Kirjoitan - siis ajattelenko?

Onnittelut blogini!

Olet pysynyt hengissä viikon kurittomasta kirjoittajastasi huolimatta. Yleensä mielenkiintoni uuteen asiaan säilyy keskimäärin noin kolme päivää. Suuri kävijämäärä tällä sivulla on tuonut aivan uudenlaista intoa kirjoittamiseen. Niin blogi, sinun pitäisikin kiittää lukijoitasi tarusi jatkumisesta. Kokeiluviikko on vierähtänyt ja meidän kannattaa jatkaa yhteistyötämme. Nyt olen löytänyt syvempiä ja muitakin ihmisiä koskettavia syitä kirjoittaa tätä lisää, tunnollisesti ja mahdollisimman laadukkaasti. Ensin blogi, sitten muut. Ei kun mitenhän se meni...

Blogin kirjoittamiselle on monia selityksiä ja kirjoittamisen lähtökohdat ovat täysin yksilöllisiä. Näitä motiiveja tarkasteltaessa on kuitenkin löydettävissä joitakin yleisesti päteviä syitä kirjoittamiselle.  En käsittele asiaa vain omista lähtökohdistani, vaan yritän pureutua näihin kirjoittamisen syihin myös syvemmin.

Jokainen päiväkirjaa kirjoittava voi varmasti vahvistaa seuraavan väitteen. Kirjoittaminen on kuin itselle annettavaa omaa terapiaa. Blogi toimii päiväkirjan tyyppisesti. Iso ero yleensä on siinä, ettei päiväkirjaa näytetä muille. Kirjoittaminen on oivallinen tapa purkaa tuntojaan johonkin konkreettiseen muotoon ja tällöin mietteidensä pariin on helppo palata myöhemmin. Elämän aikana, jopa päivän aikana, tapahtuu niin paljon asioita, ettei kaikkea voi muistaa tallentamatta niistä muistiinpanoja jossakin muodossa. Varsinkin niinä päivinä kun merkityksellisiä tapahtumia tuntuu olevan paljon, on syytä kirjoittaa joitakin niistä muistiin.

Kirjoittamalla voi myös purkaa pahaa oloaan tai laajentaa riemuaan. Esimerkiksi runojen kirjoittaminen kanavoi hyvin päälimmäisiä tuntoja ja parhaimmillaan helpottaa suuren surun kohdalla tai tekee ilosta vieläkin isomman! Päiväkirjalle on ilmeisesti helppo kertoa murheistaan, onhan se luotettava kaveri. Ei kerro salaisuuksiaan muille.

Blogissa tuntuu olevan sellainen hauska piirre, että jotkut tuntuvat kirjoittavan niitä ikään kuin päiväkirjaansa, jota toivovat muiden lukevan. Kirjoittaisi päivän kuulumiset muutamalle sivulle päiväkirjaan illalla ja jättäisi seuraavana päivänä kirjan auki koulun aulaan. Näitä kirjoituksia luetaan oletettavasti melko paljon, vaikkei kovin moni sitä myöntäisi. Seiska-lehden levikkikin on kovin suuri, vaikkei sitä kuulemma kukaan lue. Muiden tekemisiä on vain niin kiva urkkia. Ihmiset ovat uteliaita. Eikä siinä mitään pahaa ole. Uteliaisuus on oppimisen paras perusta. Oppiminen taas avaa maailman portit.

Blogin kirjoittajalla voi olla halu viihdyttää, kuten sanomalehtien kolumnisteilla tai pakinoitsijoilla. Tarkoitus voi olla tuottaa kevyttä luettavaa arjen ratoksi vailla sen suurempaa motiivia. Toiset taas haluavat ottaa kenties kantaa mielipidekirjoittajien lailla. Antaa kommenttinsa viikon kuumaan perunaan. Jotkut ehkä haluavat syventää joitakin teemoja tai ajankohtaisia asioita kirjoittamalla niistä. Herättää keskustelua asiasta, pistää ajattelemaan kerran käsiteltyä asiaa uudelleen toisesta näkökulmasta. Kirjoittajahan voi myös provosoida tarkoituksella. Kynällä (näppäimistöllä) on järjettömästi valtaa.

Parhaimmillaan lennokkaan kirjoitusprosessin aikana voi saavuttaa "flow"-tilan, jossa irtautuu täysin todellisuudesta ja uppoutuu omiin ajatuksiinsa. Tällainen pako todellisuudesta voi olla erittäin tervetullut hektisen arjen keskellä. Samalla tapaa voi käydä lukiessa. Jos olet lukenut Harry Potteria, niin tiedät mistä on kyse. Muu maailma menee muualle hetkeksi ja uppoudut tekemään jotain antautuen sille, uhraten kaiken keskittymisesi ja energiasi. Tällaista voi olla myös kirjoittaminen parhaimmillaan.

Kirjoittaminen on aina ehdottomasti uuden luomista. Jokainen merkki tyhjälle arkille, olkoon koneella tai paperilla, on uutta kirjoitustyötä. Innovointia, itsensä haastamista, ajattelua. Harva näistä tämänkään blogin teksteistä on valmiissa asussaan lähellekkään sellainen kuin aloittaessa oli tarkoitus valmistua. Prosessin aikana pääkopassa kuuluu raksutusta, lauseet vaihtavat paikkaa, jotakin poistuu ja jotakin tulee lisää.

Oman ajattelun kehittämistä ei voi liiaksi korostaa puhuttaessa tärkeistä elämäntaidoista. Tarkoitukseni on pureutua tähän teemaan myöhemmissä kirjoituksissa. Näiden pohdintojen kautta voidaan kuitenkin todeta kirjoittamisen olevan ajattelutyötä parhaimmillaan. Suosittelen lämpimästi!