Oodi kyykälle

Yliopisto on antanut minulle paljon. Olen oppinut lukemattomia asioita. Välillä ollaan itketty, toisinaan on ihan hauskaa. Kuitenkin kaiken päivittäisen kokoaikaisen informaatiotsunamin seassa pyristellessä on yksi hieno hetki jäänyt erityisesti mieleen: lähdin pakkasta uhmaten itsenäisyyspäivänä 2010 pelaamaan kyykkää. Kyykkä on kenties mukavin (joukkue)laji, jota olen koskaan harrastanut. Taas näin jalkapalloijana joudun tietenkin perustelemaan väitettäni, ettei seuraavissa harjoituksissa tule sukille kovin pahasti.

Vapaasti mukaillen Internetin tietolähteitä (no juu myös wikipediaa) ajattelin muutamalla lauseella kertoa lajin perinteistä ja syntyhistoriasta. Moni ystävistäni, joille olen kyykkää hehkuttanut, on lajista kuullut, muttei tiedä tuon taivaallista siitä.

Kyykän juuret ovat pitkällä Suomen historiassa. Vienan karjalasta kerättyjen tietojen pohjalta kirjailija I. K. Inha kirjoitti kyykästä jo vuonna 1894. Seuraava merkittävä ja mainitsemisen arvoinen etappi historiallisella lajilla oli vuonna 1964, jolloin Karjalassa perustettiin Kyykkävaltuuskunta valvomaan toimintaa, kehittämään lajia sekä järjestämään kilpailuja. Nykyisin valtakunnan kattojärjestö Suomen Kyykkäliitto (1993) toimii  SLU:n alaisuudessa.

Kyykkä on siis suomalainen heittolaji ja joidenkin mielestä ainoa täysin suomalainen laji, jossa järjestetään myös MM-kilpailut. Mukavinta kyykkää on pelata neljän hengen joukkueilla eli 4v4. Kyykkää voisi luonnehtia peliksi, jossa on vaikutteita mölkystä, muttei kuitenkaan juuri mitään samaa! Etäisesti löydän tästä (heitto)lajista yhtymäkohtia myös curlingiin.

Pelin idea on siis heittää pesäpallomailan kokoisilla puumailoilla (kartuilla) pieniä puisia rivissä olevia palikoita (kyykkiä). Kyykkiä on molempien joukkueiden päädyissä neljäkymmentä ja ne ovat rivissä kahdessa kerroksessa eli 20 paria vierekkäin. Tarkoitus on ensimmäisillä heitoilla kaataa kyykkätorneja ja myöhemmillä heitoilla "putsata" pelialue sinne jääneistä kyykistä. Kartun heittotyyli on vapaa, mutta heiton täytyy lähteä omalta kenttäalueelta.

Pelin tavoite on saada kenttä puhtaaksi mahdollisimman vähillä heitoilla, joita joukkueella on käytössä 16 päätyä kohden.

Erityisen mukavaksi lajin tekee sen vaatimustaso. Kyykän voi taitaa, vaikkei olisi koskaan mitään heittolajia harrastanut. Varsinkaan kyykän opiskelijapeleissä ei pelata verenmaku suussa. Voittamisen ja heittämisen ohella energiat kuluvat vastustajan psyykkaamiseen sekä lämmikkeiden nauttimiseen. Vastapuolen pelaajille saa todellakin huudella. Minttukaakao termospullossa on erittäin suosittu ja hyvä urheilujuoma tämän lajin harrastajien keskuudessa.

Hyvät pelikaverit, musiikki, lämmin juoma, mahtava meininki ja hyvät heitot ovat täydellisen talvipäivän resepti. Jos et ole koskaan kokeillut kyykkää, suosittelen erittäin lämpimästi hakeutumaan pelin pariin. Seuraava erinomainen mahdollisuus päästä ainakin seuraamaan kyykkää on pian helmikuussa Tampereella, jossa järjestetään Akateemisen kyykän MM-kilpailut. http://www.kyykka.fi/
Kyseinen turnaus on osallistujamäärältään maailman suurin kyykkäkilpailu. Itse pääsen onneksi tänäkin vuonna pelaamaan. Seuraavassa videoclipissä on pieni puraisu tapahtumasta.








Kiitos kyykkäaktiivisten ainejärjestökavereiden vihkiydyin laijin saloihin. Muutaman kerran olen pelannut, kertaakaan en ole ka(a)tunut. Jos saat kutsun kyykkäpeleihin, älä epäröi hetkeäkään lähtä kokeilemaan!