapsia, puhevikaisia, kehitysvammaisia… En enää edes muista jatkuikohan lista pidemmäksikin. Ainakaan mörköjen halventamisesta ei ilmeisesti oltu syytetty.

Ilmeisesti vaalien toiselle kierrokselle pääsystä kamppailevat tiukimmin Haavisto ja Väyrynen. Monien mielestä vihreiden ”Kiva-Pekka” ei seksuaalisen suuntautumisensa takia ole hyvä ehdokas. Älykkyys, vuorovaikutusosaaminen, poliittinen kokemus ja kokonaisvaltainen erinomaisuus vaalitenteissä ovat seikkoja, jotka jäävät kakkoseksi homoseksualisuudelle arvioitaessa ehdokasta.

Millähän ilokiikareilla Putousta pitäisi katsoa, jotta jäykimmätkin osaisivat nauraa hyville vitseille? Hahmot eivät loukkaa, vaan vievät stereotypiat kärjistäen niin pitkälle, että ne naurattavat. Vaikkakin yhdessä sketsissä esitetyt pakkoliikkeet ja änkytys menivät kieltämättä vähän mauttomaksi, on todella ahdasmielistä väittää hahmojen loukkaavan tai olevan ”p***aa” viihdettä.

Millähän suvaitsevaisuussensorilla pitäisi seurata vaalikeskusteluja ja ehdokkaiden edesottamuksia, jottei Putousta katsottaessa vaivaava ahdasmielisyys tuhoaisi arvostelukykyä ehdokkaidenkin kohdalla?

Hei haloo! Onkohan nyt kiinnitetty ihan relevantteihin seikkoihin huomiota esitettäessä arvioita kahdesta ajankohtaisesta asiasta? Eikö merkityksellisempää olisi nauttia hyvästä TV-viihteestä sekä valita valtiollemme osaava johtaja?

Monet ehdokkaat ovat päteviä. Haluan edelleen korostaa, ettei pitäisi keskustella siitä, miksei joku voisi päästä toiselle kierrokselle, vaan nimenomaan siitä, millä edellytyksillä sinne voi päästä.