Tästä lähtien, blogini, annan sinulle joskus sunnuntaisin runon mietittäväksi. Olkoon tänään ensimmäinen runopäivä.
Portaat liikkuvat.
Vievät alas tunneliin.
Valo katossa on rikki
ja välkkyy.
Strobo.
Suljen silmäni,
epilepsia paha.
Alhaalla on hiljaista.
Mutta kohta on ruuhka.
Kiire konkretisoituu.
Suljen silmäni,
klaustrofobia paha.
Metrossa on kuuma,
täynnä ääntä!
Ei mahdu istumaan, roikun
yhdellä kädellä hihnasta.
Etten putoa kyydistä.
Suljen silmäni,
vointi paha.
Päätepysäkillä on hiljaista.
Loittonevan tunnelijunan pauhu
vaimenee pimeisiin kiviseiniin.
Kolme mustaa takkia
tönivät mustaa miestä.
Oletteko niin erilaisia?
Suljen silmäni,
maailma paha.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti