Tänään on monille pitkään uurastaneille hieno päivä. Otsikon hieno länsinaapurimainen sana tarkoittaa suomeksi penkin ravistamisjuhlaa. Meillä päin puhutaan penkinpainajaisista, vapaammin penkkareista. Päivä, jota odotetaan ja odotetaan. Päivä, joka katkaisee sopivasti stressaavan yo-kirjoituksiin lukemisen. Päivä, jolloin saa irrotella täysillä.
Vai onko mikään muu päivä saanut mennä luokkahuoneeseen naamari päässä hyppyyttämään nuorempia koulun opiskelijoita?
Vai onko mikään muu päivä heitelty "luvalla" kanssaopiskelijoita kovilla karamelleilla?
Vai onko mikään muu päivä voitu hyvällä omallatunnolla huutaa "NOLLA"?
Penkkarit on mahtava kokemus. Kevyeen naamiaisasuun pukeutuneena helmikuisena pakkaspäivänä on palkistevaa seistä rekan lavalla viimassa! Palkitsevaa on myös pukeutua miekalla varustetuksi naamiosankariksi, joka läpyttelee kivoja opettajia aseellaan ohimennen.
Varsin tyydyttävää on muistuttaa nuorempia opiskelijoita heidän urakkansa pituudesta. Opintie on pitkä. Abit ovat juhlapäivänsä ansainneet. Pienimmät eivät onneksi ota itseensä huuteluista. Tärkeämpää on saada suut makeaksi. Toivottavasti opettajat ovat päästäneet lapset katsomaan rekkoja ympäri Suomen tänä vuonna.
Oma penkkaripäiväni oli hyvin kaksijakoinen. Meillä oli koululla mahtavat juhlat ja erittäin erittäin hauska abigaala, jossa muistimme vuoden "ansioituneimpia" koulun ihmisiä.
Päivä päättyi kuitenkin järkyttävällä tavalla kuultuamme läheisen ystävän pahasta onnettomuudesta. Hän kuoli myöhemmin sairaalassa saamiinsa vammoihin. Tänään on hänen poismenonsa vuosipäivä. Toivottavasti tänään ei satu kenellekään mitään.
Seuraavaksi aion lähteä kaupungille ja nostaa edesmenneelle ystävälleni maljan sekä pitää hiljaisen hetken.
Lepää rauhassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti