Velvollisuus kutsuu. Edessä kymmeniä, toisilla satoja kunnianpäiviä. Monet vaatettajat ovat huomenna työllistettyjä rättien vaihtaessa omistajaa. Tuhansia sänkyjä pedataan yhden aikaisesti, vielä miljoonia hiuksia ajalellaan lattialle. Karvat eivät kuitenkaan kauaa lattialla lepäile. Pään siistimisen jälkeen alokas tarttuu lastaan ja siistii lattian. Tervetuloa armeijaan!
Tämä maanantai on monille nuorille miehille yksi elämän jännittävimmistä päivistä. Tuttu ympäristö, kaverit ja jopa omat vaatteet vaihtuvat kaikki uusiin. Eikä välttämättä niin mukaviin. Alkamassa on kattava, mittava ja antava elämänkoulun mielenkiintoinen vaihe.
Monet luistavat tästä kansalaisvelvollisuudesta. Murto-osalla on hyvä tai lääketieteellinen syy. Ja tosiaan tänä vuonna kutsunnoista määrättiin ilmeisesti ennätysvähän alokkaita palvelukseen. Rahat ovat lopussa. Sielläkin. Eipä tarvitse ihan heti itse lähteä kertausharjoituksiin.
Olen 19kk palveluksessaoloni aikana tutustunut läheltä niin puolustusvoimain hyviin kuin huonoihin puoliinkin. Molempia löytyy runsaasti. Kehittämistarpeet ovat mielestäni edelleen aika yksinkertaisia ja helppoja toteuttaa. Kouluttajat voidaan jakaa karkeasti kahteen ryhmään. Toiset luottavat johtamistyylissään lujaan auktoriteettiin, kuriin ja tiukkoihin käskyihin. Toinen ryhmä puolestaan johtaa pilkesilmäkulmassa omalla esimerkillään ja pyrkii rakentamaan yhteishenkeä toiminnan tehokkuuden perustaksi. Tämä jälkimmäinen on ehdottomasti malli, jota suosin. Näihin kahteen ryhmään voidaan jakaa muitakin kasvatustehtävissä työskenteleviä: opettajat, urheiluvalmentajat jne. Totta on myös kurin tarve käsiteltäessä aseita ja räjähteitä, mutta kaiken tekemisen ei silti tarvitsisi olla niin jäykkää. Toivottavasti uusille palleroille sattuu hyvät kouluttajat. Yksistään jo se määrittää hyvin pitkälti onko palveluksessa kivaa vai ei.
Asepalvelukseeni astumista kritisoitiin kerran kysymällä miksi haluan oppia tappamaan ihmisiä. Huh miten väärä kysymys. Ei Suomen Puolusvoimissa harjoitella tappamista itseisarvona ja korkeimpana prioriteettina. Korkeintaan voidaan puhua puolustautumisesta. Kyvystä selvitytä äärimmäisissä olosuhteissa.
Puolustusvoimat ovat tällä hetkellä suurena säästökohteena valtion budjetissa. Toivottavasti pojat saavat vielä talvivarusteet talon puolesta. Tammikuun pakkasyönä on muuten kylmä kaivaa kuoppaa routaiseen maahan hallan laskeutuessa.
Nykyinen maailmantilanne sekä Suomen sisäpoliittinen tilanne ovat pitäneet yllä keskustelua NATO-jäsenyyden tarpeellisuudesta ja sen seurauksista. Kantaa asiaan ottamatta voi todeta, että NATO:on liittyminen ja siitä seuraava palkka-armeijaan siirtyminen toisivat valtavia säästöjä, kyllä. Asevelvollisuus Suomessa päättyisi, upseerien virkojen määrä romahtaisi ja uraansa jatkavat muuttaisivat ulkomaille töihin. Mihin Puolustusvoimia sitten oikein tarvitaan, jos meitä ei uhkaa enää idästä hyökkäävät norjalaiset kalastajat? Asian voi esittää vertauksena:
Jos asut kerrostalossa, niin voit varmaan myöntää talosi alaoven laitettavan lukkoon illalla ellei se ole jo koko päivän lukossa. Miksi se ovi sitten laitetaan lukkoon? Ettei sisään tulisi sinne kuulumattomia henkilöitä? Kyllä. Tulisiko heitä, jos ovi olisi koko yön auki? Ei välttämättä, mutta ehkä. Suomi ei koe tällä hetkellä sotilaallista uhkaa. Meillä on Pohjoismaiden suurimmat puolustusvoimat. Olisiko uhka realistisempi, jos meidän ovemme olisi auki?
Joka tapauksessa ollaan sotilaskoulutuksesta ja kaikenlaisista tappamispuheista mitä mieltä tahansa, niin olen sataprosenttisesti sen takana, että palveluksesta on hyötyä nuorelle miehelle. Koulutuksen aikana oppii itsestään paljon uusia asioita, oppii selviytymään maastossa, pukeutumaan pakkasella oikein, tulemaan toimeen erilaisten ihmisen kanssa, toimimaan yhteistyössä saavuttaakseen yhteiset tavoitteet. Jotkut oppivat jopa johtamaan ja ottamaan vastuuta muista, kaikki itsestään.
Muutenkin tämän hetkinen koulutus saattaa olla nykyaikaiseen sodankäyntiin hieman vanhanaikaista. Vähän samalla tapaa kuin Puola valmistautui ottamaan Saksan hyökkäystä syyyskuussa 1939. Ratsumiehet olivat hyvin koulutettuja ja elukat kunnossa, mutta vastaan päristelikin Natsi-Saksan tankkeja. Tietäähän sen miten siinä kävi. Viisi minuuttia ja vihellys.
Jos Puolustusvoimat joskus jostain syystä lakkautetaan, toivon kovasti sen sijalle jotain muuta mallia, jolla jatketaan hyvää ja tärkeää kasvatustyötä. Mielestäni ei olisi huono ajatus tarjota tytöille mahdollisuutta johonkin samankaltaiseen omaan koulutukseen. Tekisi monelle nuorelle naisellekin erittäin hyvää päästä harjoittelemaan auktoriteetin kunnioitusta, kehittämään itseään ja kokeilemaan rajojaan.
Päivät intissä ovat kamalan ihania tai ihanan kamalia. Joskus pääsee sotilaskotiin ostamaan munkkia ja Mars-patukoita. Herkkuhetkistä kannattaa nauttia. Ja ostaa myös pahan päivän varalle. Voi olla, ettei Herra Kersantti heti päästä uudelleen ostoksille.
Tänään se siis alkaa. Uudet saapumiserät astuvat pelokkaina kasarmien porteista. Ensimmäinen lähes uneton yö tusinan vieraan miehen kanssa, jotka kuorsaavat ja piereskelevät ja mahtava aamuherätys itseään täynnä olevien alikersanttien huutoon. Kyllä sieltä kaikki selviävät. Ei tarvitse tehdä kuin mitä käsketään eikä siellä mahdottomuuksiin tarvitse revetä. Elämässä on tulossa paljon suurempiakin haasteita kuin asepalveluksen suorittaminen. Se vain antaa eväitä kohdata tulevaa.
Eipä sitte muuta kuin alokkaat muotoon ja kohti mielenkiintoisia seikkailuja.
Osasto, tahdissa, mars!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti