Morpheus

Unet ovat mielenkiintoisia. Karkeasti niitä voi jakaa hyviin ja huonoihin uniin. Toinen lajittelu voisi olla unet, jotka muistaa ja unet, joita ei muista herättyään. Unet voivat olla rauhallisia tai levottomia. Lyhyitä tai pitkiä.

Unissa sattuu ja tapahtuu. Monet kerrat herättyään joutuu kopauttamaan päätä seinään varmistaakseen hereilläolemisen. Joskus on todella hankalaa erottaa unien tapahtumat todellisuudesta. Utuinen ympäristö ei kuitenkaan heti heräämisen jälkeen haihdu mihinkään.

Erittäin jännittävää on tajuta nukkuvansa, jolloin saa unen kontrolliin. Unimaailman seikkailuissa voi taikoa, lentää tai vaikka sukeltaa ilman välineitä. Höyhensaarilta voi reissata nopeasti ympäri maailmaa ilman rajoitteita. Jos et ole koskaan onnistunut "kaappaamaan" untasi, toivon sinun onnistuvan siinä pian.

Rajut painajaisunet ovat todella vaikuttavia. Lapsena nähtyjä pahoja unia muistaa vanhempana kirkkaasti. Ne jättävät vahvan jäljen. Niistä on hyvä puhua. Myös hyvät unet jäävät mieleen. Niihin on ajatuksissaan hauska palata. Joskus nukahtaessaan saattaa toivoa unen jatkuvan siitä, mihin se aamulla kellon soidessa oli jäänyt.

Toisinaan yksi uni saattaa olla pitkäkestoinen ja yhtenevä, kuin pitkä elokuva. Monia hienoja käsikirjoituksia syntyisi maailmaan huikeita elokuvia varten, jos välittömästi aamulla kirjoittaisi kaiken yöllä päässä tapahtuneen melskeen muistiin.

Joskus taas uni saattaa olla katkonainen ja poukkoileva, jolloin yön aikana näkee monta erilaista pikkutarinaa. Näistä "sarjakuvista" on vaikeaa saada otetta. Aina unia ei edes muista herätessään. Toisinaan kiusallista ja ärsyttäää, toisinaan varmasti todella hyvä asia.

Päiväunia suositellaan. Päivittäin klo 14-16 välillä nukuttu 10-15 minuutin uni tehostaisi työtehoa ja piristäisi mieltä. Kaikki eivät pysty nukkumaan päiväunia. Mitä jos päivällä nukkuessa tapahtuu jotain mielenkiintoista, josta jää paitsi? Yöllä on turvallisempaa nukkua, koska muutkin nukkuvat.

Nukkuminen on muutenkin jännitävä osa elämää. Ihminen ikäänkuin sammuttaa itsensä, ottaa virrat pois itsestään ja käy levolle, kunnes "akut" ovat täynnä tai jokin herättää. Elämästä kuluu noin 20-25% nukkumiseen. Voi mitä kaikkea voisikaan saada aikaiseksi, jos ei tarvitsisi nukkua.

Kreikan mytologian mukaan Morpheus on unen jumala, joka lähettää uniin ihmisiä ja ihmisten kuvia. Päättääköhän Morpheus siitä milloin pitää nukkua, mitä unessa tapahtuu ja keitä siellä näkyy? Vai onko se meidän jokaisen oma alitajunta. Vai mitä ihmettä nukkuessa oikein oikeastaan tapahtuukaan?

Jännittäen odottaen seuraavaa yötä.

Kuukkeliskuu

Kuvat: Pekka Vainio

Lapissa kaikki, kukkii nopeasti.
Maa, ruoho, ohra
vaivaiskoivutkin.
Tuon tuntenut oon raskahasti,
kun katson kansan tämän vaiheisiin.
                                                         (Eino Leino)




Lapissa on ihmeellistä taikaa. Rauhallisessa, mystisessä, hiljaisessa maisemassa sielu saa rauhan, mieli lepää. Luonto ja sen voimakkuus ja kauneus jotenkin konkretisoituvat. Kiire katoaa maailmasta. Pohjoisessa voi hiihtää metsissä mahtavilla reiteillä tai tasaisella järven jäällä, lasketella upeilla rinteillä, vaeltaa jylhässä ympäristössä tai vain olla vaan. Nauttia.



Etelän kansalle ympäristössä on korkeuserojen lisäksi muutakin erityistä. Pohjolan mailla saattaa törmätä poroon! Kaikki autoteillä kiusallisesti päivystävät eivät välttämättä ole villejä, jaloittelemassa vain. Mutta erikoinen elikko ja uusi tuttavuus pohjoisen vieraille.

Vaikka kuukkeleita tapaa satunnaisesti ympäri Suomen, voi lajia pitää silti pohjoisen lintuna. Kuukkeli on äärimmäisen kaunis. Mökin pihapiiriin on hienoa saada lintuvieraita, jotka ovat väritykseltään esteettisesti kivoja sekä luonteeltaan rohkeita ja seurallisia. Itse olen päässyt syöttämään kuukkelia kädestä. Tosin uhrauduin ensin puoleksi tunniksi makaamaan hankeen liikkumatta siemeniä täynnä oleva käsi ojennettuna. Tämän jälkeen kuukkelit tulivat kyllä syömään tutusta kädestä helpommin.



Ruuhka-Suomea puhtaampi ilma sallii naavan kasvaa puihin. Veikeän näköistä. Entäs ne revontulet? Elämän hienoimpia kokemuksia on maata lumihangessa täydessä (siis täydessä) hiljaisuudessa tunturin kupeessa ja katsella kirkasta taivasta, jota koristavat revontulet.

Lumia 2

Lunta on edelleen. Ja sitä riittää. Tämän päivän reitillemme osui maastonkohtia, joissa upposimme monen kymmenen sentin syvyyteen.

Kirjoitin blogitaipaleen alussa valkeasta maasta, koska ympärillä oli niin valtavasti lumia. Lopussa viittasin videolinkillä Nokian Lumiapuhelimeen. Nyt aion jatkaa siitä, mihin silloin jäätiin.

Nokia on järjestänyt mielenkiintoisen kilpailun, joka on kääntynyt loppusuoralle. Itse innostuin valtavasti heidän heittämästään haasteesta, mutta vasta tänään ehdin ystäväni kanssa toteuttamaan suunnitelmiamme. Olimme superinnokkaita jo lähtökuopissa. Käsikirjoitus oli vähän keskeneräinen liikkeelle lähdettäessä, mutta improvisaatio ja Johanneksen taitavat videon editointiotteet pelastivat paljon.

Retki Laajavuoren huipulle oli melko raskas upottavassa hangessa ja meille tuli kiire ehtiä perille valoisaan aikaan. Aurinko painuu mailleen vauhdilla tähän aikaan vuodesta. Rämpiminen kannatti. Osuimme huipulle juuri parhaiden valojen aikaan, laskeva aurinko oli värjännyt taivaanrannan punaiseksi. Jo maisemien takia vaiva kannatti.

Nokian tulos viime vuodelta oli suuri pettymys monille ja yhtiön tulevaisuudesta ollaan Suomessa huolissaan. Windows Phone on kuitenkin suuri mahdollisuus heille. Aasian markkinoilla on edelleen tilaa hyville luureille ja oikein hinnoiteltuna esimerkiksi Lumia lyö varmasti läpi monissa maissa.

Silloin kun jotain tehdään, niin tehdään täysillä. Sen jälkeen huilataan. Seuraava video on tehty täysillä ja sydämellä. Materiaalia olisi ollut mukavaan lyhytelokuvaankin, mutta kilpailun sääntöjen vuoksi teos oli rajattava yhden minuutin mittaiseksi.

Video.http://www.youtube.com/watch?v=zM1Mi78917E&context=C33e73c2ADOEgsToPDskL0TJRA3WA7yOt8XyYw6Gni


Nyt saa huilia.

Koirankakka

Kevät tuli, lumi suli, puro sanoo puli puli.

Näin lauletaan muutaman kuukauden kuluttua kevätauringon sulattaessa talven hankia lätäköiksi asfaltille.
Ihmiset jättävät talvisin tienvierustat täyteen törkyä. Lumen sekaan on niin helppo pudottaa roskia. Ei kukaan niitä näe. Pois silmistä, poissa mielestä.

Mitä mieltä on tiputella roskia? Mikään paperi ei paina niin paljon, ettei sitä jaksaisi kantaa lähimpään roskikseen. Melko piittaamatonta. Mutta mene siinä nyt sitten sanomaan, että "ole hyvä ja vie pudottamasi ällökama tuonne roskikseen, pliis". Se olisi noloa.

Muutenkaan meidän lajin asennoituminen ja toiminta Gaiaa kohtaan ei ole kovinkaan korrektia. Överikulutus satuttaa ympäristöä, vaikka se ei vielä näy selvästi. Lapsenlapsemme saattavat syntyä maailmaan, jossa ruokaa ei yksinkertaisesti ole. Ainakaan nykyisin tuntemassamme muodossa. Ajatus tuntuu pelottavalta.

Kivaa ei ole myöskään koirankakat. Ei tien vierellä eikä kengänpohjassa. Josta se kulkeutuu sisään matolle, jossa se haisee. Koiranulkoiluttajan velvollisuus on siistiä talutettavansa jäljet, ei potkia lunta päälle ja jatkaa matkaa omahyväinen hymy kasvoilla. Todella ikävää on myös ajaa pyörällä jöötin päältä. Soo soo, kerätkää jätökset pois.

Oppia ikä kaikki

Miksi kannattaa käydä koulua? Onko lukiosta mitään hyötyä? Kannattaisiko käydä vain ammattikoulu ja hypätä työelämään tahkoamaan tuohta?

Lukioaikoina nuoria vaivaa varmasti huoli tulevaisuudesta. Ylioppilaskirjoitusten aikana tulee kerrattua kolmen (tai neljän) vuoden aikana opittuja asioita ja mieleen saattaa hiipiä karmiva ajatus hukkaan heitetystä ajasta. Naapurin ikätoveri on juuri saanut ammattikoululinjaansa vastaavan työpaikan, jossa aloittaa välittömästi koulun loputtua kuukausipalkalla. Kateus saattaa puraista ajatellessa toisen tilipussia. Itse kun on suuntaamassa vielä viideksi vuodeksi yliopistoon. "Onko tässä mitään järkeä?"

Kiitos mainion yhteistyön meidän viestintätieteiden laitoksella, pääsin syksyllä mukaan excursiolle Tallinnaan. Kyseessä oli siis kulttuuri- ja opintomatka. Kohteessa vierailimme suurissa yrityksissä, kuten Tallink-Siljalla ja Estonian Airilla, joiden viestintästrategiasta kuuleminen oli erittäin mielenkiintoista. Kävimme monia muitakin vierailukohteita läpi, mutta erityisen mieleenpainuva oli aamupäivä Tallinnan yliopiston uudessa ja tuoreessa viestintäinstituutissa, jossa meitä kestitsi instituutin johtaja ja Suomessakin kauan vaikuttanut professori Kaja Tampere.

Suomessa yliopistojen viestintätieteisiin on karmean vaikea päästä sisään opiskelijaksi. Tuhansista hakijoista valitaan koko maassa eri linjoille vain pari sataa uutta opiskelijaa. Helsingin yliopiston viestintään sisäänpääsyprosentti on ollut noin 5%. Suomessa vähäistä koulutustarvetta perustellaan huonoilla työllisyysnäkymillä. Viestinnän asiantuntijoita ei haluta korkeakouluttaa kortistoon.

Tallinnassa meininki on täysin päinvastainen. Uuteen instituuttiin pääsee satoja opiskelijoita sisään. Kaja Tampereen mielestä huoli työttömyydestä pitäisi unohtaa ja tarjota halukkaille mahdollisuus opiskella juuri sitä alaa, jota kohtaan on suurin intohimo ja motivaatio.

Kumpa olisimme saaneet Kajan viisaat sanat nauhalle hänen perustellessaan heidän systeeminsä parhaita puolia. Kaikkien Suomen yläkoulu- ja lukioikäisten soisi vierailevan siellä miettiessään epäröiden tulevaisuuttaan. Tampereen mukaan opiskelua, oman ajattelun kehittämistä ja oppimista ei voi koskaan liiaksi korostaa. Hänen mielestään ammattikouluista tulee riittävästi osaajia tekemään käsitöitä, mutta isomman kuvan ajattelijoita tarvitaan aina vain enemmän.

Olen itse huomannut opiskellessa oman ajattelun oikeasti ja todella kehittyvän. Jos joku yläkoululainen epäröi lähteä suorittamaan lukio-opintoja tai abiturientti siirtymistä yliopisto-opintoihin, voin lämpimästi suositella. Siitä ei todellakaan ole yhtään mitään haittaa! Töitä ehtii tehdä korkeakoulun jälkeenkin vielä vuosikymmeniä aina kyllästymiseen asti.

Harva muutenkaan opiskeluaikojaan huonolla muistelee! Elämän parasta aikaa, sanotaan. Meillä oli vierailujen lisäksi Tallinnassa oikein mukavaa. Mutta se onkin sitten jo toinen tarina.

Naisen älyllinen olemus

Presidentinvaalit ovat taas ajankohtainen puheenaihe. Suuntaamme jälleen yhdessä ehdokkaiden lupausten kanssa kohti paremminvointivaltio Suomea. Edellisten eduskuntavaalien teema pyörii kuitenkin edelleen ajatuksissani. Tällöin ihmiset maiskuttelivat suissaan usein lausetta ”vastakkain asettelun aika on ohi”.

Mietin, pitääkö väite paikkansa? Voi, ei sinne päinkään. Miesten ja naisten tasavertaisuudesta niin työelämässä kuin perhe-elämässäkin tullaan vääntämään jatkuvasti kättä. Myös miesten ja naisten erot älyllisellä tasolla jaksavat puhuttaa ajasta ja paikasta riippumatta. On niin ”naisen logiikkaa” kuin ”putkiaivojakin”.

Yleensä sanotaan, että nainen on miestä älykkäämpi. Tai ainakin, että mies on naista tyhmempi, vähintään yksinkertaisempi. Mies ei puhu eikä pussaa, naisesta ei taas ota selvää. Isoja lauseita kaikki, mutta olisi syytä jollakin tapaa osoittaa jonkin väitteen paikkansapitävyys välttääksemme laajemmat sukupuolien väliset konfliktit.

Lähtökohta on se, etteivät naiset tule ikinä pääsemään sille älylliselle tasolle, mihin heillä olisi potentiaalia nousta. Totta. Mutta surullista. Yleisesti tunnettu tosiasia on että minkäänlaista kehitystä ei ole mahdollista tapahtua, jos ei joudu laittamaan itseään koetukselle jatkuvasti. Kestävä kehitys edellyttää kokoaikaista harjoittelua. Tämä pätee varsinkin urheilussa, mutta myös oman pään terävyyttä voi kehittää.

Naisyksilöiden jääminen keskitasolle heidän omassa älyllisessä luokassaan selittyy tietysti sillä, etteivät miehet keskiarvoisesti tavoita lähellekään naisten vaatimustasoa älypeleissä tai arkielämän jokapäiväisissä tilanteissa. Näin ollen keskinäinen älyllinen mittelö miehen ja naisen välillä jää jatkuvasti olemattomaksi. Taistelu menee murskavoitolla naiselle; vääntö on ohi jo ensimmäisessä erässä tyrmäyksellä.

Parisuhde miehen kanssa käy loppupeleissä naiselle hyvin helpoksi. Miehet ovat niin kovin yksinkertaisia putkiaivoineen, ettei naisille riitä kumppaneissa tarpeeksi haasteita. Tämän vuoksi naisen aivot saavat surrata lähes ”vapaalla” 24/7. Nainen ei joudu käyttämään aivokapasiteettiaan kovinkaan paljon päivittäin selvitäkseen miehen kanssa. Kehitystä ei tapahdu. Mutta millaiset ovatkaan ne naisen hermot? Ah, ne ovat tässä vaiheessa evoluutiota terästä!

Miehet joutuvat päivittäin lujille vaikeiden (lue älykkäämpien) naisten kanssa, joten miehen pääkopassa kehitystä tapahtuu, ja tämän vuoksi miehet pääsevät muutaman vuosikymmenen avioliiton aikana lähelle naisen tasoa. Tästä johtuen kauan kestävällä avioliitolla on aina suurempi todennäköisyys kestää loppuun saakka kuin lyhyellä.

Suhteen vanhetessa mies ja nainen ymmärtävät toisiaan paremmin ja paremmin. Vanhuusiällä nainen ja mies ymmärtävän toisiaan, jos ei täydellisesti, niin ainakin hyvin. Pitkän yhdessäolon jälkeen syntyvien poikalasten aivojen voi siis olettaa olevan ainakin hieman mutkalla.

Älyllisesti täysin maksimaalisen tason saavuttaneita naisia on todella vähän.  Ne vähäiset naiset, jotka pääsevät hipaisemaan älyllisyyden mahtavuuden rimaa elävät parisuhteessa toisen naisen tai, jos edes mahdollista, hyvin säännönvastaisen ja poikkeuksellisen miehen kanssa. Tietysti tämä poikkeuksellisen fiksu mies tulee sitten kotioloista, joissa lapsen syntymän takana on pitkä parisuhde ja hyvin hyvin älykäs äiti.

Kaunis kampus

Tänään viimeksi sai huokaista syvään ihastuksesta. Talvinen pakkasaamu nousevan auringon valossa pysäytti. Monesti on tullut mietittyä yliopistoelämän aikana miljöömme ainutlaatuisuutta. Vanhat Seminaarinmäen rakennukset huokuvat historiaa. Mies vanhasta viisikymppisestä, Alvar Aalto, on suunnitellut Jyväskylän yliopiston kauniit tiilirakennukset.

Seminaarinmäellä on säilytetty onneksi myös läheisyys luontoon. Kampusalueella kasvaa paljon puita, joten ympäristö on esteettisesti miellyttävä. Lisäksi luonnon monimuotoisuus on merkittävä, jos sitä osaa tarkastella oikein. Pienen alueen linnusto on todella kirjava ja puissa on nähty mm. liito-oravia.

Kukkulalta siirryttäessä kohti Mattilanniemeä mennään järven rannalle. Siis suomalaisten ihannoiman kansallisromanttisen maiseman äärelle. Kuinka mainiota onkaan nauttia esimerkiksi hyvää, monipuolista ja halpaa lounasta katsellen upeaa järvimaisemaa.

Mattilanniemestä täytyy siirtyä Ylistönrinteelle järven toiselle puolen vaikuttavan näköisen sillan ylitse. Ylistön luonnontieteellisen puolen rakennukset nousevat järven rannalla vaikuttavan kliinisinä ja puhtaan valkoisina.
Tämä kampuksen kolminaisuus on huikea ja tarjoaa visuaalista sekä esteettistä hengenravintoa päivittäin. Joskus kannattaa nostaa katseensa varpaista ja tiirailla mitä kaikkea kivaa ympärillä oikein onkaan.

Tähän aikaan vuodesta mahtavasta valosta pääsee nauttimaan mm. päärakennuksen edessä aamulla kymmenen aikoihin  nousevan auringon värjätessä taivaan punaiseksi Jyväsjärven yllä.

Syksyllä aloittaessamme opinnot eräs tohtoreista sanoi meille jota kuinkin näin:
Syyskuun 15. päivä sateen jälkeen kääntäkää katseenne päärakennuksen edessä kampusalueen vanhimman rakennuksen Seminariumin suuntaan. Syksyn väreissä loistavat lehtipuut vaikuttavien monumenttien ympärillä muistuttavat teitä siitä, että maailma on tässä.

Hän oli oikeassa. Paljon enempää ei voisi ympäröivältä opiskelumiljööltä pyytää. Nyt takaisin ulos nauttimaan lyhyen päivän viimeisesti auringonsäteistä.