Arvostus

Huippu-urheilijat muodostavat kansakunnassamme erityisen oman lokeron. He ovat useimmiten elintavoiltaan erittäin kurinalaisia ja fyysiseltä ruumiinkunnoltaan uskomattoman suorituskyvyn omaavia yksilöitä. Esimerkkinä sopii kokeilla itse hypätä pituutta yli kahdeksan metriä. Itselleni riittää jo kahdeksan metrin pituisen matkan katsominen ja arvostus maailman parhaita pituushyppääjiä kohtaan nousee valtavasti. Reisistä löytyy ruutia.

Voisin kirjoittaa oodeja jokaisen lajin huippuosaajalle, mutta rankingissäni selkeäksi ykköseksi nousee  pitkän sisäisen väännön jälkeen tenniksen huippupelaajat. En ole koskaan järin innoissani seurannut lajia muuten kuin tulosluetteloista. Vieläkään ei taida löytyä vyöltä yhtään täyttä katsottua ottelua. Kerran satuin kuitenkin istahtamaan sohvalle samaan aikaan, kun alkamassa oli kahden tenniskentän titaanin, Rafael Nadalin ja Roger Federerin, välinen kamppailu. Molempien kyvykkyydestä olin lukenut monesti ja kasvot olivat tietenkin tutut. Kovinkaan montaa suoritusta en ollut silti herroilta nähnyt ennen kyseistä ottelua.

Olin lukenut ennakot edeltävänä päivänä ja kyseessä oli todella kovan luokan taisto, jossa Nadal yritti riistää maailman tennisherruuden valtikan sitä pitkään hallinneelta sveitsiläiseltä. Jo ennen ottelun alkua taitureiden silmistä oli nähtävissä se jäätävä lataus ja keskittyminen, jonka he olivat itselleen psyykanneet päivän aikana.
Rehti herrasmiesten kättely ja peli alkoi. Ja mikä spektaakkeli siitä tulikaan.

Ottelun lopputulosta en muista tarkkaan, mutta Nadal taisi kamppailun viedä monien värikkäiden tapahtumien jälkeen. En lakannut missään vaiheessa hämmästelemästä näin kahden huippu-urhelijan taitoa, nopeutta ja kestävyyttä. Puhumattakaan voimista, sitkeydestä ja tahtotilasta.

Peli kesti yli kolme tuntia (vrt. jääkiekko tunnin, jalkapallo puolitoista) ja ulkona oli lämmintä yli 25 astetta. Vertailukohdaksi gladiaattoreiden suoritusta ajatellessa mieti seuraavia asioita. Odota aurinkoisen kesäpäivän kuuminta hetkeä ja mene kuumalle massakentälle kevyessä varustuksessa. Syöksähtele lyhyitä teräviä spurtteja kentän poikittais- sekä pitkittäissuunnassa, noin 3-5 toistoa ja pieni parin sekunnin huili. Toista ja tee välillä jopa kymmenen juoksua peräkkäin ennen pientä palautumista. Tee toistoja kolme tuntia. Muista juoda välillä vettä.

Vaihtoehtoisesti voi ottaa mukaansa kentälle (tätä voi kokeilla myös kotona) tennismailan ja tehdä kuvitteellistä syöttö- ja lyöntiharjoitusta. Mukaan voi ottaa myös pallot. Kolme tuntia helteessä suoritettuja voimakkaita jatkuvia lyöntejä saattaa vähän tuottaa kipua käsi- sekä olkavarteen. Kokeilu kannattaa suorittaa varovasti.

Extremeurheilusta pitävät voivat yhdistää kaksi edellä mainittua harjoitetta ja kokeilla millaisen rasituksen tennishuiput saattavat pahimmillaan kokea yhden ottelun aikana. Turnauksessa palautumisaika on verrattain lyhyt ja voittaja kohtaa pian jo seuraavan vastuksen. Nadal ja Federer olivat jo pelanneet turnauksessa useita otteluita ennen toistensa kohtaamista, joten miehet olivat varmasti jo alussa kaukana parhaasta terästään.

Tähän yhdistetään vielä se huikea taito, jolla molemmat käsittelevät palloa ja mailaa valtavissa nopeuksissa. Syötön palautus kierteiseen yli 100 km/h viuhuvaan palloon on jonkin verran haastava suoritus. Palautus pitäisi osua kuitenkin kaverin ruutuun toiselle puolelle verkkoa eikä katsomossa istuvaan anoppiin.

Tennis on parhaimmillaan erittäin lähelle fyysisen suorittamisen äärirajoja vievä laji. Arvostan lajin huiput erittäin korkealle.