Lapsen halaus

Kävin eilen elokuvissa pitkästä aikaa. Edellinen kerta Suomessa oli yli 8kk sitten. Tällä kertaa meitä viihdytti White House Down. Erittäin minuun menevä leffa. En kirjoita nyt arvostelua. Tärkeää oli mainita elokuvan nimi, sillä eräs kohtaus antoi aiheen tämän tekstin kirjoittamiselle.

Yhdessä päähenkilöiden välisessä dialogissa toinen miehistä puhuu hetkestä, jolloin lapsi kasvaa niin isoksi, ettei enää juokse syliin huutaen "isi, isi". Hän antaisi mitä tahansa saadakseen vielä yhden halauksen. Kohtaus on todella herkkä.

Elokuvan jälkeen istuin iltaa ystävien kanssa, kunnes tuli "hälytys" ja lähdin hakemaan isäni töistä. Hänellä on syntymäpäivä, joten en ajanutkaan suoraan kotiin, vaan vein päivänsankarin pubiin, jossa lauloin karaokessa täydelle talolle isälle omistetun onnittelulaulun.

Isän silmät kostuivat, en ole ennen laulanut hänelle. Biisin loputtua juoksin halaamaan häntä. Ja sitten muistin juuri leffassa kuulemani mietteen lasten kasvamisesta.

Tiukka halaus kosketti minuakin. Parempaa lahjaa en olisi osannut antaa.