Maailma on tällainen paikka. Ei se tästä kauheasti muuksi muutu. Ainakaan lyhyellä aikavälillä. Maailmassa on tällaisia ihmisiä. Eivätkä ne tästä kauheasti muuksi muutu.
Kuitenkin maailmaan putkahtaa jatkuvasti uusia pieniä palleroita. Pieniä ihmisiä elämänsä alkutaipaleella. Tulevaisuus ja toivo.
Hetken kuluttua pallero nousee jaloilleen. Muutamia aikoja horjuvin askelin. Koskaan ei voi tietää milloin se pyllähtää taas noustakseen tarmokkaasti ylös jatkaakseen harjoittelua.
Pieni vauva on niin upea. Siinä yhdistyy kaunis viattomuus ja mahtava uteliaisuus, joka vuosien saatossa turmeltuu ja katoaa. Pienokaiset sulattavat sydämiä. Epävarmoin askelin kuppilassa äitiänsä karkuun tallusteleva pikkuinen saa lämpimän hymyn nousemaan jokaisen läsnäolijan kasvoille. Iloinen jokellus koskettaa.
Siniset silmät kiertävät uteliaina ympäristöä. Vilkkaat sormet tutkivat tielleen osuvaa, ehtivä suu tahtoisi maistaa myös sitä, minkä äiti ehtii viedä alta pois.
Tämä teksti olkoon saatteena taaperolle, joka piristi tänään minun ja ystäväni päivää. Se lämmin hymy, jota osaksemme saimme, oli aitoa. Ehkä sedät olivat vain niin hassuja?
Sinulle, pikkuinen, toivotan kaikkea hienoa elämääsi. Toivottavasti maailma on sinulle hyvä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti