KVG

Miten ovatkaan ajat muuttuneet?

Ala-asteella meille pidettiin ATK-opetusta. Ensimmäisen kerran taisimme päästä tietokoneille vuonna 1997. Suurimpaan osaan ryhmä- ja muista koulutöistä etsimme ensikäden tietoa valtavista tietokirjoista. Kyllä, kirjoista! Ei Google Scholarista. Tietokonetta käytettiin hyvin harvoin vielä sinä vuonna muuten kuin opetustarkoituksessa.

Silloin meillä ei todellakaan ollut matkapuhelimia. Kenelläkään. Kotona oli lankapuhelimet. Halutessa kaverin ulos leikkimään tai käymään johonkin mentiin ihan oven taakse soittamaan ovikelloa. "Voitko olla?" Tai soitettiin niillä lankapuhelimilla.

Vasta yläaste-ikäisinä aloimme käyttää kännyköitä ja tekstailimme kavereiden kanssa. Tietokone oli koulussa jo enemmän osana työskentelyä, kotona enemmänkin vain pelaamista varten. Minkäänlaisiin pikakeskusteluihin ei pystynyt osallistumaan verkossa. Enemmän nähtiin ulkona ja juteltiin kasvokkain.

Rippikouluiässä käytimme MSN Messengeriä. Senkin käyttöä tietysti rajoitti hankala ystävien lisääminen. Olisi pitänyt aina tietää kaverin sähköpostiosoite. Eikä kaikilla edes ollut sellaista vielä. Mese oli kuitenkin huikea keksintö. Enää ei tarvinnut lähteä niin paljon ulos, koska pystyi juttelemaan nopeasti kavereiden kanssa koneen äärellä. Myös ryhmäkeskustelu onnistui. Irkki tuli ja oli jossain vaiheessa, mutta itselläni ei siitä ole juuri sanottavaa. Todennäköisesti olen menettänyt jotain.

Sitten tuli facebook. Enää ei tarvitse kysyä kavereilta tai uusilta tuttavuuksilta heidän harrastuksistaan, perheestään tai kuulumisistaan. Klikkaus fb-profiiliin valottaa monia asioita. Parhaimmillaan selvittää yhdellä klikkauksella toisen iän, sukulaiset, kiinnostuksen kohteet, seurustelukumppanin, asuinkaupungin ja vaikka mitä. Ei tarvitse enää edes käydä pikakeskustelua, lähettää sähköpostia, tekstaria saati mennä oven takaa kysymään ulos, jotta voisi kysyä edellä mainituista asioista.

Kuitenkin facebook helpottaa kauheasti yhteydenpitoa moniin tuttuihin, sukulaisiin, kavereihin ja ystäviin, joiden kanssa ei muuten pystyisi vaihtamaan kuulumisia helposti. Lisäksi heidät on helppo löytää, ei tarvitse tietää kuin nimi. Kuitenkin kannattaa miettiä tekeekö sosiaalisen median pikaviestit ja muut hienot mahdollisuudet meistä oikeasti sosiaalisempia kuin olisimme ilman?

Googlesta on tullut hakukonevaltias. Ainakin minun silmissäni. Ala-asteen koulutöissä käytimme monia hakukoneita saadaksemme kaipaamamme tiedon. Nyt riittää Google. Google+ toimii samalla tapaa kuin facebook. Jos kaikki fb:n käyttäjät olisivat siellä, saisi myös läheisistään tiedon Googlen kautta. Tällä hetkellä Google dominoi ainakin osaa verkossa tapahtuvasta liikenteestä. Monet kerrat hakukone on antanut vastauksen mieltä askarruttaneeseen kysymykseen, hieno juttu. Mutta mitä sitten, kun kysyessään apua johonkin visaiseen pulmaan kaverilta, tämä totetaa "kvg" tai "no kato v**** Googlest"? Ei hyvä juttu.

Opettamalla toista oppii itsekin, koska tuttu asia tulee kerrattua. Ei tietokoneeseen kannata jokaisessa asiassa nojata.

Miten ovatkaan ajat muuttuneet?
Google ja facebook tappavat keskustelukulttuurin. Tai ainakin kuristavat sitä niin, että sen on vaikea hengittää. Mitähän kivaa saammekaan kokeilla seuraavaksi?