Subwayssa

Työmies tunsi orastavan nälän keski-iän mahassaan. Aamiaisesta oli kulunut jo kolmatta tuntia ja fyysinen rehkiminen kuluttavassa pakkassäässä söi voimia entistä ahneemmin. Aamuinen kahvikuppi ja voileipä ei muutenkaan ollut tukeva startti päivälle. Hän päätti lyödä vielä muutaman laudan nippuun ennen lounastaukoa. Kunnolla tehdyn työn jälkeen ruoka maittoi aina paremmin.

Saatuaan urakan valmiiksi mies lompsi keskustan rakennustyömaalta haalarit päällänsä vastakkaiseen Subwayhin. Hän piti tuoreesta nopeasta ruuasta ja subi oli saanut taas vuoden pikaruokaravintolapalkinnon, oli aamulla lehdessä lukenut.

Sisällä hänet otti vastaan hymyilevä patonginkasaaja.

-    Töttöröö!
-    No morjesta! Mitä laitetaan, mitä laitetaan?  kysyi leipämies.
-    Isi aina sano mulle: Aatu, kun syöt, niin syö kasvisruokaa. Joten otan vegesubin, maiskutteli työmies.
-    Ahaa vai sellaista olet oppinut isältäsi. Oliko hän vegaani?
-    Voi ei hän ole kuollut. Hän ei vaan enää jaksa katsella minua, joten emme juttele toisillemme. Hän on maanviljelijä eikä halua rehujensa menevän hukkaan. Laita muuten samantien kolme, ystäväni tulevat kohta… Vitsi vitsi. Ei mulla ollu maallakaan koskaan kavereita, joten syön nytkin yksin. Haittaakse?
-    Heh, no eipä tuo haittaa! Tehän olette olleet tänäänkin niin hirrrveen ahkera ja rrrreipas ja ja ja… vahva ja ja ja…
-    Älkäähän nyt, ihan tässä punastuu, myhäili työmies. Laittaisitteko pötkööni myös tulista kastiketta ja ekstralihat? Hiukoo niin kovin.
-    Totta maar, siitähän mulle maksetaan!
-    Laita myös oreganoa ja etikkaa. Sitähän sä kysyit?

Subwaykaveri nostaa kulmakarvojaan

-    No olisit ainakin seuraavaksi kysynyt, perusteli haalarisälli.
-    Niin olisinkin. Kun mulla on nää lisukkeet, leivät, kasvikset, huonot iltalisät ja kalliit juomavaihtoehdot. Mutta ei auta. Mentävä valoa kohti.
-    Kyllä, valoa kohti. Syön muuten täällä. Ja otan paljon kolaa kyytipojaksi. Miksei se sanonta muuten voi olla kyytityttö?
-    Jaa, kai se on sitä tasa-arvoa. Naisen paikka on kotona, ei kyydittävänä.
-    Ou mai kaad! Just think about it! Uuuh, tähänkö tämä nyt on mennyt? 
-    Valitettavasti. Tässä nämä nyt ovat. Hyvää ruokahalua!

Aatu kiittelee ja kantaa tarjottimensa pöytään likaiset rukkaset kädessään. Kohta joutuu takaisin pakkaseen, mutta ennen sitä hän saa sentään hiukan herkullista lounasta rasvakerroksensa alle. Sipsit työnraskaanraataja ottaa mukaansa välipalaksi.

Haloo

Suomen Presidentinvaalit ja Maikkarin suosikkisarja Putouksen uusi tuotantokausi. Kaksi tämän kevään suurta kuumaa perunaa, jotka suuhun laitettaessa polttaisivat kielen pahasti. Vaalit ovat tietenkin poliittisesti äärimmäisen merkittävä ja myös melko harvinainen, ei vuosittainen, tapahtuma Suomessa. Erityistä kipinää iskee varmasti varma vallan vaihtuminen.

Edellisissä  vaaleissa istuva presidentti tuntui olevan alusta saakka erittäin vahvoilla. Yhtä ”tylsä” ennakkoasetelma tuntuu olevan tälläkin kertaa yhden ehdokkaan hallitessa galluptilastoja. Tällä kertaa mielenkiinto keskittyy erityisesti tiukkaan kilpailuun toisen kierroksen paikasta. Mielestäni olisi syytä pohtia millä kriteereillä paikka toiselle kierrokselle ansaitaan. Vähintään pitäisi keskustella niistä seikoista, joiden takia sinne ei muka pitäisi päästä.

Putous on saavuttanut TV-katsojien keskuudessa suuren suosion, erityisesti veikeiden sketsihahmojen ansiosta. Hahmot jaksavat aina naurattaa sukkeluuksillaan.  Kuitenkin keksiliäiden sketsihahmojen esittäydyttyä tänä vuonna ensimmäisen kerran, Putouksen tuotantotiimi sai valtavan kritiikin ryöpyn loukkaavasta materiaalista. Ohjelmassa loukattiin palautteen mukaan vanhuksia, yksinäisiä lapsia, puhevikaisia, kehitysvammaisia… En enää edes muista jatkuikohan lista pidemmäksikin. Ainakaan mörköjen halventamisesta ei ilmeisesti oltu syytetty.

Ilmeisesti vaalien toiselle kierrokselle pääsystä kamppailevat tiukimmin Haavisto ja Väyrynen. Monien mielestä vihreiden ”Kiva-Pekka” ei seksuaalisen suuntautumisensa takia ole hyvä ehdokas. Älykkyys, vuorovaikutusosaaminen, poliittinen kokemus ja kokonaisvaltainen erinomaisuus vaalitenteissä ovat seikkoja, jotka jäävät kakkoseksi homoseksualisuudelle arvioitaessa ehdokasta.

Millähän ilokiikareilla Putousta pitäisi katsoa, jotta jäykimmätkin osaisivat nauraa hyville vitseille? Hahmot eivät loukkaa, vaan vievät stereotypiat kärjistäen niin pitkälle, että ne naurattavat. Vaikkakin yhdessä sketsissä esitetyt pakkoliikkeet ja änkytys menivät kieltämättä vähän mauttomaksi, on todella ahdasmielistä väittää hahmojen loukkaavan tai olevan ”p***aa” viihdettä.

Millähän suvaitsevaisuussensorilla pitäisi seurata vaalikeskusteluja ja ehdokkaiden edesottamuksia, jottei Putousta katsottaessa vaivaava ahdasmielisyys tuhoaisi arvostelukykyä ehdokkaidenkin kohdalla?

Hei haloo! Onkohan nyt kiinnitetty ihan relevantteihin seikkoihin huomiota esitettäessä arvioita kahdesta ajankohtaisesta asiasta? Eikö merkityksellisempää olisi nauttia hyvästä TV-viihteestä sekä valita valtiollemme osaava johtaja?

Monet ehdokkaat ovat päteviä. Haluan edelleen korostaa, ettei pitäisi keskustella siitä, miksei joku voisi päästä toiselle kierrokselle, vaan nimenomaan siitä, millä edellytyksillä sinne voi päästä.