Katse

Hän istuskeli kaupungin suosituimmassa kahvilassa odottaen ystäväänsä. He oli sopineet tapaamisen kuudeksi, mutta toinen oli jo kymmenen minuuttia myöhässä. Odotellessaan tyttö sekoitteli lusikalla kylmennyttä teetään. Hän otti tylsistyneenä puhelimen taskustaan ja selasi tutuin varmoin ottein facebookia kosketusnäytöllä. Ei uusia viestejä, vain tylsiä päivityksiä. Tyttö laittoi kuulokkeet kiinni ja alkoi kuunnella musiikkia. Samalla hän tarkkaili ympärillään istuvia ihmisiä.

Kahvilan hälinä ulottui yli kuulokkeista kuuluvan musiikin. Kaikki tuntuivat keskustelevan aivan liian kovalla äänellä ja se ärsytti häntä. Hänen mielestään muut pitäisi huomioida julkisessa tilassa paremmin. Tyttö lisäsi volyymiä kahdella pykälällä ja äsken kuulunut häly vaimeni taustakohinaksi. Hän istui selkä ovelle päin ja vilkuili välillä olkansa ylitse nähdäkseen sisään astuvia asiakkaita. Josko hänen ystävänsäkin tulisi pian?

Kahvilassa tuoksui tuore pulla ja lämmin croissantti sekä niihin sekoittuva tuoreen papukahvin tuoksu. Kahvila oli tunnettu itsejauhetusta kahvistaan ja osa paikan suosiosta perustui juuri itse tehtyyn erikoiskahviin, josta levisi valloittava ja täyteläinen aromi.

Tyttö vilkaisi jälleen kelloaan. Samaan aikaan ovi kävi ja hän käännähti äkisti tuolillaan. Pettymys. Ei taaskaan tuttuja kasvoja. Mutta hetkinen! Hänen katseensa ei kääntynyt takaisin kännykän näyttöön, vaan jäi seuraamaan sisään astelleen pojan selkää tämän kävellessä kavereidensa kanssa kahvilan tiskille. Oliko tässä pienessä kaupungissa muka joku hänen ikäinen jätkä, jota hän ei ollut nähnyt koskaan? Ja vielä noin komea. Tyttö hymyili itsekseen vienosti. Samalla hänen ystävänsä pamahti pöytään paiskaten laukkunsa viereiselle tuolille kiroillen. Tyttö otti kuulokkeet korvistaan kuullakseen ystävän vuodatuksen isän pitkäksi venyneestä työvuorosta ja myöhästyneestä kyydistä.

Osa valituksesta meni tytön korvista täysin ohi. Komeapoika oli tullut kavereidensa kanssa istumaan heidän viereiseen pöytään ja poika asettui kasvot häneen päin. He katsoivat hetken toisiaan silmiin. Tyttö punastui ja käänsi silmänsä vajaaseen teekuppiinsa. Hänen ystävänsä jatkoi selittämistään päivän kuulumisista ja siitä miten ohiajava Corolla oli roiskauttanut loskaa hänen päälleen koulumatkalla.

Tyttö katsoi jälleen ystävänsä olan yli. Poika katsoi takaisin, mutta vain vilkaisi. Kuitenkin tämän kasvoille levisi lämmin hymy hänen jatkaessaan juttunsa kertomista kavereilleen.

Tytön ystävä kävi hakemassa itselleen kahvin. Sillä välin tyttö vilkuili poikaa. Hän yritti tehdä sen vaivihkaa kierrättämällä katsettaan levollisesti tilassa. Välillä hänestä tuntui, että poika teki samoin. Tytön mieltä lämmitti. Olikohan poika kiinnostunut hänestä?

Tytön ystävä joi kahvin nopeasti ja heidän piti lähteä jatkamaan matkaa. Tyttöä alkoi ahdistaa. Poika oli selkeästi kiinnittänyt huomionsa häneen, muttei tiennyt tämän nimeä. He eivät tienneet toisistaan mitään! Tapaisivatkohan he koskaan? Tyttö empi lähtönsä kanssa. Hänen ystävänsä oli jo ehtinyt laittaa takin päälleen ja seisoi tuolinsa vieressä lähtövalmiina.

Vastapäätä istuvan pojan ilme oli ehkä hieman jännittynyt ja vakavampi kuin aiemmin. Hänestä huokui valtava halu sanoa jotain. Mutta hän ei sanonut. Tyttöä harmitti. Hän oli vähän ujo, eikä uskaltanut mennä juttelemaan tuntemattomalle. Varsinkin tämän kavereiden istuessa vieressä. Niinpä tyttökin nousi ylös ja laittoi takkinsa päälle.

Ovella tyttö katsoi vielä poikaa, joka tuijotti nyt murheellisen näköisenä suoraan silmiin. Hänen katseensa sanoi anovasti "älä mene vielä, ole kiltti". Mutta tyttö meni ulos ystävänsä perässä. He kävelivät vielä kahvilan ikkunan ohi. Ikkunan, jonka vieressä komea istui. Tyttö ei olisi enää halunnut katsoa poikaa, mutta ei voinut välttää kiusausta.

Poika hymyili hänelle pidellen kädessään ikkunaa vasten pientä paperia, jossa luki:

"Huomenna taas täällä? :)"