Työ Puolustusvoimien leivissä on ollut yksi mahtavimpia juttuja elämässäni. Pääsin sotaharjoitukseen mukaan takaportin kautta joukkueenjohtajamme sairastuttua. Lähdin joukkueemme mukana Turun ulkosaaristoon arvioimaan tykkimiesten kykyjä.
Harjoitus järjestettiin juuri talven kynnyksellä ja saimmekin nähdä kylmässä saaressa loppusyksyn ensimmäiset lumihiutaleet. Pimessä tuulisessa saaressa oli aikaa mietiskellä ja kirjoittaa. Muistot tulvivat mieleen samalla tavoin kuin rauhattoman meren tyrskyt huuhtoivat rantakivien yli.
Runo Muistot päättää Päivänsäteen katseluversion Talvi -osion. Runossa tapaillaan ikävän tunnetta ja kaipuun kahleista vapautumista. En muista kovinkaan tarkasti kirjoitushetkeä, mutta ajatuksissani pyöri tuolloin paljon Dorian Grayn tarina. Kirjaa suosittelen luettavaksi jokaiselle.
Raskaan viikon jälkeen palasimme Kotkaan linnakkeelle. Selviytyminen keskenään autioilla saarilla keskellä merta ei ole itsestään selvää, mutta äärimmäisen opettavaista ja jollakin tavalla palkitsevaa.
Raskaat yhdeksän osaa on nyt takana. Seuraavaksi siirrymme kohti kevättä, vaikka ulkona vielä oikeasti pakastaakin rankasti. Seuraavalla kerralla katsotaan mitä tulee lämpimän sateen jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti