Huulirasva

Pakkanen puree tällä hetkellä kipeästi poskiin ja nenänpäähän. Sisään tullessa posket hehkuvat punaisena ja niitä kihelmöi, nenän päässä killuu touhutippa odottaen niistämistä.

Olen huomannut ja kuullut useiden naisten "kärsivän" huulirasvariippuvuudesta. Parhaimmilla saattaa olla kotona kymmeniä erilaisia hoitotuubeja. Pitäisi varmaan itselläkin olla, sillä se ainoa tuntuu olevan AINA väärässä paikassa. Jos sitä on pitänyt housujen taskussa, niin eiköhän seuraavana päivänä apua kaivatessaan ole juuri ne väärät housut. Sitten kotiin tullessa ajattelee olevansa fiksu ja laittaa huulirasvan sen takin taskuun, joka on ollut päällä kolmena edellisenä päivänä. Pysyy varmasti mukana.

Aamulla ulkona on seitsemän astetta kylmempää ja päälle lähtee paksumpi takki kuin aiemmin viikolla. Pakkanen puree taas nenänpäähän ja poskiin. Ja huuliin. Niitäkin kirvelee. Käsi hamuilee tutulle taskulle. Peijakas! Eihän sitä ainoaa puikkoa muistanut siirtää toisen takin taskuun aamulla kiirehtiessä (taas) linja-autolle. Tällainen skenaario on paha nuukalle ihmisille. Ei raaski käydä ostamassa toista, koska kotona odottaa ihan hyvä tavara, josta riittää iloa vielä pitkäksi aikaa. "Muistan kyllä tästä lähtien ottaa sen joka aamu mukaan"- itsensä vakuuttelut alkavat.

Kolmannen unohduksen sattuessa samalla viikolla menee pihikin kauppaan ostamaan toisen huulirasvan. Nytkö olisi sitten ongelma ratkaistu? Ehei. Muutaman päivän ajan järjestely toimii, koska housujen taskussa on yksi ja takin taskussa toinen huulirasva. Entä mitä tapahtuukaan sään viiletessä ja housujen vaihtuessa? Hups. Täytyy ostaa kolmas, jotta varmasti sattuu mukaan lähtiessä. Naisilla on sentään käsilaukku aina mukana, jossa sellainen kulkee kätevästi mukana.

Kolmen huulirasvan hyökkäävä taktiikka toimii erinomaisesti. Siihen saakka kunnes pyykkipäivä yllättää. Housun taskuja ei tietenkään muista tarkistaa ja kuivauskoneen pohjalta löytyykin päivän päätteeksi melko runneltu ja surkean oloinen huulia hoitava voiteenreppana. Kaksi jäljellä ja olo on lohduton.

Melkoinen jatkuvan hankinnan, epäonnistumisen, unohtelun ja fyysisen kärsimyksen noidankehä. Johtaakohan tällainen pitkäkestoisena huulirasvariippuvuuteen, jonka yhtenä tunnusmerkkinä voi pitää kotoa löytyvää huulivoidekasaa?

Miksi niitä kaikenlaisia edes on markkinoilla? Vaseliini voitelee ihan hyvin. Toimii autoonkin paremmin kuin Mobil1.