Vihreä Suomi

Muumimamman, aidon suomalaisen jääkiekkofanin, pitkä kaksitoistavuotinen presidenttikausi päättyy pian. Väistyvä presidentti Tarja Halonen saa seuraajakseen Sauli Niinistön, jonka suomalaiset äänestivät murskaavalla ylivoimalla seuraavaksi tasavaltamme johtajaksi.

Sauli saa johdettavakseen valtion, jolla menee hyvin. Siis suhteessa moniin muihin maailman yhteiskuntiin. Meillä on työpaikkoja, meillä on rahaa. Mutta meillä on myös velkaa ja työttömiä. Yksi Suomen teollisuuden ja viennin kärkiä on ollut aina teknologian (Nokia) lisäksi puu- ja paperiteollisuus. Suomen metsävarannot ovat valtavat. Maamme on täynnä arvokasta vihreää kultaa. Pohjoisen haja-asutusta rikkoo valtaisan suuret metsiköt. Harmiksemme metsäteollisuus taitaa olla hiipumaan päin.

Vihreiden Pekka Haavisto teki aivan järkyttävän kovan tempun vaaleissa. Täysin puskista toiselle kierrokselle noussut Vihreän Liiton ehdokas keräsi yli miljoona ääntä! Jo ensimmäisen kierroksen toisen paikan vieminen kevään sensaation Timo Soinin ja ennakkosuosikki Paavo Väyrysen edestä oli kova temppu. Kaikki kunnia Haavistolle, sillä kukaan ehdokkaista ei olisi voinut päihittää Niinistöä näissä vaaleissa. Hänen valintaansa pidettiin itsestäänselvyytenä siitä saakka, kun Niinistö ilmoitti lähtevänsä ehdolle. Itseasiassa Saulista puhuttiin seuraavana presidenttinä jo tämän hävittyä edellisten vaalien toisella kierroksella juuri Haloselle.

Haaviston arvo Suomelle oli kuitenkin paljon suurempi kuin huonoista lähtökohdista ylivoimaista kilpailijaa vastaan kamppaileva vaihtoehto. Haaviston suoraselkäisyys ja avoimuus seksuaalisen suuntautumisesta ja puolisostaan nosti Suomessa käytävät arvo- ja suvaitsevaisuuskeskustelut aivan uudelle tasolle. Tabu on murrettu. Eikä hetkeäkään liian aikaisin. Eletään kuitenkin 2000-luvun toista vuosikymmentä.

Ensimmäisellä kierroksella Haavisto sai eniten kannatusta prosentuaalisesti Helsingissä ja Jyväskylässä. Espoossa Haavisto voitti Niinistön vain Otaniemen alueella. Ei liene epäselvää millaisia arvoja Suomen opiskelijat halusivat korostaa näissä vaaleissa. Sosiaalisessa mediassa oli valloillaan Pekka-mania.

Ensimmäisen kierroksen tulos väritti Suomen vaalikartalle huikean määrän vihreitä alueita. Meidän valtavan suurien puukantojen lisäksi Suomessa tuntuu olevan juuri tällä hetkellä paljon muutakin vihreää. Tämän päivän Suomessa tarvitsemme vahvan talousosaamisen ja oikeiden ratkaisujen tekemisen lisäksi myös pehmeitä, vihreitä arvoja. Pekka Haavisto oli suunnannäyttäjä. Hän sai nuoret keskustelemaan politiikasta ja seuraamaan vaalitapahtumia- ja keskusteluja.

Tie on avattu. Tästä yhdessä, Pekan viitoittamalla tiellä ja Saulin johdolla, kohti parempaa seuraavaa kuutta vuotta!

Haloo

Suomen Presidentinvaalit ja Maikkarin suosikkisarja Putouksen uusi tuotantokausi. Kaksi tämän kevään suurta kuumaa perunaa, jotka suuhun laitettaessa polttaisivat kielen pahasti. Vaalit ovat tietenkin poliittisesti äärimmäisen merkittävä ja myös melko harvinainen, ei vuosittainen, tapahtuma Suomessa. Erityistä kipinää iskee varmasti varma vallan vaihtuminen.

Edellisissä  vaaleissa istuva presidentti tuntui olevan alusta saakka erittäin vahvoilla. Yhtä ”tylsä” ennakkoasetelma tuntuu olevan tälläkin kertaa yhden ehdokkaan hallitessa galluptilastoja. Tällä kertaa mielenkiinto keskittyy erityisesti tiukkaan kilpailuun toisen kierroksen paikasta. Mielestäni olisi syytä pohtia millä kriteereillä paikka toiselle kierrokselle ansaitaan. Vähintään pitäisi keskustella niistä seikoista, joiden takia sinne ei muka pitäisi päästä.

Putous on saavuttanut TV-katsojien keskuudessa suuren suosion, erityisesti veikeiden sketsihahmojen ansiosta. Hahmot jaksavat aina naurattaa sukkeluuksillaan.  Kuitenkin keksiliäiden sketsihahmojen esittäydyttyä tänä vuonna ensimmäisen kerran, Putouksen tuotantotiimi sai valtavan kritiikin ryöpyn loukkaavasta materiaalista. Ohjelmassa loukattiin palautteen mukaan vanhuksia, yksinäisiä lapsia, puhevikaisia, kehitysvammaisia… En enää edes muista jatkuikohan lista pidemmäksikin. Ainakaan mörköjen halventamisesta ei ilmeisesti oltu syytetty.

Ilmeisesti vaalien toiselle kierrokselle pääsystä kamppailevat tiukimmin Haavisto ja Väyrynen. Monien mielestä vihreiden ”Kiva-Pekka” ei seksuaalisen suuntautumisensa takia ole hyvä ehdokas. Älykkyys, vuorovaikutusosaaminen, poliittinen kokemus ja kokonaisvaltainen erinomaisuus vaalitenteissä ovat seikkoja, jotka jäävät kakkoseksi homoseksualisuudelle arvioitaessa ehdokasta.

Millähän ilokiikareilla Putousta pitäisi katsoa, jotta jäykimmätkin osaisivat nauraa hyville vitseille? Hahmot eivät loukkaa, vaan vievät stereotypiat kärjistäen niin pitkälle, että ne naurattavat. Vaikkakin yhdessä sketsissä esitetyt pakkoliikkeet ja änkytys menivät kieltämättä vähän mauttomaksi, on todella ahdasmielistä väittää hahmojen loukkaavan tai olevan ”p***aa” viihdettä.

Millähän suvaitsevaisuussensorilla pitäisi seurata vaalikeskusteluja ja ehdokkaiden edesottamuksia, jottei Putousta katsottaessa vaivaava ahdasmielisyys tuhoaisi arvostelukykyä ehdokkaidenkin kohdalla?

Hei haloo! Onkohan nyt kiinnitetty ihan relevantteihin seikkoihin huomiota esitettäessä arvioita kahdesta ajankohtaisesta asiasta? Eikö merkityksellisempää olisi nauttia hyvästä TV-viihteestä sekä valita valtiollemme osaava johtaja?

Monet ehdokkaat ovat päteviä. Haluan edelleen korostaa, ettei pitäisi keskustella siitä, miksei joku voisi päästä toiselle kierrokselle, vaan nimenomaan siitä, millä edellytyksillä sinne voi päästä.