Mielenkiintoiset havainnot kanssamatkustajista ovat rajoittuneet tähän mennessä paikallisliikenteessä koettuihin sattumuksiin ja kommelluksiin. Lähimenneisyydessä osui kohdalle tapahtuma, josta ei voi olla mainitsematta. Tämä mieleenpainuva matkakumppani sattui nousemaan samaan linja-autoon matkalla Keski-Suomesta etelään. Matka-aika asemien välillä oli aikataulujen mukaan lähes viisi tuntia. Pitkä aika istuskella pienessä suljetussa tilassa tuntemattomien kanssa.
Vastikään uutisoitiin traagisesta tapahtumasta Pohjois-Amerikassa. Bussissa miesmatkustaja oli yllättäen käynyt veitsellä vieressä istuvan miehen päälle, koska luuli tätä avaruusolioksi. Nyttemmin tappoon syyllistynyt mies on jo vapautettu pakkohoidosta ja häntä hoitanut lääkäri oli todennut tiedotusvälineille, ettei aasialaissyntyinen bussisurmaaja enää uskonut ulkoavaruuden asukkaiden suunnittelevan invaasiota ja massamurhaa Maapallolle. Kuitenkaan tällaisen tapauksen jälkeen ei ollut mukavaa hypätä linja-auton penkille.
Matkan alkaessa olin jo unohtanut mieltä järkyttäneen uutisen maailman toiselta puolelta, mutta jo kaupungin ulkopuolella erään matkustajan käytös hämmensi muita kyydissä olijoita. Kyseinen mies oli ollut jo kyydissä astuessani sisään ja makoillut pitkällään takapenkillä näkymättömissä, joten en ollut edes tietoinen hänen läsnäolostaan.
Ensimmäiset kymmenen kilometriä luulin takanani istuvan nuoren miehen puhuvan liian kovaa matkapuhelimeensa, mutta älämölön jatkuttua vilkaisin taakse ja näin viimeisellä penkkirivillä mustaan cowboy-hattuun sonnustautuneen nahkaliivisen miehen, joka puhui kovaan ääneen itsekseen tuijottaen ikkunasta ulos. Samalla hetkellä auto pysähtyi ja otti lisää matkustajia kyytiin. Keski-ikäinen pariskunta tuli bussin takaosaan ja höpöttäjä aloitti ensimmäinen keskustelunsa muiden matkustajien kanssa.
- Moro! Onko sulla viinaa?
Nainen otti miestään käsipuolesta ja kuiskutti hätäisesti mennääpoistästäjooko tai jotakin sen kaltaista.
Takapenkin yksinpuhelu jatkui intensiivisesti.
Noin kolmen tunnin ajomatkan jälkeen olin jo niin turtunut siihen höpötykseen, ettei se enää edes häirinnyt lukemistani. Kuitenkin havahduin hänen yllättävään muille kohdistettuun huutoonsa.
- Missä vitussa me nyt ollaan? Haha, Kuusankoski perkele. Jumalauta mikä savu tuolta piipusta nousee!
Mielenkiintoinen matka jatkui ja hetken kuluttua kuulin takaani jälleen kysymyksen.
- Eiks me vieläkään olla siel Kouvolas? Onks tää Jyväskylä? Tääl on niin paljon näitä naisia, näytti ihan Jyväskylältä.
Linja-auto oli tässä vaiheessa jo Kouvolan keskustassa ja kaarsi kaupungin matkakeskukselle. Tämä sai matkaajatoverimme havahtumaan.
- Ei jumalauta, tää onkin Kouvola. Nyt on pakko Esankin lähteä.
Katselin hoippuen poistuvaa, istumattomiin vaatteisiin pukeutunutta kummallista miestä, joka otti bussin tavaratilasta kitaransa ja suuntasi matkakeskuksen baariin. Sisään päästyään hän istahti ovea lähinnä olevaan pöytään törmäten jo pöydässä istuvaan mieheen, joka siirtyi vaistomaisesti kauemmas ja katsoi oudoksuen tätä yllättävää "hyökkäystä". Ennen kuin linja-auto jatkoi matkaa ehdin lukea cowboyn huulilta vielä viimeisen lauseen.
- Moro! Onko sulla viinaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti