Unessa

Tummiin pukeutuneet ihmiset. Kasvottomat kulkevat vastaan. Joku huusi hänen nimeään, joka ei kuitenkaan ole omansa. Kadulla on lunta, märkiä vaahteranlehtiä, mutta ulkona on lämpöasteita ja aurinko paistaa. Matkalla ei ole päämäärää, toiminnalla ei ole tarkoitusta eikä millään tunnu olevan merkitystä, mutta olo on hyvä niin kauan kuin aurinko paistaa.

Varjot pitenevät. Aurinko alkaa laskea mailleen ja hän nopeuttaa askeliaan. Miksikö? Eihän hänellä ole mitään hätää. Vai onko? Hätäillen hän kääntelee päätään puolelta toiselle ja tarkkailee. Hän tarkkailee tarkemmin kuin koskaan. Kääntyy kävelemään takaperin, jotta näkisi taakseen. Ja sitten hän kompastuu. Tummat hahmot tuntuvat uhkaavammilta kuin aiemmin.

Auringon viimeiset säteet valaisevat horisontissa, mutta katuvalot eivät syty. Miten kasvottomat voivat tuijottaa? Joku kirkuu jossain. Häntä ahdistaa ja hän alkaa juosta. Kohti turvataloa, jonka ääriviivat siintää edessä. Hän ei saavuta taloa. Hän juoksee voimiensa takaa, mutta talo ei lähesty. Jalat tuntuvat polkevan ilmaa.

Hän tietää, ettei hänen kannattaisi katsoa taakseen. Ei missään nimessä pitäisi, mutta hän katsoo. Hän kääntää päänsä ja kauhu lamaannuttaa hänet. Joukko tummakaapuisia kasvottomia juoksee häntä kohti. Ja ne pääsevät eteenpäin! Ja lähestyvät jatkuvasti. Pakokauhu valtaa mielen ja hän saa pakotettua itsensä liikkeelle. Aluksi kompuroiden, mutta sitten päättömästi juosten. Hän juoksee kujalle ilmestyneestä taikaportista, joka heijastelee lämmintä valoa.

Portin läpäiseminen tuntuu turvalliselta. Lämpö leviää kehoon ja ensimmäisenä hän näkee kukkaisen kedon ja eri värisiä perhosia. Linnut visertävät rauhoittavasti ja lämmin kevyt tuuli silittää poskea. Ja samalla niityllä on kaunis tyttö. Se tyttö, jonka kanssa hän oli aina halunnut jutella. Tytöllä on päällään vaaleansininen mekko. Hänen silmiensä värinen! Voi kuinka niistä heijastuukaan ympäröivä kauneus. Hän rohkaistuu ja menee tytön luokse. Poimii niityltä tälle vaalean sinisen lemmikin. He eivät tarvitse sanoja, vaan käyvät nurmelle makaamaan vierekkäin katsomaan pilviä.

Taivaalla orava jahtaa karhua tammenterho suussaan ja pesukarhu pesee joessa esiliinaa. Pilvet ovat hassuja. Heidän ohitseen pyyhältää sateenkaarenväreissä kieppuva pyörremyrsky, joka pöllyttää ympäriinsä vaaleanpunaisia kirsikkapuun terälehtiä. Eihän tämä voi olla totta, eihän?

Morpheus

Unet ovat mielenkiintoisia. Karkeasti niitä voi jakaa hyviin ja huonoihin uniin. Toinen lajittelu voisi olla unet, jotka muistaa ja unet, joita ei muista herättyään. Unet voivat olla rauhallisia tai levottomia. Lyhyitä tai pitkiä.

Unissa sattuu ja tapahtuu. Monet kerrat herättyään joutuu kopauttamaan päätä seinään varmistaakseen hereilläolemisen. Joskus on todella hankalaa erottaa unien tapahtumat todellisuudesta. Utuinen ympäristö ei kuitenkaan heti heräämisen jälkeen haihdu mihinkään.

Erittäin jännittävää on tajuta nukkuvansa, jolloin saa unen kontrolliin. Unimaailman seikkailuissa voi taikoa, lentää tai vaikka sukeltaa ilman välineitä. Höyhensaarilta voi reissata nopeasti ympäri maailmaa ilman rajoitteita. Jos et ole koskaan onnistunut "kaappaamaan" untasi, toivon sinun onnistuvan siinä pian.

Rajut painajaisunet ovat todella vaikuttavia. Lapsena nähtyjä pahoja unia muistaa vanhempana kirkkaasti. Ne jättävät vahvan jäljen. Niistä on hyvä puhua. Myös hyvät unet jäävät mieleen. Niihin on ajatuksissaan hauska palata. Joskus nukahtaessaan saattaa toivoa unen jatkuvan siitä, mihin se aamulla kellon soidessa oli jäänyt.

Toisinaan yksi uni saattaa olla pitkäkestoinen ja yhtenevä, kuin pitkä elokuva. Monia hienoja käsikirjoituksia syntyisi maailmaan huikeita elokuvia varten, jos välittömästi aamulla kirjoittaisi kaiken yöllä päässä tapahtuneen melskeen muistiin.

Joskus taas uni saattaa olla katkonainen ja poukkoileva, jolloin yön aikana näkee monta erilaista pikkutarinaa. Näistä "sarjakuvista" on vaikeaa saada otetta. Aina unia ei edes muista herätessään. Toisinaan kiusallista ja ärsyttäää, toisinaan varmasti todella hyvä asia.

Päiväunia suositellaan. Päivittäin klo 14-16 välillä nukuttu 10-15 minuutin uni tehostaisi työtehoa ja piristäisi mieltä. Kaikki eivät pysty nukkumaan päiväunia. Mitä jos päivällä nukkuessa tapahtuu jotain mielenkiintoista, josta jää paitsi? Yöllä on turvallisempaa nukkua, koska muutkin nukkuvat.

Nukkuminen on muutenkin jännitävä osa elämää. Ihminen ikäänkuin sammuttaa itsensä, ottaa virrat pois itsestään ja käy levolle, kunnes "akut" ovat täynnä tai jokin herättää. Elämästä kuluu noin 20-25% nukkumiseen. Voi mitä kaikkea voisikaan saada aikaiseksi, jos ei tarvitsisi nukkua.

Kreikan mytologian mukaan Morpheus on unen jumala, joka lähettää uniin ihmisiä ja ihmisten kuvia. Päättääköhän Morpheus siitä milloin pitää nukkua, mitä unessa tapahtuu ja keitä siellä näkyy? Vai onko se meidän jokaisen oma alitajunta. Vai mitä ihmettä nukkuessa oikein oikeastaan tapahtuukaan?

Jännittäen odottaen seuraavaa yötä.