Ystävien kanssa on mukavaa viettää aikaa ja keskutella niitä näitä. Heille voi jakaa tärkeitä asioita, kertoa itsestään, kuunnella toisen sanottavaa tai harrastaa yhdessä. Nalle Puhin mukaan paras ystävä on sellainen, jonka kanssa voi tehdä parhaiten ei mitään. Sahajauhopäiseksi nallukaksi Puh puhuu asiaa. Aina ei tarvitse olla täysi vauhti päällä ja suorittamassa mitä milloinkin. Joskus voi vaan olla.
Tyypillistä on vain lähteä "kahville". Monesti termiä käytetään, vaikkei porukasta kukaan joisi edes kahvia. Kaakao, tee ja limppari käyvät yhtä hyvin. Tärkeämpää on käsitteen ympärille rakentuvat asiat. "Kahvilla" käydessä haetaan rentoa yhdessäoloa ja jutustelua mukavassa seurassa. Toisinaan keskusteluaiheet voivat olla raskaitakin. Ei ole kaukaa haettua sanoa, että "käytiin parantamassa maailmaa".
Keskustelun aiheet vaihtuvat luonnollisesti iän myötä, mutta tapa opitaan jo nuorena. Suomessa kahvillakäymisenkulttuuri on kenties kasvanut viime vuosikymmenen aikana, mutta verrattuna länsinaapuriimme Ruotsiin käymme edelleen todella vähän ulkona. Eräs ruotsalaisen kulttuurin tyypillisiä piirteitä on "gå ut och fika". He saattavat käydä useita kertoja päivässä "fiikkaamassa". Siitä meillä on vielä paljon oppimista.
Muistan yläkouluikäisenä haaveilleeni yliopistoelämästä. Mielessä pyöri kuvia isoista luentosaleista asiantuntijan puhuessa kiinnostavasta aiheesta, kampusalueella kävelystä muiden akateemisten osaajien seassa, professoreiden tapaamisesta ja monesta muusta kaukaiselta tuntuneesta asiasta. Nyt nämä ovat jo harmaata tuttua arkipäivää ja kiireistä aherrusta. Hieno oppimisen ja innostuneisuuden konkretisoituminen tapahtui tässä taannoin ollessani parin luokkakaverin kanssa "kahvilla".
Keskusteluissamme vilisi akateemisia käsitteitä solkenaan. Jossain kohtaa havahduimme keskustelumme tasoon ja repesimme kovaääniseen nauruun. Vieressä istuneiden frontsideollie-tyttöjen ilmeet olivat näkemisen arvoiset. Eiväthän raukat olleet ymmärtäneet mitään konstruktivismista, symbolisesta konvergenssista, strukturaatioteoriasta, haptiikasta, kinesiikasta saati sitten ryhmän koheesiosta, konformisuudesta tai polarisaatiosta. He olivat selkeästi lakanneet puhumasta ja kuunnelleet meitä. Jutustelumme oli kuitenkin niin detaljirikasta sisältäen mielenkiintoisia aspekteja, etteivät he voineet muuta kuin ihmetellä.
Seuraava videoleike toivottavasti selventää mitä yritin edellä kertoa. Tosin meidän keskusteluaiheemme liittyivät vuorovaikutuksen dynamiikkaan, ei niinkään kenenkään yksilön miehisiin tarpeisiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti