Kuinka usein valkeat valheet pelastavatkaan meidät tai läheisemme kiusallisesta tilanteesta, joka totuuden paljastuessa aiheuttaisi laajan kriisin? Hyvin monesti turvaudumme kevennettyyn totuuteen tai asioiden kertomatta jättämiseen säästääksemme itsemme tai muita piinalliselta totuudelta.
Monet piirteet ihmisessä saattavat paljastaa tämän valehtelevan, mutta tieteellistä näyttöä täsmälleen oikeista merkeistä ei ole löydetty. Kenenkään ei tietyn nonverbaalisen viestin takia voi siis väittää valehtelevan. Tosin ihmiset oppivat tuntemaan toisiaan ja tunnistamaan toisissa valehtelun merkit. Yleismaailmallista totuutta ei ole, mutta yksilöllisiä piirteitä varmasti löytyy jokaiselta.
Valehtelu ja siitä kiinni jääminen on kammottavaa ihmissuhteelle. Luottamuspula tuhoaa niin perhe-, pari- kuin ystävyyssuhteetkin. Valheet kaivavat pohjat pois, jolloin suhdetta kantavat rakenteet romahtavat. Uusien perustuksien rakentaminen vie kauan aikaa.
Kuvittele maailmaa, jossa valheesta jäisi kiinni 99 prosenttisesti. Valehtelu loppuisi pian, mutta mitä siitä seuraisi? Ihmiset eivät enää varoisi sanojaan ja pehmentäisi totuuksia valkeilla valheilla. Asioista puhuttaisiin suoraan, konflikteja syntyisi. Ympärillämme olisi jatkuvaa riitelyä ja pahaa mieltä.
Voisiko suoraan puhumiseen ja sattumiseen tottua? Millainen maailma olisi vailla valheenhäivää? Ehkä tilanne jossakin kohtaa normalisoituisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti