Web 2.0:n myötä Internet sosiaalistui. Olemme alkaneet tuottaa verkkoon sisältöä yhdessä ja jakaa niitä toisillemme. Prahan vaihto-opinnoissa luin John Hartleyn (Digital Futures 2012) kirjan, jossa hän väittää sosiaalisten verkkopalveluiden myötä itseoppimisen olevan niin tehokasta, että oppisimme vuodessa Internetin ääressä sen minkä yliopisto voi opettaa viidessä vuodessa. Hän käyttää yhden kappaleen pohtiessaan pöhköä kansalaisuutta (silly citizenship) ja siihen liittyvästä DIWO (do-it-with-others) -aktivismista. Tämän käsityksen mukaan jaettu tietämys on saatua tietämystä.
Sosiaalisen median palveluita on lukemattomia, mutta esimerkkeinä mainitsen tässä kolme tunnettua: Facebookin, Twitterin ja blogit. Facebook oli minulle aluksi vain uusi ja helppo tapa löytää tuttavia ja pitää heihin yhteyttä, myös globaalisti.
Nykyisin Facebook on todella monipuolinen. Suljettuja ryhmiä voi käyttää koulu- tai projektitöiden tekemiseen ja tiimin jäsenten yhteydenpitoon. Yksi esimerkki nopeasti kasvaneesta avoimesta ryhmästä on Kotkan Sinkut, joka yhdisti alueellisesti samanhenkisiä ihmisiä. Facebookiin on syntynyt fani- ja viharyhmiä. Se on yhdistänyt ihmisiä monella eri tasolla.
Twitterin koen olevan enemmänkin tiedon vastaanottamisen ja jakamisen solmukohta. Twitter on uskomattoman hieno paikka oppia uutta, vaihtaa mielipiteitä ja pysyä ajantasalla itseä kiinnostavien ilmiöiden ja asioiden päivittyessä.
Blogien kautta ihmiset jakavat monimuotoisesti informaatiota. Joillekin blogeista on tullut ikään kuin julkinen päiväkirja, johon kirjoitetaan ja, jolla jaetaan mietteet ja kokemukset, kenties kuvilla ja videoilla höystettynä.
Juuri jakaminen yhdistää näitä kaikkia kolmea palvelua. Facebookin statuspäivitys on selkeästi antanut monille mahdollisuuden purkaa tuntojaan, vaikkei näitä päivityksiä kukaan kommentoisi. Jo mahdollisuus julkiseen "tunnustukseen" tuntuu helpottavan monia.
Jakamisen helppous on siis tullut luoksemme muutaman viime vuoden aikana ja trendi on kasvava. Kuitenkin joudumme käyttämään useita eri palveluita saadaksemme komponentit kasaan. Tekstin, videon ja kuvan yhdistäminen samalle alustalle vaatii vielä, etenkin mobiilikäytössä, melkoisesti kikkailua ja leikkaaliimaa -leikkimistä.
Seuraavaksi kuluttajat tarvitsevat mobiilisovelluksen, joka mahdollistaa, älypuhelimen ominaisuuksia hyväksikäyttäen, kaiken jakamisen samalla aplikaatiolla. Yhdellä sovelluksella pitää olla mahdollista yhdistää puhelimella otettu kuva, kuvattu video ja kirjoitettu teksti yhdeksi blogimaiseksi jaettavaksi kokonaisuudeksi. Sovelluksen pitää mahdollistaa koko päivän jatkuva työstäminen, keskeneräisen työn säilyttäminen ja tallentaminen sekä nopea jatkaminen tarpeen vaatiessa (vrt. Vine -videointi).
Googlen+:sta povattiin haastajaa Facebookille ja skeptisimmät ennustivat fb:n alamäen alkavan Googlen tullessa tatamille. Onko joku vieläkin sitä mieltä, että Facebook on katoamassa johonkin?
Nykyisten suosittujen palveluiden katoaminen ei ole todennäköistä. Ne saattavat muuttua. Facebook saa varmasti haastajia ja sen rinnalla käytetään tulevaisuudessa muitakin suosittuja some-palveluita entistä enemmän.
Nyt Internit sometuttua koittaa aika, jolloin alamme kaipaamaan sovelluksia, jotka yhdistävät tämän hetken palveluiden parhaita puolia. Web 2.0 mahdollisti kommunikointimme nopeuden, mutta palveluiden kasvava määrä ja monipuolinen käyttäminen puolestaan syö pois voitetun ajan. Tulevaisuudessa tiedon jakaminen ja vastaanottaminen halutaan tehdä vain muutamia kanavia käyttäen.
Facebookilla on hyvät eväät ottaa askeleita tähän suuntaan enkä ihmettelisi yhtään, vaikka Facebookin jälkeen tulisi Facebook.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti